maanantai 29. elokuuta 2016

Vaikuttava tietoteos


Vaisto on ikääntyvän hoitajan työkalu


Marja-Liisa Vilhunen
Hoitajan arkipäivä. 147 s.
Reuna 2016

Viime keväänä sain kutsun Marja-Liisa Vilhusen kirjan julkistamistilaisuuteen Jyväskylän kirjamessuille. Tietysti lähdin, vaikka toipilaana en mihinkään muuhun jaksanutkaan sillä reissulla osallistua.

Oli mieltä lämmittävää nähdä kuinka perhe lapsenlapsia myöten oli kannustamassa Marja-Liisaa.

Muistan kirjoittajan Vestäjien (Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys ry) tekstipajasta.

Yhdistys herätettiin eloon 2004 kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ja kun kirjoittaminen oli jäsenille tärkeää, ryhdyttiin toimeen ja aloitettiin tekstipaja. Aluksi vedin sitä, mutta sitten löytyi muita innokkaita vetäjiä. Minä keskityin Kirjakanttiin.

Marja-Liisa kirjoitti runollista proosaa ja runoja. Hänen runonsa, Laman aikana, on myös Vestäjien juhlakirjassa, Alussa on piste, ABC Oy 2000.

Alla oleva runo on hänen Hoitajan arkipäivä -kirjansa etuliepeessä.


otan kaapista työpukuni
ja alan pukea päälleni
iloista työrooliani

napitan
murheeni piiloon

sipijoukot sihisevät nurkissa
pikkutärkeilijät piikittelevät
loukkaukset laukkaavat

katson peilistä työpukuani
napitettua työilmettäni
uskallan lähteä taas töihin

 
    Marja-Liisa Vilhunen, 2005

 
 
Marja-Liisa Vilhusen kirjasta kirjoitin Elämäntarina-lehteen, lehti 3/2016 ilmestyy lähiaikoina.

Ammatti vaikuttaa elämässämme kaikkeen. Tarkastelemme maailmaa sen kautta, ja jopa lapsuudessa omaksutut arvot voivat joutua lujille uusien näkökulmien myötä, Marja-Liisa Vilhunen kirjoittaa
pamflettikirjassaan Hoitajan arkipäivä.
Nuorena ei osaa kuvitella, miten tärkeä ammatinvalinta on. Työn myötä astumme tietynlaiseen
yhteisöön ja saamme vaikutteita. Työ muokkaa meitä ja meistä tulee vähitellen työmme näköisiä.

Vilhunen pohtii esimerkein mallikaan opettajan käytöstä ja liikemiehen supliikkia Entä miten käyttäytyy tällainen psykiatrisen hoitotyön ammattilainen? Kirja antaa vastauksia, mutta herättää myös keskusteluja ja kysymyksiä.

 

tiistai 16. elokuuta 2016

HOPEATÄHDET alkavat 13.9.

HOPEATÄHDET aloittaa vahvalla kotimaisella
 
JÄTTILÄINEN Suomi 2016. Draama. Ohjaus: Aleksi Salmenperä.  Käsikirj. : Pekko Pesonen. Pääos.: Joonas Saartamo, Jani Volanen, Peter Franzén, Saara Kotkaniemi, Elena Leeve. 97 min. K12.  Huom! Kaksi esitystä! Ti 13.9. klo 13 ja 15.15.
Pysäyttävä draama Talvivaaran katastrofista ja valtapelin mekanismeista uutisotsikoiden takaa. Nuori virkamies Jussi (Joonas Saartamo) saa käsiteltäväkseen valtavan nikkelikaivoksen ympäristöluvan Kainuussa. Karismaattisen ja voimakastahtoisen Pekka Perän (Jani Volanen) johtama Talvivaara käyttää täysin uutta menetelmää mineraalien keräämiseen. Jussi alkaa kuitenkin epäillä, ettei hänelle ehkä ole kerrottu koko totuutta.
*****
”Rohkea laatuelokuva, johon on löydetty täsmälleen oikeat näyttelijät” (Olli-Matti Oinonen/ Savon Sanomat) ”Paras kotimainen vuosiin” (Harri-Ilmari Moilanen/KU) ”Bravo!” (Kalle Kinnunen/SK).

