Löydä sisäinen lapsesi lastenkirjoja lukemalla

KAHLEKUNINKAAT

Kunnia ja maine

on kummallinen aine:
vaikkei sitä nää,
silti täytyy pää.
On luonteenpiirre aito
vaatimattomuuden taito.
Silti pidä aina varas:
siinäkin voi olla paras!

Korpin faabelityyppinen runo
    Paras vaatimaton

 

Jukka Parkkinen:

Korppi ja korpinpoika WSOY 1980

Tämä ja kolme muuta korppi-kirjaa (Korppi ja kumppanit 1978, Korppi ja Korven veikot 1979, Korppi ja Pitkänen 1980) löytyvät yhteisniteestä Kalevi Korpin seikkailut WSOY 1999. Kuvitus Jyrki Vuori.

Jukka Sakari Parkkinen (s. 29. maaliskuuta 1948 Kuopio) on suomalainen kirjailija, joka aloitti kirjoittajan uransa jo opiskeluaikoinaan. Filosofian maisteri Parkkinen on monipuolinen kirjailija, vapaa kirjailija hän on ollut vuodesta 1987.

Teosluettelo on komea ja palkintojakin on tullut.

Vuonna 1980 Parkkinen sai valtion kirjallisuuspalkinnon. 1987 Topelius-palkinnon, 1989 Savonia-palkinnon ja vuonna 2000 Anni Swan -mitalin.

Vuonna 2007 Parkkinen sai ensimmäistä kertaa myönnetyn Anni Polva -palkinnon teoksestaan Karhukirjeitä kaamoksesta (2006). Vuonna 2008 hän sai lastenkirjallisuuden Kirjapöllö-palkinnon. teoksestaan Korppi ja kumppanit (1978). Kaksi Parkkisen teosta on ollut myös Finlandia Junior -palkintoehdokkaana: Onnenpoika ja pelienkeli (2000) ja Sananjalkoja metsäpolulla (2004).

Kymmenittäin lastenkirjoja kirjoittanut Parkkinen on tehnyt myös upean tietoteoksen: Yrjö Kokko - sadun ja luonnon runoilija (WSOY 2003).

Kielellinen ilottelu on tyypillistä kirjailijalle, usein salakavalaa, piilomerkityksillä lastattua.

Lasten runoissa on taso myös aikuiselle lukijalle, siksi tekstiä onkin hauska lukea ääneen.

Sananjalkoja metsäpolulla -kirjan (kuvitus: Satu Paakkala) on lasten kanssa riemullinen yhdessälukukokemus. Kirja innoittaa riimittelyyn.

Äänikirjat ovat viihdyttäneet monia automatkoilla.

 

 

Tämä maa kaunis on - kotimaa

Viikon runo 24, 18.6.2017

 

LIPUNNOSTO

Taustalta kuin korkokuva

             viheliäisen kiireen

             kaiken pölyisen metelin jälkeen

hiljaisuus terävin ääriviivoin kajahtaa

lipunnostoon

vain luonto puhuu ja unelma

huumaavan minuutin ajan

taivaan sini, pilvet, metsän humina,

linnut, järven henkäys: oi kallis maa.

Emmehän muuta kaipaa, enempää et vartio.

Jouko Tyyri Helsingin Sanomat 5.12.1956 kokoelmasta

Tämä maa Tekstejä Suomen itsenäisyyden ajalta, Kirjayhtymä1997.Toimittaneet Keijo Immonen ja Marja Mustakallio.

Jouko Tyyriä (vuoteen 1947 Laine) (s. 8. helmikuuta 1929 Helsinki – 9. toukokuuta 2001 Espanja) ei taideta runoilijana tuntea, mutta loistavana sanantaitajana hänet tunnetaan. Sanomalehtikirjailija vailla vertaa. Syvällisenä ajattelijana nuori Tyyri kirjoitti aforismikokoelman Takiaisia. Helsinki: WSOY, 1950.

”Pääsisinpä niin pitkälle, että voisi vielä kerran alkaa kokonaan alusta!”

