Tarinoita lapsille

Lastenlapset innoittivat kirjantekoon

Kyllikki Nissinen – Birgitta Kuurne

Huurre-ukko ja Timantti-haltija 
                      ja

Maija-mummon kesävieras

 

Sukututkimuskurssista kirjoittamisinto syttyi, kertoo eläkkeellä oleva isoäiti Kyllikki Nissinen esittelyssään. Kirjoittaminen on näköjään vienyt mukanaan ja kursseja on käyty. Nissinen kokosi 2007–2008 Kuopion Teatterikerhon 50-vuotishstoriikin. Monet muistavat hänet aktiivisena teatterikerholaisena ja puheenjohtajana.

Myös Jyty Kuopio ry:n 90-vuotishistoriikin hän kokosi. Vuoden 2015 syksyllä valmistuu Männistön asukasyhdistys ry:n 30-vuotihistoriikki. Lienee jo valmistunut?

Lastenkirjan oleellinen osa on kuvitus. Nissisen kirjan on kuvittanut Birgitta Kuurne. Kauneudenhoitoalan yrittäjä Kuurne on asunut Kuopiossa vuodesta 1986 lähtien. Kuurne kertoo esittelyssään osallistuneensa muun muassa posliinimaalauksen- ja akvarellimaalauksen kursseille sekä lasitöihin.

Hän on ollut mukana Portaanpään kristillisen kansanopiston Värinä-ryhmän taidenäyttelyssä

vuosina 2012 ja 2013. Yksityisnäyttelyjä on ollut Kuopiossa, Ravintola Sampo 2010, 2012 ja 2014.

Huurre-ukko tulee metsän reunaan kuin tuulispää. Hänen on koristeltava puut harsomaisilla juhla-asuilla. Timantti-haltija viimeistelee työn.  Poikien tehtävä on taiteilla ikkunoihin jääkukat.

Timantti-haltija on hukannut taikasauvansa tai oikeastaan sauva oli lainassa keijulla, eikä lainaaja ole palauttanut sauvaa ajoissa. Lainaaja ei ollut tyytyväinen, koska taikasauva ei ollut totellut keijua.

Sitten seuraa opetus anteeksipyytämisestä ja käytöksestä

Maija-mummokin on herännyt mökissään ja ihailee huurre-ukon poikien luomia jääkukkia

Ykskaks siirrytään perinnetietoon, kahvimyllyn käyttöön ja kahvinkeittoon. Monelle lapselle kahvimylly lienee outo kapistus, mutta lapset ovat kiinnostuneita vanhoista esineistä. Maija-mummon aamutoimet kuvataan realistisesti.

Mummon talon takana suuren kuusen suojassa asuu Peikko-vaari muorinsa kanssa.

Muori huomaa hiiren, joka on napannut leipäpalan Hän tietää, että hiiren kolossa odottaa monta nälkäistä suuta.

On opetuksen aika; muista kysyä lupa. Lupaa kysymättä on rumaa ottaa toisen omaa. Muori säälii nälkäisiä hiirulaisia ja panee vielä jälkiruokaa hiirenkoloon, työntää pullaa kolosta sisään.

 

Vaari kutsuu muorinsa katsomaan ”timanttisadetta”. Muori alkaa kahmia kiteitä kaksin käsin sankoon.

Odotettu rikkaus kuitenkin katoaa ja sulaa puuämpärissä vedeksi.

Vaari selittää timantteja surevalle muorille, että lumitimantit säilyvät vain ulkona pakkasessa.

Kertomus päättyy kysymykseen: Kuuntelitko tarkkaavaisena? Mitä Peikko-muori kerää ämpäriinsä ja 13 muuta kysymystä.

Kirjan alun viittaus tekijänoikeuslakiin ja – asetukseen saa miettimään, onko kirja oppikirja? Yleensähän riittää copyrigth © riittää.

 

Kevätär kuiskuttelee ympäriinsä: kevät on tulossa Pohjolaan. Hän heittelee taskuistaan lempeitä tuulahduksia kaikkialle. Kevätär supattelee muuttolitujen korviin salaisuuksia. – On muuton aika!

Maija-mummo haravoi pihallaan ja odottaa kasvimaalle pääsyä. Hän juttelee itsekseen ja nauttii mansikkamehua. Lintujen seuraaminen on hänelle mieluista puuhaa.

Maija-mummo odottaa viime kesän tuttavaansa. Viisivuotias on kova kyselemään.

Juuso huutaa jo kaukaa mummoa lähestyessään. – Minulla on sinulle yllätys.