Seuraavat esitykset:
ti 4.10. klo 13: YOUTH ("Nuoruus")
la 8.10. klo 17 Hopeatähti-spesiaali  Lakkautettu kylä -konsertti
ti 33.10. klo 13 Chocolat
ti 1311. klo 13 Florence
ti 13.12. klo 13 Eddie the Eagle

**********************************************************
HOPEATÄHDET-elokuvafestivaali, viikko 45 ma-la 7.--12.11.2016 
Festivaaliohjelma julkistetaan syyskuussa www.hopeatahdet.fi
**********************************************************


lauantai 6. elokuuta 2016

Kilpailut ovat työkutsuja kirjoittajille


Lukupinosta poimittua
Kirjan luin heti sen saatuani, mutta sitten se jäi
kirjapinoon.
 Ilokseni sen löysin tänään lukemattomien joukosta
Näe hyvä lähellä
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus 2013

 
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus järjesti perinteisen kirjoituskilpailun 80-vuotisjuhlansa kunniaksi.
Runokilpailun teema oli järjestön kolmivuotisen teeman mukainen Näe hyvä lähellä.
Kilpailuun tuli 286 runoa 103 tekijältä. Kilpailu oli järjestyksessä neljäs.

Ilahdun aina kun näen vanhojen kurssilaisten pärjänneen. Sanoinkin, että kilpailut ovat työtilaisuuksia
harrastajakirjoittajille.

Näe hyvä lähellä -kirjanen koostuu kahdeksasta osastosta; arki, elämä, luonto, lähellä, lähimmäinen, onni, rakkaus ja sukupolvet.

Kesäyliopiston kirjoittajatyhmästä Varpu Kulhomäki on mukana Kevät-runollaan osastossa Luonto. Varpu on ollut mukana ryhmän perustamisesta lähtien. Muutaman vuoden ohjasin ryhmää. Nyt ovat ohjaajat vaihtuneet ja ryhmässäkin on tapahtunut muutoksia, vaan perusjoukko on yhä mukana.

Varpu Kulhomäki on ollut mukana antologioissa ja hän teki oman lastenkirjankin Mikko, Nikke ja Nössö-possu (omakustanne 2008).

 

Kevät
 
Nämä kevätaamut sirottavat
           toivonhileitä
                                sieluni porraspuulle
           ilolla tervehdin
           otan vastaan kaikki
           minkä elämä antaa
                                suuret järkäleet
                                pienet muruset
                                                 kaikki.

 
Näinä kevätaamuina
            kun räystäät pisaroivat
            kun purot helisevät
                                 kerään vakallisen
                                           kimmellystä
             punon kultasäikeistä
                                           sädekimpun.


Kaikki maailman rikkaus lähelläni
                                              aivan lähellä
                    tuulenhenkäys – muisto sinusta.

 
Varpu Kulhomäki

 

 

 

 

tiistai 2. elokuuta 2016

Dekkarikilpailun voittaja


Mistä syntyy kipinä kirjoittamiseen?

 
Kouvolan XX Dekkaripäivien rikosaiheisen
pienoisromaanikilpailun voittaja vuonna 2016

 

Virpi Aaltonen
Nekala. 222 s.
Kouvolan kaupunki 2016


Kouvolan Dekkaripäiviltä hankin aina kirjoituskilpailun voittajateoksen, tällä kertaa pienoisromaanin. Nekala vie ajatukset Tampereelle.

Teos on helsinkiläisen toimittaja Virpi Aaltosen kaunokirjallinen avaus. Teos alkaa hyvin viihdekirjamaisesti. Vaan kyllähän hyvä dekkari myös viihdyttää.

Hyvin nopeasti Nekala nappaa mukaansa. Omaperäinen henkilögalleria ja tavallisen tuttu tapahtumapaikka kiehtovat.

