Rautatiemies

 

The Railway Man (”Rautatiemies”) on sotadraama ja samalla hyvin erityinen rakkaustarina. Elokuvan keskushenkilö on Eric Lomax (Colin Firth) intohimoinen, nippelitietoja junista keräilevä junaharrastaja. Vasta rakastuminen Patriciaan (Nicole Kidman) nostaa pintaan syvälle padotut tunteet. Tarinan edetessä paljastuu, että Lomax on toisen maailmansodan veteraani, joka on joutunut kokemaan ”Kuoleman rautatien”.  Japanilaiset rakensivat 'Kuoleman rautatieksi' kutsutun radan toisen maailmansodan aikana käyttäen rakennustöissä sotavankeja ja pakkotyöläisiä. Tuhannet vangitut liittoutuneiden sotilaat joutuivat pakkotyöhön rautatielle. Parikymppinen Eric Lomax oli yksi heistä.

Sotavankeudessa, 'Kuoleman rautatien' rakennustyömaalla Thaimaassa koetut kauheudet alkavat nousta pintaan painajaisina ja hillittöminä väkivallan purkauksina.

Lomax tajuaa, että hänen on kohdattava menneisyytensä ja kiduttajansa silmästä silmään voidakseen päästä eteenpäin elämässään. Mutta pystyykö hän unohtamaan – saati antamaan anteeksi?

 

 

 

Elokuva perustuu Eric Lomaxin omaelämäkerralliseen kirjaan. Englantilais-australialaisen elokuvan (2013) on ohjannut Jonathan Teplitzky ja sen päärooleissa nähdään Oscar-voittajat Colin Firth ja Nicole Kidman.

 

Hopeatähdet-elokuvafestivaalilla 2011 katsoimme Kuninkaan puhe -elokuvan, jossa pääosan  näytteli niinikään Colin Firth. Loistavasti!

 

SAVONIA-KIRJALLISUUSPALKINTOEHDOKKAAT

Kuopion kaupungin jakaman Savonia-kirjallisuuspalkinnon vuoden 2015 palkintoehdokkaat on valittu palkintoraadin 11.11.2014 pitämässä kokouksessa. Raati luki 54 palkinnon piiriin kuuluvaa ja vuonna 2014 ilmestynyttä kaunokirjallista teosta. Raati asetti ehdolle kuusi teosta, joita se luonnehtii seuraavasti:

Palkintoehdokkaat, teokset ja perustelut:

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (Otava)

Yleisten saunojen aikaiseen Kuopioon sijoittuva ja paljolti lapsen tarkoin silmin nähty tarina kahdesta perheestä, joiden salaisuudet alkavat paljastua pikku hiljaa muistin sopukoista. Muistamista avittavat sauna ja alastomuus, ihan konkreettisestikin paljaaksi kuorittu totuus ihmisestä.

Antti Holma: Järjestäjä (Otava)

Huikealla verbaalilahjakkuudella kirjoitettu esikoisromaani teatterimaailmasta, epätoivoisesta rakkaudesta ja itsensä etsimisestä. Tragikoominen ja raadollinen työelämäkuvaus, joka pitää lukijansa pihdeissään loppuhuipennukseensa asti.

Pasi Lampela; Kirottujen ilot (WSOY)

Tiheätunnelmainen novellikokoelma tämän ajan ihmisistä ja heidän kaihtelemattomista keinoistaan saavuttaa henkilökohtainen onni. Novellien tarinat kiehtovat, ne jatkavat elämäänsä lukijan päässä. Pasi Lampelan teksti ei selitä, se kysyy ja laittaa ajattelemaan arvovalintoja.

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät (Like)

Iso siirtolaisromaani, joka valottaa suomalaisten maahanmuuttajien vaikeutta sopeutua ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin vuosikymmentenkään kuluessa. Tummasävyisen tarinan ja surullisten ihmiskohtaloiden takana paistaa kuitenkin elämisen ilon himmeä valo.

