Anna Baijars: ”Drewsin kielessä on hyvä olla.”

Kirjailija Anni Kytömäelle ja suomentaja Kristiina Drewsille Kaarlen palkinto

Gummeruksen perinteinen Kaarlen palkinto myönnettiin tänä vuonna kirjailija Anni Kytömäelle teoksesta Kultarinta. Palkinnon arvo on 5 000 euroa. Suomentaja Kristiina Drewsille myönnettiin
2 000 euron arvoinen tunnustuspalkinto hänen ansioituneesta työstään englanninkielisen kaunokirjallisuuden ja aivan erityisesti Vladimir Nabokovin Kalvaan hehkun mestarillisena suomentajana. 

Anni Kytömäki

Gummeruksen perustajan, Kaarle Jaakko Gummeruksen mukaan nimetty Kaarlen palkinto myönnetään ansiokkaasta kirjallisesta toiminnasta. Sitä on jaettu vuodesta 1970 ja se myönnettiin nyt 45. kerran. ”Anni Kytömäen Kultarinta on osoitus omaperäisestä mielikuvituksesta, herkästä, myötätuntoisesta katseesta sekä vahvasta kaunokirjallisesta näkemyksestä. Kultarinta asettaa ihmisen taidokkaasti osaksi luontoa. Se herkistää kuuntelemaan ympäristön hiljaisia, vaiennettujakin ääniä sekä vahvana ihmisen sisällä jylisevää ikävää vapauteen, rauhaan ja toisen lähelle”, kertoo Anna Baijars, Gummeruksen kustannusjohtaja.

Keväällä 2014 ilmestynyt Kultarinta on Anni Kytömäen esikoisteos. Kirja nousi viime vuonna sekä Finlandia-palkinnon ehdokkaaksi että Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon finalistiksi. Aiemmin tällä viikolla aktiiviset kirjabloggaajat valitsivat Kultarinnan viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi kaunokirjaksi Blogistanian Finlandia -äänestyksessä.

Kristiina Drewsille myönnettiin tunnustus hänen työstään kaunokirjallisuuden suomentajana. Gummerus haluaa palkinnolla kiittää Drewsin ansioita erityisesti englanninkielisen kaunokirjallisuuden suomentajana sekä samalla osoittaa arvostavansa suomentajien tekemää arvokasta työtä. ”Nabokovin Kalvasta hehkua pidettiin pitkään miltei mahdottomana käännettävänä. Labyrinttimäisen, kielipelejä ja kirjallisuusviittauksia vilisevän teoksen suomentaminen vaatikin poikkeuksellisen luovaa mieltä, huikeaa kielitajua ja laajaa kirjallisuudentuntemusta. Kristiina Drews onnistui tehtävässä mestarillisesti. Drewsin kielessä on hyvä olla”, perustelee Anna Baijars.

Gummerus
Lehtori Kaarle Jaakko Gummerus aloitti kustannustoiminnan yhdessä vaimonsa Gustavan kanssa vuonna 1872. Kaarle Jaakko ja Gustava halusivat kantaa kortensa kekoon kansan valistamiseksi ja julkaista painotuotteita huviksi ja hyödyksi kaikille Suomen kyläläisille.

Gummerus toimii edelleen suomalaisena perheyhtiönä, jonka omistajat ja henkilökunta kunnioittavat Kaarle Jaakon alkuperäistä liikeideaa "huviksi ja hyödyksi". Julkaisemme kotimaista ja suomennettua kaunokirjallisuutta sekä tieto- ja harrastekirjoja. Kustannusohjelmaamme kuuluvat myös sanakirjat ja kielten kirjat sekä digitaaliset- ja mobiilituotteet. www.gummerus.fi

  

 

LIKELTÄ UUTISIA,  julkaisujohtaja Päivi Paakkanen 

Sofi Oksanen, kuvaaja Toni Härkönen

 

Sofi Oksaselta uusi romaani jo ensi syksynä

Kirjailija Sofi Oksanen julkaisee uuden romaanin syyskuussa 2015. Se on hänen viides romaaninsa. Kirjan kustantaja on Like, joka julkaisi myös hänen edellisen romaaninsa

Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012.