Juuso avaa kämmenensä ja samassa sammakonpoikanen hyppää heinikkoon.

Mummo houkuttelee sammakkoa etsivää Juusoa ja lupaa kertoa tälle jutun sammakonpojasta ja metsänkeijusta.

Metsäkeiju laskeutuu lähteen reunalle ja hörppää raikasta vettä, koska hänellä on jano lentokilpailun jälkeen. Pikkukeiju hävisi sudenkorennolle.

Sammakko roiskuttaa vettä keijun päälle. Siivet kastuvat.

– Rupisammakko jyrähtää: taas pahanteossa. – Tekisi mieleni pyöräyttää sinua koivista pari kertaa ja kastaa veteen.

– Mutta pahaa ei saa kostaa pahalla, rupisammakko sanoo ja jatkaa: – Kokeile varpaallasi vettä ja pikkusammakko tottelee. Kylmää!

Rupisammakko nostaa keijun kivelle kuivumaan. Ollaan sadun fantasiamaailmassa.

Maija-mummolle Juuso kertoo tulevasta perhetapahtumasta. Kevätär kuuntelee ja ohjaa Juuson pikkusammakon luo. Juuso vie sen omaan kotilammikkoon.

Tämäkin tarina päättyy kysymyksiin, testaa tarkkaavaisuutta.

Naivistisissa pikkutarkoissa kuvissa riittää tutkimista lasten kanssa. Monet kuvat ovat kiiltokuvamaisen nättejä, ja niitä on  paljon. Minua viehätti erityisesti sivun 44 pikkukuva.

Kierrekansi-sidos lienee ollut tarpeen, koska sivut ovat paksuja.

 

Kyllikki Nissinen julkaisi esikoisromaaninsa Säälillä on juurensa rakkaudessa

(Mediapinta 2012, 170 s.).

 

Kauneuteen olemme kaikki vihityt, Raija Pohjolainen kirjoittaa

Raija Pohjolainen      

Ulpukkahelmet
Books on Demand 2015

 

Tämän syksyn kuva näkyy kokoelman ensimmäisessä runokuvassa:

harmaa taivas / harmaa maa / välissä vesi / saaret harmaantuneet

Tunnelma ja maisema on rauhoittava, levollinen. Viimeinen säe on latautunut, tunne on vahva.

”vain ikkunat itkettyneet” enemmän kuin vain kuva.

Luova ihminen nauttii lehmuksenkin varjon poikkitaiteellisuudesta. Runontekijällä on silmää nähdä. Raija Pohjolainen on Vestäjien (Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys ry) runomatineoista tuttu. Nyt hän on koonnut runonsa kirjaksi – Ulpukkahelmet.

Valkeat rakastettuni -runossa näkyy Pohjolaisen luonnon tuntemus. Kukka ei ole mikä tahansa kukka, vaan nimeltä kutsuttu: metsätähti, valkolehdokki tai tähtitalvikki.

Valkolehdokin tuoksun aistin lukiessani, kun olen kesämaisemissa kukan illan hämyssä tuoksun perusteella löytänyt.

Valkoisia runon aineksia ovat myös riekko, jääkarhu ja tunturipöllö.

Paikkauskolliset kertoo eläinten poluista ruokapaikoille. Niitä löytyy, kun osaa katsoa.

Opettajan ammatti ja tieto näkyy monissa säkeissä. pajukko lepikko koivikko kuusikko männikkö haavikko

Meidän ikäpolvemme tunnistaa puut ja puulajit. Kuka opettaisi nämä asiat nykylapsille?

Vallan hauska on loruttelu kielikuvin: saaren pää lähteen silmä niemen nenä tien poski salmen suu kosken niska järven selkä joen polvi

Kauneuteen olemme kaikki vihityt, Pohjolainen kirjoittaa. Lukija nyökyttää hyväksyvästi.

Leskenlehti herättää kesään – murtuu mieleni talvi

Lapsuuden kukkaleivät voivat kadota. Niitä ei enää löydykään ”aikuisuuden rinnemailta”

Mutta mielessä kuvat säilyvät.

Muutamilla sanoilla voi kuvata maiseman ja maun muistaa. Junan juostessa / silmäni kylpevät / ohikiitävän hetken / tuleentuneen viljapellon värissä // rukiinruskeaa rakastan / kuin vastaleivottua leipää

Kokoelmassa on paljon yksikertaisten sanojen kauneutta lapsille ja lastenlapsille välitettäväksi.

