Suurella
sydämellä tehty – herkkä ja humaani elokuva
KUOLLEET
LEHDET -ELOKUVA YLITTI ODOTUKSET
Aki Kaurismäki on laadun tae. Kuolleet lehdet -elokuvan
odotus oli pitkä. Katsoin taas kaikki mestariohjaajan elokuvat tietokoneelta,
vaikka elokuva onkin parasta elokuvateatterissa.
Kauas pilvet karkaavat ja Varjoja paratiisissa sekä tietysti lempparini Le Havre. Lauantai-illan teatterin jälkeen katsoin vielä Toivon tuolla puolen, koska en heti pysty kirjoittamaan näkemästäni.
Kuolleet lehdet -elokuvan
pääosan esittäjät Jussi Vatanen (Holappa) ja Alma Pöysti (Ansa)
ovat tuttuja aiemmista rooleistaan. Vatasen olen nähnyt jopa Tuntemattomassa
sotilaassa, todellinen Napapiirin sankari. Pöysti jäi mieleen Tove-elokuvasta,
vahvasti molemmat.
Lempeä rakkaustarina, joka
alkaa katseesta, kestää monet esteet. Elokuvat ja karaokebaarit ovat arjen
lohtuna. Holappa kadottaa Ansan puhelinnumeron, sen mennessään vei tuulonen.
Hän etsii Ansaa elokuvateatterin luota. Tupakantumpit kertovat pitkästä
odotuksesta. Ukrainan sota on elokuvan mittaan läsnä radiouutisissa.
Hiekkapuhaltaja Holappa loukkaantuu
ja puhallutetaan. Saa lähteä. Ansa joutuu vartijan kylmän katseen alle. Vanhalla
päivämäärällä oleva tuote on pantava roskiin, ei saa viedä mukanaan. Työkaverit
ovat solidaarisia hänelle. Aina molemmat saavat uutta työtä, vaikka duunarin
elämä on kovaa.
Ansalla on perintönä saatu
asunto turvanaan. Hän sanoo maalanneensa asuntoa. Ehkä huomaan kolmannella
katsomiskerralla, onko sisustuksessa Ukrainan värejä.
Holappa jää tyhjän päälle,
tavarat sentään saavat jäädä kaverin työmaakopin kaappiin.
Onnen tiellä riittää
esteitä, mutta vielä Ansa ja Holappa kohtaavat elokuvissa. Ansa kutsuu miehen
syömään luokseen. Holappa käy lainaamassa takin kaveriltaan. Jotenkin synkän
oloista, kun tämä sanoo: Ota vaan. En tarvitse sitä enää.
Komiikkaa riittää, kun Ansa
varautuu yhteiseen iltaan, ostaa toisen lautasen ja pikku pullon kuohuvaakin. Holappa
tuo Ansalle kukkia. Juotavaa on vaan liian vähän, ja hän tarttuu
taskumattiinsa. Ansa sanoo; juoppoa en ota. Vähän avautuu perhetaustaakin. Holappa
on periaatteen mies, ei hän viinan suhteen mitään juomalakkoa tee, vaan
lopettaa kerralla. Onnistuisiko se tupakankin suhteen? Elokuvan tekijät
luottavat katsojaan, herkkä kuvaus koskettaa. Näennäisen riisutussa elokuvassa nyansseja riittää. Holappa lähtee ja
Ansa saa vuorostaan etsiä häntä. Holappa löytyy sairaalasta. Sisar ei tiedä veljensä
etunimeä, mutta keksii: sisar uskossa. Komiikka on hykerryttävää, välillä
naurattaakin. Näennäisen riisutussa elokuvassa nyansseja riittää.
Maustetytöt lakonisella esityksellään sopivat tyyliin.
Elokuvan Helsinki on
minulle vieras, ehkä 1959–60 luvun vaihteen kaupunki. Olavi Virran Kuolleet
lehdet soi tuolloin. Maaseutukoulusta käytiin pääkaupungissa luokkaretkellä
1959. Muistikuvat sopivat elokuvan miljööseen. Yövyttiin jossain
retkeilymajassa patjamajoituksessa.
Maunulassa?
Kuolleet lehdet hurmaavat Hopeatähti-kerhonkin
katsojat. Elokuvan lopetus on Chaplin
tyylinen; Chaplinilla oli keppi, Vatasella kainalosauvat. Kaurismäen elokuvat
sopivat juuri Kuvakukon saliin. Karun kaunista.
Roolitus on erinomaista. Kaurismäki-elokuvassa uusi kasvo on Martti Suosalo, karismaattinen näyttelijä sopii joukkoon. Tutut näyttelijät esiintyvät monissa Kaurismäen elokuvissa. Vatanen ja Pöysti on sellainen pari, joka tullee jatkamaan pitkään. Toivottavasti Aki Kaurismäki myös, vaikka sanookin lopettavansa. Mielensä voi aina muuttaa, jopa 20 pitkää elokuvaa tehnyt taitelija.
KUOLLEET LEHDET. SUOMI 2023. Ohjaus, käsikirjoitus: Aki Kaurismäki. Kuvaus: Timo Salminen. Lavastus: Ville Grönroos. Puvustus: Tiina Kaukanen. Leikkaus: Samu Heikkilä. Äänisuunnittelu: Pietu Korhonen. Osissa: Alma Pöysti, Jussi Vatanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Matti Onnismaa, Martti Suosalo, Sakari Kuosmanen, Alina Tomnikov, Alma-koira. K7. 81 min