Oksasen kirjoja on myyty Suomessa yli puoli miljoonaa kappaletta ja niidenoikeuksia on myyty 49 kielialueelle.

Sofi Oksasen romaanit: Stalinin lehmät 2003, Baby Jane 2005, Puhdistus 2008, Kun Kyyhkyset katosivat 2012. Sofi Oksanen on julkaissut myös sävelletyn runokokoelman Liian lyhyt hame – kertomuksia keittiöstä 2011 ja Viron lähihistoriaa käsittelevän antologian Kaiken takana oli pelko 2009 yhdessä Imbi Pajun kanssa.

Puhdistus on nähty sekä näytelmänä, elokuvana että oopperana. Vuodelle 2020 Sofi Oksasella on librettotilaus Kaija Saariahon oopperaan, tilaaja on The Royal Opera Lontoossa.

Sofi Oksanen on saanut mm. Finlandia- ja Runeberg-palkinnot, Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinnon, Prix Femina Étranger -palkinnon (Ranska), Euroopan kirjallisuuspalkinnon, Ruotsin Akatemian pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ja Budapestin suurpalkinnon.

 

 

 

 

 

Onnittelut Johannes Ojansuu!

Aforismiyhdistykseltä 29.1.2015

Vuoden aforismikirja 2014 on
Johannes Ojansuun Katoavaisuuden aineisto


  

Vuoden aforismikirja valittiin nyt kymmenennen kerran. Vuosittain vaihtuvaan kolmihenkiseen valitsijaraatiin kuuluivat tällä kertaa kirjailija, toimittaja Karo Hämäläinen, kirjailija, filosofi Torsti Lehtinen ja kehitysjohtaja el., runo- ja aforismiaktiivi Varpu Rauhala. Palkittu saa kunniakirjan.

Raadin perustelut:
Johannes Ojansuu on onnistunut yhdistämään kielessään filosofisen tarkkuuden ja runollisen vapauden. Katoavaisuuden aineisto on hiottu kokonaisuus, joka kohtaa lukijan tuoreella oivaltavuudellaan. Ojansuun aforismit syväluotaavat ihmisyyttä sen koko laajuudessa, myös elämän selittämätöntä ja tyhjää tilaa.

Ojansuu on tehnyt filosofin urallaan pitkän työrupeaman filosofian kansanomaistamiseksi, ja Katoavaisuuden aineiston aforismeja voi pitää vuosikymmenten mittaisen ajattelun synteesinä. Aforismeissaan Ojansuu antaa lukijalle mahdollisuuden olla filosofisen kysymisen äärellä, mikä tuntuu tihentyvän hänen aforismiinsa: ”Kysymyksien tarkoitus on valo. Vastaukset loistavat poissaolollaan.”

Johannes Ojansuu

Hämeenlinnalainen filosofi ja kirjailija Johannes Ojansuu (s. 1961) tunnetaan aktiivisena filosofisen ajattelun ja kulttuurikeskustelun herättelijänä. Hänen luotsaamansa Perjantai-Parlamentti -keskustelut kannustavat vapautuneeseen pohdintaan yhteisistä yhteiskunnallisista asioista. Hänen filosofisia teoksiaan ovat Pyhyys – rajalla oleva ihminen ja Lankeemus. Hänen uusinta tuotantoaan on artikkeli "Terapeuttisesti suuntautunut filosofinen keskustelu" teoksessa Filosofi tavattavissa. Ajatuksia filosofisesta elämästä. (Niin & Näin). Ojansuu valmistelee väitöskirjaa filosofisen antropologian alueelta.

Aforismeja teoksesta Katoavaisuuden aineisto:

"Vain metsä johon voi eksyä on turvallinen."

"Vuosi vuodelta muistutat yhä enemmän sitä mikä jäi sanomatta."

 "Valo ilman varjoja. Autiomaa."

"Halusi kuolla, mutta pienissä erissä."

 "Julkisuus ei anna anteeksi ja siitä se kirjoittaa."

"Me emme tiedä onko se totta. Me elämme siinä uskossa."