On myös Arkirakkautta, läheistä ja hellää.

sinä kuorit appelsiinin  / ja annat / siitä minulle puolet // minä kuorin appelsiinin / ja annan sinulle puolet // yhdessä syömme kokonaisen

Äiti-sanassa on oivallusta. kaksi tavua / neljä kirjainta / ja monen monta kaikupohjaa // äitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

Lapsenlapsi on monen runon aihe. Hellyys näkyy, ja siitä saa osansa ottaa lukijakin.

Kun lapsenlapsi piirtää jäätelöauton eteisen seinään, se ei ole mikä tahansa töhry, vaan sillä ukki ja mummi ajelevat pitkin pimeää syksyä – lämmönlähteenä hymysi

 

Olen lukenut Ulpukkahelmet-kokoelmaa pitkin syksyä ja palaan aina johonkin yksittäiseen runoon. Usein olen hurmaantunut. Kokoelmassa on myös kuvia, mutta ne eivät tuo mitään lisäarvoa kirjaan.

Kun palaan kirjaan yhä uudelleen, en edes näe kuvia.

Taitto on ongelmallinen. Miksi tekstiä vain joka toiselle sivulle? Paperin opasiteetti onkin sitä luokkaa, että varsinkin kuvat kuultavat läpi.

*Kirjan sisällysluetteloa olisi pitänyt tiivistää ja käyttää pienempää kirjasinta, nyt luetteko on runojen kaltainen. Luettelossa on sivunumerot ja niitä on 52. Itse kirjassa ei sivunumerointia ole.

Ymmärsin, että kokoelma on omakustanne, miksi siis Books on Demand mainitaan kustantajaksi? Valmistaja on sama, mutta Saksassa.   

* JK. Kirjasta on otettu uusintapainos, ja nyt sisällysluettelo ja kirjan  sivunumerointi ovat kohdallaan.

 

TIEDOKSI

hiljainen tieto

ei avaudu
hiiren näpäytyksellä

RP

 

Pihkatappi

Menestys seuraa toistaan Antti Heikkisen töissä  

Katsoin kesällä Mansikkaniemen kesäteatteriesityksen Kauppa-auto ihan uteliaisuudesta, kun tiesin, että näytelmässä esiintyy myös moniosaaja Antti Heikkinen, joka nähdään syksyllä Kuopion kaupunginteatterin isolla näyttämöllä. Kantaesitys.

Savonia-palkittu Pihkatappi on Heikkisen esikoisromaani, mikä toi Heikkiselle myös vuoden 2013 Kalevi Jäntin palkinnon.

Vieraileva ohjaaja  Kari Paukkunen dramatisoi Pihkatapin, joka sai ensi-iltansa Minna-näyttämöllä marraskuun alkupuolella. Paukkunen (s.1946) oli Kuopion kaupunginteatterin johtaja1987–1991.

Karri Lämpsä, Antti Heikkinen ja Pekka Kekäläinen

Pihkatappi on vahva draama savolaissuvusta ja sukupolvien välisestä yhteentörmäyksestä. Isä-Erkki (Karri Lämpsä) haluaa tilalle jatkajan. Jussia (Antti Heikkinen) ei huvita. Hänellä on kirjailijahaaveensa ja jos vielä näyttelijäksi?

Pihkatappi-romaanissa on paljon takaumia. Näyttämöllä jotkut asiat jäävät niukoiksi. Romaanin lukeneet pysyvät hyvin mukana, sillä mainiosti esitys kuvittaa teosta.

Komiikkaakin esityksessä on, jopa hautajaisissa. Tuon tuostakin joku kylässä kuolee.

Maaseudun autioituminen huolettaa. Vanhemman polven toiveet ja odotukset törmäävät

nykyajan päätöksiin ja tapoihin.

Härskit puheet ja kirosanat ovat aina kuuluneet maaseudun ihmisten arkeen. Ehkä ne olivat kunnon ärräpäitä aikaisemmin. Heikkisen ajan kiroilu on aika v-mäistä. Isä haluaa kitkeä moiset sanat pojan puheesta. Vanhemmille ei kiroilla.

Topi-ukilla (Pekka Kekäläinen) on tasoittava sana paikallaan toisten meuhkaamiseen. Ollaan Kekkosen miehiä. Isä uskoo, että Jussi pärjäisi tilalla jonkun topakan naisen avulla.

Maaseudun murros toistuu aina sukupolvesta toiseen.  Oman aikani nuoret lähtivät Ruotsiin.

Pihkatappi kertoo myös Jussin kasvutarinan. Äitinsä menettäneen pojan on vaikea hyväksyä isän uutta naisystävää, Tainaa (Riina Björkbacka). Yritetään kuitenkin tulla toimeen yhdessä.