Jouni Tossavainen: New Yorkin lentävä suomalainen (Like)

Suomen maailmankartalle juossut kuopiolainen Hannes Kolehmainen tuskailee vuonna 1921 New Yorkissa muuttaako takaisin Suomeen vai ei. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää juoksemista, vaan enemmin tarina siirtolaisuudesta, rakkauden ja valinnan vaikeudesta sekä siitä, kuinka vanhan maailman aaveet ja politiikka seuraavat uudelle mantereelle.

Helena Waris: Vuori (Otava)
 

Virkistävä, pohjoismaisesta mytologiasta juoneensa ammentava kirja kertoo tarinan maailmanlopusta. Mystinen elonjäämiskamppailu, ihmisen epävarmuus ja jumalten varmuus ihmisten osasta vangitsevat lukijan.

Palkintoraatiin kuuluvat:

Puheenjohtaja, viestintäpäällikkö Varpu Puskala, varapuheenjohtaja, opettaja Jaakko Kosunen ja jäseninä lähihoitaja, valmentaja Atik Ismail, toimittaja Seppo Kononen, maakunta-asiamies Hannu Koponen, fyysikko Jukka Liukkonen, näyttelijä Auli Poutiainen, filosofian tohtori Matti Vanhanen ja sisätautilääkäri Terttu Vilpponen-Salmela sekä raadin sihteeri Kirsti Hietanen.

Pirjo Hassinen on saanut Savonia-kirjallisuuspalkinnon vuosina 1993 ja 2013. Asko Sahlberg sai palkinnon vuonna 2003. Muutamat kirjkailijat ovat olleet aiemminkin ehdokkaina, mutta nyt palkintoa tavoittelee esikoiskirjailijakin, Antti Holma.
 

HYVYYS, KAUNEUS, ILO OVAT LÄSNÄ SUURMUSIKAALISSA

 

Kuvassa Reeta Vestman, Antti Karppinen/Alias Studiot

 

Siinä hän on, lentää kuin pääskynen näyttämölle – Maria (Reeta Vestman) ja mieli avautuu vastaanottamaan The Sound of Music -elokuvasta tuttua tarinaa.  Nykytekniikalla aikaansaatu alppimaisema lumoaa. Kuulen musiikin, mutta kaipaan orkesterimonttua. Pitäisi nähdä ainakin kapellimestari Timo Kärkkäisen tahtipuikon viuhahdus. Näytelmän edetessä asia unohtuu, kunnes loppuhuipennuksessa kaipaan taas näkyvää orkesteria.

Kapteeni von Trapp (Jyri Lahtinen) on menettänyt vaimonsa ja elämänilon. Kurinalaisuus pitää perheen koossa ja lapset pelossa. Kotiopettajia tulee ja menee, kunnes läheisestä Nonnebergin luostarista löytyy apu. Abbedissa (Ritva Grönberg) etsii sopivan ihmisen tähän toimeen, vasta kokelaana olevan Marian. Maria on poikkeuksellisen iloinen ja rallattelee laulujaan luostarissa, sitä muut paheksuvat. Abbedissa muistaa omaa nuoruuttaan ja pyytää Mariaa opettamaan unohtamansa laulun hänelle.

Maria tyytyy ”jos se on Jumalan tahto” ja lähtee von Trappien luo.

Maria valloittaa lapset heti ja laulu alkaa jälleen soida talossa. Maria on lapsiin tottumaton, mutta pärjää seitsemän lapsen kanssa loistavasti. Jopa perheen isä hämmästyy, kun joutuu luopumaan vihellyspillistään ja tajuaa, että ei lapsia kurilla ja äkseeraamalla kasvateta. Hän huomaa Marian muunakin kuin kotiopettajana. Naisena, johon rakastuu. Maria pitää tunteensa salassa.