 

Metsä ja juoksu on yhdistävä elementti Kolehmaiselle ja Tossavaiselle

 

”Suomen maailmankartalle juossut kuopiolainen Hannes Kolehmainen tuskailee vuonna 1921 New Yorkissa muuttaako takaisin Suomeen vai ei. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää juoksemista, vaan enemmin tarina siirtolaisuudesta, rakkauden ja valinnan vaikeudesta sekä siitä, kuinka vanhan maailman aaveet ja politiikka seuraavat uudelle mantereelle.” (Savonia-raati)

Jouni Tossavainen (s. 10. lokakuuta 1958 Tervo) aloitti kirjailijanuransa Juoksijan testamentilla (Gummerus 1985). Pari seuraavaakin kirjaa julkaisi Gummerus. Metsännenä onkin sitten Kustannuskiilan julkaisema. Neljännen teoksen valokuvat ovat Tossavaisen. Metsännenä oli Savonia-palkintoehdokkaana 1990. Uudemmat ehdokaskirjat olivat Koulu (2010) ja Kesäpäivä (2014), tuolloin Tossavainen oli jo LIKEn tallissa.

New Yorkin Lentävä suomalainen (2014) toi Tossavaiselle Savonia-palkinnon sopivasti 30-vuotiskirjailijajuhlan kunniaksi. Kuopiossa asuva runoilija ja vapaa kirjailija, FM Tossavainen työskenteli kulttuuritoimittajana ja toimitussihteerinä Savon Sanomissa vuoteen 2000. Hän on aktiivinen jäsen myös Pohjois-Savon Kirjallisessa yhdistyksessä, Vestäjissä ja toi Kuopioon Poetry Slam -kisat.  

Oman tiensä kulkijat

Matka Lentävästä suomalaisesta Amerikan Hannekseksi on pitkä. Tieto Amerikan kansalaisuudesta sai onnittelijat liikkeelle. Kansalaisuus sosialisteille aiheutti puheita.  Minkä lipun alla Hannes aikoi nyt juosta? Jouni Tossavainen on tutkinut Hanneksensa tarkoin.
New Yorkin Lentävä suomalainen -teos etenee päiväkirjan tavoin. Ensimmäinen merkintä menee näin: Saturday 15. tammikuuta 1921. Itse tekemiset ovat sulkujen sisällä (Kävelin aamusella 2 t 10 min.) Sunnuntaina hän käveli koiran kanssa ½ t. ”Pyhätöillä ei ole siunausta”, oli äidin opetus, mutta kävelytöitä Hannes teki heti herättyään. Hannes kirjaa juoksunsa treenikirjaan keittiön pöydän ääressä.

Tossavainen on kirjoittanut tosipohjaisen kertomuksen romaaniksi juoksijan yhdestä kaudesta, tammikuusta toukokuulle. Kirja houkuttelee lukemaan ajankuvan ja tapojen vuoksi niitäkin, joille tulokset sekuntien tarkkuudella eivät ole tärkeitä. Ei niitä kirjassa olekaan kuin mausteeksi. Tapahtumat ja tunnelmat vievät mukanaan.

”Mutta etusuoralla piti pystyssä vain se läikähdys, joka huljahti korvien välistä sydämeen.”

Siirtolaistunnelmia kuvaa rakentamisurakka. Oma talo oli saatava. Hannes rakensi taloon uunit ja takat, saunan ja maakellarinkin. Velimies, hierojan praktiikkaa pitävä Yrjö, oli avuksi rakennuksilla, silloin kun ehti. Hän myös hieroo Hanneksen kipeytyneitä jalkoja.

Omasta talosta Alma oli haaveillut avioliiton alusta lähtien, Hannes poikansa, Hannes Chesterin syntymästä saakka. Vaimolleen Hannes sanoi: Sinä sisustat, minä maksan.

Turvattua, tuttua ja tuloksellista elämää

Sukua asuu lähellä. Urheilulehtiä – Suomen Urheilulehti ja Työväen Urheilulehti ­– ostetaan ja luetaan. Tossavaisen kirjassa tavataan niin Paavo Nurmi kuin Hiski Salomaa, joka oli räätäli, Hannes muurari. Lehtien politisoituminen, samoin urheilujärjestöjen yllättää asiaa tuntemattoman.

Urheilu väärässä seurassa tiesi harmeja. Omilla jaloillaan Hannes juoksi amatööriyden ja ammattilaisuuden kaitaa rataa.

