Suomalainen Sofi Oksanen kulkee etujoukoissa maailmalla

Sofi Oksanen Itävallan kansallisteatterissa 2017

 Itävallan kansallisteatterina toimiva Wienin Burg-teatteri on tilannut Sofi Oksaselta näytelmätekstin osaksi ”Eurooppalainen ehtoollinen”-teatteriprojektia, joka tutkii Euroopan nykytilaa naisnäkökulmasta. Teatteri tilasi teokseen näytelmätekstejä kuudelta merkittävältä taiteilijalta.

·       Esityksen tekotapa on todella jännittävä ja poikkeuksellinen, Oksanen sanoo. Kaikki me kirjoitamme näytelmän kohtauksia samaan aikaan eri puolilla Eurooppaa, mutta kukaan meistä ei tiedä, mitä muut kirjoittavat, joten valmis kokonaisuus tulee olemaan yllätys meille kaikille.

Sofi Oksasen lisäksi näytelmän käsikirjoittajina ovat kirjallisuuden Nobel-palkinnon 2004 saanut itävaltalainen Elfriede Jelinek (s. 1946), saksalainen Jenny Erbenbeck (s. 1967), unkarilainen Terézia Mora (s. 1971), serbialainen Biljane Srbljanović (s. 1970) sekä georgialainen Nino Haratischwili (s. 1983).

Teoksen ohjaa teatterin johtaja Barbara Frey ja se saa kantaesityksensä tammikuussa 2017.

Oksasen kirjoja ja näytelmiä on käännetty yli 50 kielelle. Hänen tuorein romaaninsa Norma ilmestyy Saksassa keväällä 2017 ja myös edeltävät romaanit Stalinin Lehmät, Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat on jo julkaistu saksaksi.

Puhdistus on ollut myös näytelmänä hyvin suosittu Saksassa. Sitä on esitetty eri teattereissa vuodesta 2011 ja seuraava ensi-ilta on Bautzenin Volkstheaterissa 23.9.2016.

Itävaltalainen vuonna 1741 perustettu Burg-teatteri on Euroopan toiseksi vanhin ja se on edelleen saksankielisen maailman merkittävimpiä ja yksi Euroopan suurimpia teattereita 400 000 vuotuisella kävijällään.

Rossin runot ikääntyvien ilona

Martta Rossin runot puhuttelevat ikääntyneitä lukijoita

 Martta Rossi: Vesi mustaa valoa, ntamo 2016, 54 s.

"Elämä heittyy 

ei kysy sinulta."   

Komeaa, että ikäihmisten runokokoelmia julkaistaan. Lukijoita kyllä riittää, sillä ikääntyneet ovat intohimoisia runojenkin lukijoita. Martta Rossin (s. 2029) runoja ehdittiin jo odottaa.  Ei ole itsestään selvää, että kaikista julkaistuista kokoelmista kirjoitetaan arvosteluja. Rossilla oli tosin hyvät pohjat jo kahdesta edellisestä kokoelmasta: Upoksissa pilvet, Otava 2011 ja Pimeää päin kesä sydämessä, ntamo 20013.

Vesi mustaa valoa -kokoelman taiteellinen kansikuva houkutti tutkimaan Kari Soinion (s.1962) valokuvia netistä. Soinio opiskeli valokuvausta Lahden muotoiluinstituutissa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Valokuvataiteilijan teoksia on esitelty laajasti Suomessa ja ulkomailla. Kansikuva käy vuoropuhelua runojen kanssa.

Kokoelman runoissa on tuoreita kuvia kuten sudenkorennon kimmelsiipi ja päiväperhosen siipivärinä.

Vanheneminen on kaunista ja yhteiselo herkkää. Kyky ihmetellä pitää ihmisen ajassa kiinni. Yhdessä eletty elämä näkyy alleviivaamatta. Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen tuntuu luontevalta.

Vihreäruudullinen pusakka  / ripustan sen naulaan kesämökin eteisessä / tajuan kiintyneeni siihen / niin kuin sen kantajaan /  lämmin karhea vuori / karhea kuin paperi / jolle kirjoitan yhdessä elettyjen / päivien kirjaa.

Yhteiselämässä toisen arvostaminen on tärkeää. Rakkaus näkyy vannomatta. Aistit avoinna tunnemme apilapellon tuoksun.

Lappiakin vähän väläytellään runoissa.

Jos vesi onkin mustaa valoa, se on myös peili. Kuolema kulkee vierellä ja lapsi kysyy.

 

Äiti, pitääkö kaikkien kuolla?

 

Sofi Oksanen valloittaa maailmalla

Suomalainen kirjailija valloittaa maailmalla

Sofi Oksanen
Norma

Like 2015. 304 s.

Sofi Oksanen (s.1977 Jyväskylässä) on taitava jo aiheitten valinnassaan. Hän tarttuu aina ajassa liikkuvaan tai oikeammin haistaa jo tulevaa. Vaikka Oksanen kirjoittaisi historiaa, niin teksti koskee myös tätä päivää.

Norma on hänen viides romaaninsa. Hän on tehnyt paljon muutakin, kuten toimittanut Impi Pajun kanssa yhdessä tietoteoksen Kaiken takana on pelko: Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin, WSOY 2009.  

Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä on tehty yhdessä Maija Kaunismaan kanssa, Bonnier kirjat, 2011. Vuonna 2012 Silberfeldt julkaisi kirjallisuuden nobelisti Aleksandr Solženitsyn 1300-sivuisen Gulag – Vankileirin saaristo -teoksen.

Sofi Oksasen teokset ovat löytäneet teatterin lavalle ja elokuviksi. Puhdistus olikin ensin näytelmä, jonka hän muokkasi sitten romaaniksi.