Päähenkilö kaatuu polkupyörällä Tampereen Nekalassa. Ruotsia puhuva mies auttaa naisen ylös.  Hän näyttää asuvan lähistöllä ja käy lähimarketissakin. Miehen ja naisen näkökulmat vuorottelevat. Tekstityyppikin vaihtuu samalla. Tiiviit luvut vievät vauhdilla tarinaa eteenpäin.

Jännitys tiivistyy, kun mies alkaa seurata intensiivisesti naisen elämää.

Näkymä naisen olohuoneesta on suoraan kaupan pihalle. Pikkumarket pilaa maiseman, mutta niin tekevät betonilaatikkoasunnotkin. ”Ilmaista Kaurismäki-elokuvaa.”

Mies yöpyy Saabissaan parkkipaikalla. Hän tajuaa haisevansa ilman, että joku mummo toteaa – ”Hajusta päätellen tuskin olette työelämässä.”  Kuitenkin mies kantaa mummon ostokset tämän kotiin. Kaupan kassa sanoo, että vakiasiakas löytää aina jonkun pultsarin kassejaan kantamaan. Kassa hoksaa lipsautuksensa.

Teksti kulkee notkeasti, vaikka välillä tulee epäilys; ei kai päivystäjä tuolla lailla tivaa rikoksesta ilmoittajaa.

Pakkomielle vetää miehen muijan, kuten hän sanoo, asunnolle. Hän inventoi tavaroita mielessään ja huomaa, ettei suihkua ole.  Itse mies käy uimarannassa pesulla, ja samalla huuhtoo alusvaatteensa.

Ennen lähtöään mies juo naisen siiderin, toisen jättää paikalleen, mutta nappaa mukaansa pari nektariinia.

Nainen huomaa, että joku on käynyt asunnossa, huomaa puuttuvat nektariinitkin.

Pian mies uskaltautuu muijan asunnolle, kun tämä nukkuu. Hän ottaa jonkin esineen mukaansa, mutta palauttaa sen aina. Mies antautuu vaaraan, kun hän menee vintin kautta ulkokatolle. Nököttää sitten savupiipun suojassa pöllö seuranaan.

Kaupassa mies on huomattu, hänestä puhutaan. Sanoiko joku komeaksikin. Miestä kiinnostavat iltapäivälehtien lööpit, eikö vieläkään puhuta mitään.

Salaperäisyys on kiinnostavaa, vaikka ruumiita ei löydykään. Ruotsia puhuva mies osoittautuu poliisiksi. Mitä hänen tunnollaan lienee?

Loppurutistuksessa on vauhtia. Sekaisin menneet asiat kurotaan sopivasti yhteen. Tiivistunnelmainen romaani on erinomainen lukuelämys. Suotta ei Rönkä kehunut.

 
                                                                 ***

Kilpailu järjestettiin Kouvolan Dekkaripäivien 20-vuotisen taipaleen kunniaksi, ja siihen tuli 60 käsikirjoitusta ympäri Suomea ja Eurooppaa. Paikallinen raati valitsi seitsemän tekstiä päätuomari kirjailija Matti Röngän luettavaksi. Hän valitsi voittajat.  Rönkä esitteli kirjan tyylillä ja asiantuntemuksella Ei kylläkään olisi sitä vielä julkaissut. Hän painotti, että kirjailijan tärkein työkalu on kieli. Kirjoittaja vastasi, että hän on työstänyt kirjaansa vielä ennen julkaisua.

Kun mietin mikä saa ihmiset kirjoittamaan kilpaa, Kouvolan Dekkaripäivillä ymmärsin, että kipinä voi syntyä vaikkapa hyvistä alustuksista tai hyvistä dekkareista. 
Kilpailussa jaettiin myös kaksi tunnustuspalkintoa. Päätuomarin tunnustuspalkinnon sai oululainen Heli Määttä tekstillään Daltonit, joka kuvaa letkeästi perhe-elämää ja pienen paikkakunnan elämänmenoa koulupojan näkökulmasta. Paikallinen raati jakoi toisen tunnustuspalkinnon akaalaiselle Tarja Rossille tekstistä Elämä on outo matka. Tarina kertoo kahdessa aikatasossa narsistimiehen uhriksi joutuvan naisen tarinan.