Tyyri pääsi ylioppilaaksi 1949. Hän työskenteli vuodesta 1950 Savon Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä (myös päätoimittajana 1973–1974), Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä kulttuuritoimittajana ja kolumnistina sekä Yhteishyvä-lehden päätoimittajana. Tyyri oli Yleisradion teatteripalvelun päällikkönä 1972–1973. Tyyri toimi 2. opetusministerinä Teuvo Auran virkamieshallituksessa 1971–1972.

Pohjois-Savon kirjallinen yhdistys Vestäjät ry kutsui Jouko Tyyrin kunniajäsenekseen yhdistyksen uuden nousun myötä 1999.

Tyyri kuoli sydänkohtaukseen toukokuussa 2001 ollessaan Espanjassa kävelemässä 400 kilometrin pituista Santiago de Compostelaan johtavaa Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä.

Jouko Tyyri vaikutti myös Oriveden opistossa monella tavoin. Hän piti asiaproosakurssejakin. Vaikuttava on hänen Teoksensa Kohtaamisia WSOY 2005.

Antologioista en ole kirjoittajia ”viikon runoon” valinnut. Tämä on poikkeus ja sellaisenaan erikoinen. Tässä vaikuttaa myös henkilökohtainen ystävyys ja arvostus.

 

 

Rakkauslaulu johon en kyllästy koskaan

Runoilijan laulut helisevät

Viikon runo 23, 11.6.2017

SINUA, SINUA RAKASTAN

Sinua, sinua rakastan.

Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi.

        Miten taittavat linnut siipensä! 

        Miten vyöryvät vedet kallioitten alla!

        Miten nousevat metsät tuulten mukana! 

        Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi.

Sinua, sinua rakastan.

Yö painaa päähäni pimeän seppeleen         
jotta en sinua näkisi.

        Miten huutaa minulle avaruus!

        Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi!

        Miten itkevät lapset maailman rannoilla!

        Ja merien yllä savuavat sydämet!

Sinua, sinua rakastan.

Niin liikkuu pehmeä kätesi
kuin vene varhain aamuisella joella.

Aulikki Oksanen, Maallisia lauluja 1968

Helise, taivas! : valitut runot 1964 - 2014 Aulikki Oksanen, Siltala 2014

Aulikki Oksasen 70-vuotisjuhlavuonna Siltala julkaisi komean valikoiman runoilijan runoja.
Kuolemattomia lauluja, joita me saman ikäpolven runonrakastajat olemme yhdessä laulaneet jo vuosikymmeniä.

Helise taivas! on hieno valikoima, jonka esipuheen – Aulikki Oksanen, Lintunainen – on kirjoittanut Marja-Leena Mikkola. Hän nostaa esiin tv-elokuvan Aliisa, jossa Siiri Angerkoski tekee elämänsä roolin asunnostaan häädettynä vanhana naisena. (Aliisa, Tv-näytelmä, v. 1970, Yleisradio, ohj. Jukka Sipilä)

Meillä Kuopiossa oli saada Aulikki Oksanen Aliisan esitykseen Kuvakukkoon. Runoilija kertoi elokuvan taustaa ja palkitsi kuulijat vielä runoesityksellä. Ikimuistettava tilaisuus.

Aulikki Oksanen (oikealta nimeltään Aulikki Vuokko Oksanen-Halonen, s. 19. heinäkuuta 1944 Karvia) on suomalainen vapaa kirjailija ja runoilija. Hän vietti varhaislapsuutensa Keski-Suomessa Pylkönmäellä ja kävi koulunsa Kokemäellä Satakunnassa. Oksanen on toiminut kansakoulun opettajana Helsingissä 1965–1966, esiintynyt elokuvanäyttelijänä ja laulajana. Hän esitti Ylioppilasteatterin piirissä 1960-luvulla useita laulurunoja Orvokki-kabareissa.

Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia -teoksessa (2004) Oksanen kertoo elämästään tekstein, valokuvin ja piirroksin. Sinua, sinua rakastan: Kauneimmat rakkausrunot (2000) on Oksasen itsensä kuvittama kokoelma, kuten myös Puškinin hevonen (2007).