Mummoilla, Tiina-mummo (Auli Poutiainen vier.) ja Rauha-mummo (Sari Happonen) on tärkeä rooli miesten elämässä. Kun Poutiainen tulee lavalle, aistin tuttuuden hyrinän katsomossa.

Jussin naisasiat ovat näennäisen hupaisia, mutta viiltävät nuoren mieltä. Rooleissa Sari Harju ja Natalil Lintala.

Haiseva traktori saa ison roolin näytelmässä. Traktorilla ja merkillä itsessään on suuri symboliarvo.

Mikko Paananen ja Ilkka Pentti ovat tasapainottavia kavereita. Paanasta piti ihan tuijottaa hetki ennen kuin tunnistin. Ja jokaiseen kylään taitaa aina kuulua kyläjuoppo. Rissas-Jallu Tapani Korhonen rennon hauska tyyppi.

Surkuhupaisaa on, että ikänsä lehmiä hoitanut Erkki sairastuu lehmäallergiaan.

Murre toimii hyvin, notkean savolaisesti liikaa viäntelemättä. Näyttämön lautarakenteinen miljöö on toimiva, mutta mielikuvissa näen sukutalon rehevyyden kukkapenkkeineen ja pensaineen. Maiseman jokainen katsoja voi maalata mieleisekseen, siihen lavastus antaa tilaa.

Näytelmän käsiohjelma kannattaa lukea, sillä kirjailija Antti Heikkinen taustoittaa hyvin esitystä ja kertoo omia mietteitään näytelmästä. – Maailma muuttuu ja menee eteenpäin.

Mummot ovat tärkeitä!  Kuvassa Antti Heikkinen, Auli Poutiainen ja Riina Björkbacka

Kaverit; Jussi ja Tartsan (Mikko Paananen) miettivät tulevaisuutta - jos kuitenkin?

 

Hopeatähti-elokuva

Tiistaina 8.12. klo 13 Hopeatähdet-elokuvakerhossa katsotaan kauden viimeinen elokuva pikkujouluhengessä.
Samalla voit ottaa mukaasi kevään 2016 elokuvaohjelman.
Aloitamme ti 19.1.  
klo 13 Tyttökuningas-elokuvalla,
toinen näytös klo 15.15.

 

 

*************************************************

 

Hopeatähden ”pikkujoulu”

NAPAPIIRIN SANKARIT ovat täällä taas! Ti 8.12. klo 13: NAPAPIIRIN SANKARIT 2

Suomi 2015. Ohj.: Teppo Airaksinen. Käsikirj.: Pekko Pesonen.

Pääos.: Jussi Vatanen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Miia
Nuutila, Kari Ketonen, Santtu Karvonen, Joonas Nordman.
1 t 27 min. Ikäraja: 12 v. Liput 6 €

NAPAPIIRIN SANKARIT ovat täällä taas! Hopeatähdessä pari vuotta

sitten hauskuttaneet velikullat tapaavat jälleen, ja Lapin ruskamaisemissa
alkaa tapahtua odottamattomia. Menestyskomedian itsenäisessä jatko-osassa
Janne (Jussi Vatanen) ja Inari (Pamela Tola) ovat saaneet perheenlisäystä.
Kun etelään muuttanut kaveri Räihänen (Timo Lavikainen) saapuu Marjukan
(Miia Nuutila) kanssa kylään, haluavat naiset lähteä viettämään riehakasta
tyttöjen iltaa.
Miehet jäävät vastentahtoisesti 1-vuotiaan Lumin lapsenvahdeiksi. Jannen mielestä
Lumi on niin sikeäuninen, että hänen kanssaan voi hyvin lähteä kotoa Ylläkselle
juhlimaan häitä. Lapin yöttömässä yössä sankarit tulevat kohtaamaan pari muuttujaa…

Juoppohullun päiväkirja

Ikävistä asioistakin voi syntyä hauskaa teatteria, kun taitajat ovat näyttämöllä

Miksi katson Juoppohullun päiväkirjaa?


Hulda-täti Juha-pojun vieraana

Kuvassa Katri-Maria Peltola ja Mikko Rantaniva, Kuva: Sami Tirkkonen

Kun kuulin, että Kuopion kaupunginteatteri esittää Juoppohullun päiväkirjan pohjalta tehdyn näytelmän, kävin ostamassa Juha Vuorisen samannimisen pokkarin. Miehen tuotanto yllätti. Lukijoitakin tuntuu olevan valtavasti, ainakin teoksia, kultapokkareita, myydään mielettömät määrät.