Palkintoja kertyy.  Noin tuhannen taalan edestä kelloja ja pyttyjä oli vuodessa tullut. Hannes ei niitä rahaksi vaihtanut. Hannes on tarkka syömisistään ja täytti eväsrasian illalla seuraavaa työpäivää varten. ”Hedelmä päivässä, kaksi parhaana piti miehen tiellä, askeleen kevyenä.”  Hannes oli pääasiassa kasvissyöjä. Näyttää ollen oikea pullansyöjä. Pulla oli hänelle vehnästä, sokeri oli sokuria ja suklaatia hän nautti mielellään.

New Yorkin läpi juoksun huumassa unohtuu Alman syntymäpäivä. Se muistetaan!

Treenikirjan ohjeista on tulossa kirja. ”Ja kun tien päälle lähtee, sen pittää jonnii aekoo kestee sen mänemisen.”

Vilua ja nälkää urheilijat kärsivät Tukholmassa ja Antwerpenissa lihoivat kahdeksan kiloa. Rankkaa oli urheilijain taival.

Elämää on yhtä mahdotonta hallita kuin ymmärtää naista, Hannes miettii. Alman sisko Martta hiertää mieltä. Äkkipikaisesti hän lähtee siltä istumalta parturiin. Parturin tuolissa rakkauden tuska tipahtelee tukkatupsujen mukana lattialle.

Kultaa ja kunniaa

Lähtöviivalla Bronxissa noin 1500 joukossa Hanneksen rintalapussa on nro 1. Hänen nimensä loistaa kunniataululla neljä kertaa voittajan paikalla.

Ensimmäisenä voiton päivänä Hannes oli kirjoittanut päiväkirjaansa. Kävelin vähän aamusella. Päivällä oli kilpailu New Yorkin läpi, minä voitin aika 1 t 5 min 15 sek. II Harry Smith aika 1t 6 min 14 sek.

Hannes oli aloittanut maraton juoksut 17-kesäisenä.”Pitkälle juoksee kuka vaan, nopein katkaisee maalinauhan.”

Ollaan matkalla koti-Suomeen. Aiemmin Hannes oli matkustanut toisessa luokassa. Nyt Alman, Juniorin ja Suomen kansan takia ykkösluokassa. Hannes on huolissaan Almasta, mitenkä vaimo jaksaisi merimatkan, kun jo maissa oli paha olo. Tulisi tyttö vielä kesken.

Kiinnostava, hyvä teos monine yksityiskohtineen. Komeaa siirtolaiskuvausta.

Noinkohan joku tästä elokuvan kehittää?

 

Jouni Tossavaisen teokset:

Juoksijan testamentti, Gummerus, 1985

Kaksitoista kuvaa, Gummerus 1986

Hevoskomppi, Gummerus 1988

Metsännenä. Valokuvat Jouni Tossavainen, Kustannuskiila 1990

Hakamono. Autoalan pikkujättiläinen, Like 1992

Lentävä C., Like 1994

Arboreta, Like 1995

Koirastähti. Ex-sukupolven romaani, Like 1996.

Laani. Valitut puurunot 1985–1998, Like 1998

Vihtapaavo, Like 1999

Kaikki hyvin. Tekstiviestit Kuopio – New York, Like 2001

Kylmä maraton. Urheilukirja, Like 2002

Liiketoimintasuunnitelma, Like 2004

Euroopan omistajat, Like 2004

Eskimobaari, Like 2006

Kerro, Like 2007

Kerro (partituuri), Lulu 2007.

Kuusikirja, Like, 2008

Koulu. Otteita nuoren opettajan päiväkirjasta, Like 2009

Sivullisia, Like 2011

Kesäpäivä, Like 2013

New Yorkin Lentävä suomalainen, Like 2014

Kuvateos ei jää hyllyyn pölyyntymään




Olli Herranen: Kamerassa Kalpa
Osumia ja huteja viideltä vuosikymmeneltä
Tekstit Olli Herranen ja Emmi Niikko.
Painopaikka: Offsetpaino L. Tuovinen Ky 2014.
Hinta 39 euroa.

