Olli-Matti Oinosen ohjaama Vampyyrien tanssi puree katsojaan
Dance of the Vampires – Vampyyrien tanssi -musikaali houkuttaa matkustamaan Seinäjoelle. Esityksiä kaupunginteatterissa on ollut viime vuoden syyskuusta kuluvan vuoden maaliskuulle, jolloin nähdään viimeiset esitykset. Koko kevään esityskalenteri on täynnä, mutta sitkeä kyttäys tuotti tulokseksi teatterilipun.
Vieraileva ohjaaja Olli-Matti Oinonen Kuopion kaupunginteatterista palasi teatteriin, jossa hän ohjasi Rocky Horror Shown 1995. Hänen meriittilistansa on komea; musikaaleista oopperaan ja nykydraamaan sekä fantasiasatuihin klassikkoja unohtamatta.
Jos vampyyrituntemus on kesäterässä, on syytä aloittaa käsiohjelman lukemisesta. Se avaa tien uskomusmaailman kiehtovaan todellisuuteen, aikuisten satuun.
Katsoja voi antautua musiikin, laulujen ja tanssien vietäväksi. Huimat lavasteet ja korskean ihanat puvut saavat katsojat valtaansa.
Professori Abronsiuksen ja tämän assistentin Alfredin tutkimusmatka vie Transilvaniaan. Rankka matka on koitua heidän kuolemakseen, mutta he onnistuvat pääsemään maalaiskylän majataloon.
Valkosipulit paljastavat, että he ovat oikealla suunnalla.
Nuoren Alfredin ja majatalon tyttären rakkaus roihahtaa ensi katseesta. Myös kreivi von Krolok on iskenyt silmänsä Sarahiin. Isä Chagal suojelee ja vahtii tytärtään. Ihmissuhteiden kiemurat elävät kuin tässä ajassa.
Jokavuotiset keskiyön tanssiaiset kreivin linnassa ovat tapaus. Väärinkäsitykset ja kieroudet vievät tarinaa vauhdilla eteenpäin. Professori hullaantuu linnan kirjoista ja unohtaa vampyyrijahdin.
Alfred saa kimppuunsa kreivin pojan Herbertin. Jotenkin rooli iskee aikaamme.
Kreivin tanssi Sarahin kanssa päätyy vampyyrin suudelmaan. Sarah jää kuitenkin eloon. Vampyyrien hyökkäys kilpistyy ristiin.
Esitys ei ole synkkä, ei pelottavakaan, sillä huumorin pilkahdukset taittavat julmuudet. Myös silloin kun Chagal toistaa puraisunsa liioittelevan nautinnollisesti.
Hautakivien alta työntyvät esiin menneitten vuosisatojen vampyyrit. Heidän tanssinsa on vaikuttavan hervotonta.
Tietoa vampyyreistä
Suomentaja, FM Marika Hakola kertoo tekstissään eurooppalaisen vampyyriuskon myyttisestä maailmankuvasta. Tuntematon herätti pelkoa ja kuolema koettiin kauhistuttavana.
Kun sivistys ja valistus hävittää vampyyrit, niin ne löytävät tiensä kauhuromanttiseen kirjallisuuteen.
”Meidän aikamme vampyyri on ennen kaikkea ihmismielen peilikuva”, Hakola kirjoittaa.
Elokuvakriitikko Marita Nyrhinen kertoo Draculasta ja muista vampyyri-elokuvista asiantuntijan ottein. Moni muistaa Roman Polanskin Vampyyritappajat. Kestäisikö sen vielä katsoa?
Tekijöiden esittelystä poimin lavastaja Marjatta Kuivaston ja maskeerausten ja kampausten suunnittelija Kaija Ilomäen, he kun ovat vierailleet Kuopion kaupunginteatterissakin.
Kaikki esiintyjät ovat vahvoja ammattilaisia ja heillä on laaja työkokemus takanaan.
Vampyyrikreivi von Krolock (Jyri Lahtinen) on hurmaavan karismaattinen ja herttainen Sarah (Raili Raitala) rakastaa vaahtokylpyjä.
Lavalla on yhtä aikaa jopa nelisenkymmentä esiintyjää. Goottihenkisyys näkyy myös yleisön joukossa muutamine vampyyrihampaineen.
Musikaalin käsikirjoitus ja libretto ovat saksalaisen Michael Kunzen. Vampyyrimusikaalin alkuperäinen sovittaja on Steve Margoshes.
Jim Steinmanin musiikki vie kapellimestari Timo Ristilän johtamana kuulijan täysin mukaansa ja kuoro ja tanssijat saavat unohtamaan ympärillä olevan todellisuuden. Katsoja elää vampyyrimaailmassa, antaa esityksen viedä. Vasta jälkeenpäin voi analysoida näkemäänsä; hyvää ja pahaa ihmisessä.