Kirjailijan Valitut teokset (Silberfelt 2013) sisältää romaanin Stalinin lehmät ja näytelmän Kun kyyhkyset katosivat sekä Oksasen esipuheen ja Anders Olssonin pitämän puheen Ruotsin akatemian pohjoismaisen palkinnon luovutustilaisuudessa Tukholmassa 10.4.2013.

Palkintoja Oksanen on saanut jo pitkälti toistakymmentä.

 

Norma on jotain erilaista, kirjailija ei toista itseään

Romaanin tapahtumat alkavat hautausmaalta. Norma livahtaa puolituntemattomien sukulaisten joukosta ja tilaa taksin. Enää hän ei välttelisi äidistä muistuttavia paikkoja. 

Asemalla Norman seuraan lyöttäytyy toimitusjohtaja Max Lambert, kuten mies itsensä esitteli. Norma vetäytyy kauemmaksi, mutta tulkitsee miehen ulkonäön tarkkaan.

Mies ojentaa käyntikorttinsa ja sanoo: Teidän olisi hyvä olla yhteydessä mitä pikimmin. Hoidetaan ikävät asiat pois.

Mitkä asiat? Mieshän oli tullut hautajaisiin.

Puhelu Margit-tädin kanssa ei avannut solmuja. Hullun Helenan nimittely suututti. Äiti oli käynyt Helenaa katsomassa usein Kuopiossa.

Äidin kuolema oli kuitattu lehdessä parilla rivillä. ”Nainen kuoli jäätyään metron alle Sörnäisissä. Poliisin mukaan asiaan ei liity rikosta.”

Anita ei koskaan ollut sosiaalinen. Norma oli äitinsä kaltainen.

Ihmisten suhtautumisen väkivaltaisiin kuolemiin oli aina tekopyhää ja samalla uteliasta. Naakan suvun tragediasta juoruttaisiin vuosikymmeniä.

Tukkataika-liikkeessä ukrainalainen tukka oli hullaannuttanut kaikki. Allan, Lambertin venäläinen vaimo, ystävättäret siirtyvät Tukkataian asiakkaiksi. Tukkaa riittäisi vielä joksikin aikaa, jos sitä sekoitettaisiin venäläisen hiuksen kanssa. Myös Helenan lapset työskentelevät liikkeessä.

Anitan kuolema sai monet tarkkailemaan tämän asuntoa.

Anita ja Alla olivat käyneet Romaniassa ostamassa tukkaa. Lambert kiristää yhteystietoja, ja Albert on juonessa mukana.

Norma saa nähdäkseen paperin, jossa on äidin allekirjoitus, vieressä Lambertin nimi. Norma perisi äidin velan. Mitä kaikkea lainan taakse kätkeytyikään, oman liikkeen avaaminen ainakin.

Perhe ja parisuhde eivät kuuluneet Norman suunnitelmiin.

Alvarin kanssa Norma voi puhua Anitasta. Alvar sanoo, ettei Anita ollut sekaisin vaan sekaantunut ikäviin ihmisiin, siksi hän käveli raiteille.

Romaanin jännitteet kasvavat, hiusala on raakaa bisnestä. Siitä on vino tie hiuskaappauksiin, kohtubisnekseen ja lapsitehtaisiin sekä sijaissynnyttäjiin.

Jännitys kihelmöi ja Norman tukka reagoi ja kasvaa. Norma haistaa jopa ihmisten sairauksia. Dekkariksi en Norma-romaania silti sanoisi, vaikka se koukuttaakin. Lukiessa tilanteet kulkevat mielessäni filminauhana. Elokuva-ainesta.

Epilogi päästää lukijan jännityksestä. Norma palaa Naakan taloon Alvarin kanssa. Hän haluaa käydä katsomassa Helenaa.

Norma-teos on kaunis ja viimeistelty. Hienostuneet numero-vinjetit tai tekstiviitteet tulevasta pysäyttävät.

Lambertit olivat suuruudenhulluja, he haluavat koko maailman ja he ovat valinneet ristiretkelleen oikeat alat. Se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään  hallitsee myös miehiä. Se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius- ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkaansa.

 

 

Lavatanssien muisto elää

Pirkko Pelkonen

Lavatanssien kutsu

Kehysliike Salliseen on nyt mukava poiketa. Sisällä voi tutustua mediatuottaja

Pirkko Pelkosen taiteellisiin töihin. Monille kuopiolaisille Pelkonen on tuttu kaupunginteatterista.

Hän toimi myös Kuvaussihteerinä ja ohjelma-assistenttina: Yleisradio, TV1, Teatteritoimitus, Helsinki 1968–87 ja monessa muussa vastaavassa työssä aina elokuviin saakka.

Taiteilijana hän on pitänyt lukuisa yksityisnäyttelyjä, ja Pelkonen on ollut mukana myös yhteisnäyttelyissä.

Lavatanssien kutsu on tarinallinen näyttely. Jokaiseen työhön liittyy tarina. Parikymmentä kokonaisuutta, joissakin on useita elementtejä, kertovat aikansa tarinaa. Katsojan tarina ja muistot alkavat elää mukana.

Kehysliike Sallinen, Puistokatu14–16, 70110 Kuopio

Lavatanssien kutsu -näyttely on avoinna ma klo 10–18, ti–pe klo 10–17, la klo 10–15.

Näyttely jatkuu 8.7. saakka.

 

Puuvillainen kesämekko, nenäliina, sormikkaat, puuhenkari
(vasemmalla pilkistää Koivikon aamulaulu ja oikeallaNiin pitkä matka on  suatolle Suhmuraan)..