 

Savon Sanomien tunnettu lehtikuvaaja Olli Herranen on koonnut omasta ja lehden arkistosta komean kuvateoksen Kamerassa Kalpa. Osumia ja huteja viideltä vuosikymmeneltä. Teosta tutkitaan tarkkaan ja sen seurassa muistellaan menneitä ja puhutaan tulevista. Yhdessä on mukava kommentoida.

Valokuvaajan työssään on kuvannut Marko Happo. Alkupuheessaan Herranen kertoo kirjan teosta. Kiinnostavaa.

Herrasella on menossa jo viides vuosikymmen kiekon perässä. Herranen teki aikoinaan Jääkiekkolehteä yhdessä toimittaja Hannu Virtasen kanssa.
Niiralan Montun tekojäällä pelattiin aluksi, mutta halliin oli päästävä, vaikka keskeneräiseen. 1979 Kalpa sai ulkomaalaisen pelaajavahvistuksen, Mike Slackin.
Menestys toi hallin täyteen katsojia.
Kuopiolaisen kiekkokulttuurin voimakaksikko Kalevi Tavi ja Matti Turunen mainitaan edelläkävijöiksi myös valtakunnan tasolla. Juniorityö on ollut aina tärkeää Kalpalle.
Kuvat pukukopeista ja suihkukuvat kertovat jääkiekkoilijain arjesta.
Pelimatkoilla jotkut näyttävät nukkuvan bussin lattialla. Saa kroppansa suoraksi. Tyyny pään alla on iso.
Jari Kurri ja Teemu Selänne vetivät hallin täyteen 1994 itsenäisyyspäivänä.
Jääkiekko on joukkuepeli ja yhteisöllinen tunne vetää maalinteon jälkeen pelaajat yhteiseen kieppiin. Miten pysyvätkin toistensa niskassa niin tiiviisti. Kirjan kuvat kertovat myös tunteista.

Kapasten ura on edennyt isältä pojalle. Kirjan viimeinen kuva kertoo vahdinvaihdosta Sami Kapaselta Kasperi Kapaselle.
Saku Kuosmanen teki 1981Kalpan tunnusbiisin. Hän oli itseoikeutettu esiintyjä Kalpa-juhlassa.
Kerrassaan komea kirja.

 

 

 
Nämä nuorat miehet saivat minut ostamaan Kalpa-kirjan!

 

KEVÄTKAUDEN 2015 OHJELMA alkaa tiistaina 20.1.

 

ti 20.1. klo 13 EILA, RAMPE JA LIKKA 

+ Hopeatähden tähtivieraana näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius (haastattelutilaisuus, ennen elokuvaa)

 

Ohjaus: Taru Mäkelä. Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola. Pääosissa: Heidi Herala, Pirkka-Pekka Petelius, Emmi Parviainen, Riku Nieminen, Pirkko Hämäläinen, Eila Roine. Suomi 2014 (ensi-ilta 26.12). Ikäraja:7 v.)

Pirkka-Pekka Peteliuksen haastattelutilaisuus (n. 50 min) sisältyy elokuvalipun hintaan.  Haastattelijana kerhonvetäjä Ritva Kolehmainen .

Kotimainen komediauutuus, perustuu Sinikka Nopolan suosittuihin Eila ja Rampe -kirjoihin (2003-2014).

 

Likkaa (Emmi Parviainen) on alkanut ahdistaa seurustelu Pirkan (Riku Nieminen) kanssa. Likan vanhemmat, Eila (Heidi Herala) ja Rampe (Pirkka-Pekka Petelius), haluavat tutustua paremmin Pirkkaan ja hänen hienostuneeseen äitiinsä. Sattuman ja erehdyksen kautta Eila valtaa kesänaapureidensa tyhjänä olevan, pramean huvilan ja alkaa uskotella uusille sukulaiskandidaateille että luksushuvila on hänen ja Rampen.

Likka häpeää vanhempiaan kaikissa tilanteissa samalla kun hän etsii keinoa, millä tehdä lopullinen ero poikaystävänsä Pirkan kanssa. Valheet ja väärinkäsitykset seuraavat toisiaan. Pirkka ottaa käyttöönsä uuden, machon strategian, minkä jälkeen Likka näkee poikaystävänsä uusin silmin - mutta onko kaikki liian myöhäistä? Onko laiva jo irronnut laiturista? Miksi hammasharja on oudon näköinen?