Alun kolmattakymmenettä teosta julkaissut Oksanen on palkittu tekijä.

Palkintoja ja apurahoja:

·         J. H. Erkon palkinto 1966

·         Pohjoismainen näytelmäpalkinto 1974

·         Valtion kirjallisuuspalkinto 1974 ja 1980

·         Runeberg-palkinto (Porvoo) 1991

·         Alfred Kordelinin -rahasto, 4 000 EUR, v. 2004

·         Taiteilijaeläke v. 2005

·         WSOY:n kirjallisuussäätiö, Taiteen apurahasto, 5 000 EUR v. 2006

Helise, taivas! -valikoimassa on merkitty aina runon jälkeen mistä kokoelma runo on. Mukana ovat kaikki hänen kokoelmansa, myös piirroskuvat ovat Oksasen tekemiä. Mukana on muutama ennen julkaisematon runokin.

Luettuni valikoiman runoja, panen soimaan Kaj Chydeniuksen Kauneimmat rakkauslaulut. Niitä saimme kuulla myös Kajaanin runoviikolla 2014, jolloin tapasin Aulikki Oksasen nokikkain. Ikimuistoiset jutut meillä syntyi.

Monimerkityksisyyksien taitaja

Juice Leskinen oli sanankäyttäjä vailla vertaa

Viikon runo 22, 4.6.2017

 

KOSKET

Kosket

pato murtuu
ja tulva vyöryy alajuoksulle
laiturit ajelehtivat vapaudesta nauttien
ei enää betoniin sidottua tulevaisuutta
ei enää typerää alistumista joutaviin tehtäviin
ei enää meihin suunnattua mielivaltaa
sinä sen tiedät
ja siksi
kosket

Palat

kuin jätkänkynttilä
valaiset sysipimeitä tähdettömiä öitä
kylmiä ja vetoisia öitä
mutta ei niin pitkää pimeää
ettei se päättyisi aamuun
teemme elämästämme ehjän
sovitamme yhteen kaikki
palat

Tulet

rannoilla loimuavat nuotiot
majakoissa palaa opastava valo
enää en eksy,
enää
en hoipertele epämääräisillä poluilla
minulla on sinut kun
tulet

Valat

mieheesi uskoa luontoon
sen kaikkivoipaisuuteen
elimistö parantaa itsensä kun sille annetaan tilaisuus
näin me vannoimme
ne pitävät
valat

 Juice Leskinen: KOSKET, Tammi 2006. 2. painos

Terrori-iskun jälkeisenä päivänä soittelen levyjä, vanhoja kunnon vinyylejä. Jotenkin mieleen käy Juice Leskinen GRAND SLAM

Pyromaani palaa rikospaikalle, 1985 ja B-puolen viimeinen levy Musta aurinko nousee.

Juhani Juice Leskinen (vuoteen 2006 Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, 19. helmikuuta 1950 Juankoski – 24. marraskuuta 2006 Tampere) Etsin käsiini Juicen runokokoelmia. Leskinen oli myös taitava runoilija ja monialainen sanankäyttäjä.

 Leskisen ensimmäinen runokokoelma on Sonetteja laumalle (1975). Lastenkirja Räkä ja roiskis (1992) sai runsaasti kiitosta. Äeti (1994) oli ensimmäinen kriitikoitakin miellyttänyt runoteos, postuumisti julkaistu Kosket (2007) sai hyvän vastaanoton.

Aika jätti -kokoelmassa (Tammi, 1999) on tyypillistä sanaleikkiä ja sanojen monimerkityksisyyttä kuten Kosket-kokoelmassakin. Kosket voi olla joko substantiivi tai verbi, joista verbillä voi vielä olla kaksi eri merkitystä.

Juice Leskinen oli myös palkittu kirjailija ja musiikintekijä. Palkintoja:

Tampereen kaupungin säveltaidepalkinto 1985

Valtion säveltaidepalkinto 1989

Juha Vainion palkinto 1992

Vuoden runoilija1994