 

Reeta Vestman ja Jyri  Lahtinen, kuva Ari Ijäs

 

Ja kun taloon tulee rouvakokelas, ylväsryhtinen Elsa Schräder (Virpi Rautsiala), Maria ottaa laukkunsa ja kitaransa ja lähtee salaa takaisin luostariin.

Eletään levottomia aikoja. Natsimiehitys uhkaa. Hakaristi tarttuu luontevasti lapsen käteen, mutta kapteeni von Trapp on ehdoton isänmaallinen itävaltalainen. Perheen on lähdettävä pakoon rajan taakse. Matkalle heitä auttavat nunnat.

Lieslin (Henna Haverinen) poikaystävä huomaa pakenevan perheen, mutta nopea on nunnankin käsi. Pakomatka jatkuu.

On vaikea noissa oloissa tietää kuka on ystävä kuka kätyri. Von Trappin perheen sisälläkin herää epäilyksiä. Ja mikä on miehiään Max Detweiler (Mikko Paananen)?

Juuri kun perheen piti osallistua Salzburgin laulujuhlille, miehittäjät saapuvat. Max on jo saanut perheelle kutsun kilpailuun, joten he pääsevät lähtemään. Max on ovela ja pelaa aikaa. Jokainen kuoron jäsen häipyy taustalle iloisesti kättään heilutellen. Liian myöhään tajutaan, että he ovat livistäneet.

Natsit muistuttavat oman aikamme miehittäjistä, sikäli näytelmä on ajankohtainen, vaikka miehittäjät ovat nyt toisia. Amiraali von Screiber (Ari-Kyösti Seppo) on monikasvoinen natsi, jonka kasvoilla välähtää viekkaus ja julmuus.

Minna-näyttämöllä The Sound of Music sai kaksoisensi-iltansa syyskuussa. Täysiä katsomoja vetänyt näytelmä jatkaa kevätkaudella. Musiikista vastaa Kuopion kaupunginorkesterin muusikoista ja freelancereista koottu 23 hengen orkesteri ja teatterin omien näyttelijöiden lisäksi näyttämöllä nähdään Savonia ammattikorkeakoulun musiikki- ja tanssiyksikön opiskelijoita ja lapsiavustajia. Lapsilla on kaksoismiehitys, pienimmällä kolme.

Koreografiasta vastaa Jouni Prittinen. Erkki Saaraisen lavastus on vaikuttava, samoin Mirkka Nyrhisen puvustus. Kaikki tekijät näyttävät panneen parastaan.

Aiemmin mainittujen näyttelijöiden kanssa esiintyvät loistavasti Pekka Kekäläinen, Sari Happonen, Antti Launonen, Tapani Korhonen, Tarmo Valkonen, Seija Pitkänen, Riina Björkbacka, Jenny Liebkind, Heli Lyytikäinen, Lotta Seppänen, Anna Mari Heikkinen, Sanna-Mia Toikkanen. Jokainen rooli tässä esityksessä on tärkeä.

Olli-Matti Oinonen on itseoikeutettu musikaalin ohjaaja. Hänellä on näyttöä ja taitoa. Oinonen on ohjannut Kuopion ulkopuolellakin musikaaleja. Mietin miten elokuvan maisemat taipuvat näyttämölle. Hyvin. Vaatii herkkää näkemystä uudistaa vanha musikaali.

Annan musiikin viedä ja nautin hykerryttävän hyvästä olosta katsomossa. En mieti kuinka totuudenmukainen näytelmä on. Otan sen vastaan taiteena.

The Sound of Musicin luojat Richard Rodgers ja Oscar Hammerstein II olivat Broadway-musikaalin (1959) maineikkaat tekijät. Esitys perustuu Maria Augusta Trappin muistelmiin Laulava Trappin perhe.

Menestys jatkui, kun musikaalin pohjalta tehtiin elokuva vuonna 1965 Se palkittiin viidellä Oscarilla, muun muassa paras elokuva ja paras ohjaus.