Kirja ei innostanut lukemaan; kauheasti liioittelua ja toistoa, vaan selaamiseksi se jäi ja lopulta kirja hautautui lukemattomien pinoon. Tartuin kirjaan uudelleen, kun teatteriin meno tuli ajankohtaiseksi. Jotenkin sen kahlasin läpi, vaikka vittu-sanan ylenmääräinen käyttö tympi. Lopulta sitä ei edes huomannut, tarpeettomana sen unohti.
Miksi näytelmää esitetään? No, onhan siitä tehty elokuvakin. Katsoin nyt trailereita, ne eivät houkuttaneet katsomaan itse elokuvaa.
Mietin, onko tarpeellista tehdä juoppohullusta, sairaudesta, näytelmää? Vaan tehdäänhän mielipuolista ja luulosairaistakin näytelmiä – jo klassikoiksi kohonneita. Mustasukkaisuuskin on innoittanut monia tekijöitä.

”Juoppohulluus eli delirium tremens kehittyy muutama tunti tai useimmiten 2–3 vuorokautta pitkään kestäneen ja runsaan alkoholin käytön lopettamisen jälkeen.

Alkoholin vieroitusvaiheessa ilmenevässä juoppohulluudessa henkilön tajunnan taso ja keskittymiskykynsä on häiriintynyt sekä hänen ajan ja paikan tajunsa on hämärtynyt. Hänellä ilmenee eriasteisia muistihäiriöitä sekä näkö-, kuulo- tai kosketusharha-aistimuksia. Hän hikoilee, hänen pulssinsa on nopeutunut ja hän on voimakkaan kiihtynyt tai pelokas.

Juoppohulluus on hengenvaarallinen tila. Hoitamattomana noin joka viides tila ja hoidettunakin 5–10 % delirium tremens -tiloista johtaa kuolemaan.”

Lääkärikirja Duodecim

14.9.2014 psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen



Kuvassa Anna Lipponen, Antti Launonen, Mikko Rantaniva, Ari-Kyösti Seppo ja Katri-Maria Peltola, Kuva: Sami Tirkkonen  

Syksyn ensi-illat ovat jääneet näkemättä, mutta ehdin sentään syyskauden näytökseen. Ristiriitaisin tuntein istuin katsomoon. Ohjaajan nimi vakuutti minut. Olli-Matti Oinonen on rautainen ammattilainen.

Kun Mikko Rantaniva (Juha Berg) astuu näyttämölle kalpeana ja krapula-hikisenäkin, hänessä on valloittavaa karismaa. Ja juopolla on aina kavereita. Juha Bergillä on Mikael (Antti Launonen) ja Kristian (Ari-Kyösti Seppo). Seppo on vieraillut aiemminkin Kuopiossa. Heillä molemmilla on useita rooleja esityksessä. Rantaniva (s.1974) on tänä vuonna teatteriin kiinnitetty näyttelijä.

Ehkä juoppohullulla on lopultakin huono itsetunto, hänen toistamansa lause sen kertoo: – Mulle ei vittuilla.

Launonen (s.1980) on pari vuotta sitten kuopiolaistunut näyttelijä. Antti Launosen rooli naapurina on hauska, höynäytettävä. Juopot keksivät häntä kohtaan monenlaista jäynää. Ystävällisyyden takanakin on aina jotain kieroa.



Joulusta voi siirtyä luontevasti uuteen vuoteen, juoppojen ajantaju pettää. Kuvassa Antti Launonen, Mikko Rantaniva ja Ari-Kyösti Seppo, Kuva: Sami Tirkkonen

Juopoilla on mielessä aina viina ja naiset. He juovat mitä vain humalaan tullakseen. Örveltäminen ja eritteiden kanssa meuhkaaminen on älytöntä. Suorastaan kuvottavaa, mutta huumori iskee samalla. Huumorilla selätetään moni ällö asia. Lavasteet toimivat hyvin, ohjaajan taidonnäyte. Monia ovia tarvitaankin, kun näytelmä muuttuu loppua kohtaan farssiksi. Pelataan väärinkäsityksillä, yhdistetään asioita väärin, absurdit tilanteet hyödynnetään, kun miehet näyttävät pelkäävän sitä, että heitä pidetään homoina. Verbaali huumori vie asioita eteenpäin. Näin saadaan yleisö nauramaan väärinkäsityksille. Usein asiat eivät ole sitä miltä näyttävät.

Annukka Blomberg on tehnyt monia vahvoja rooleja muuan muassa Helen S. – rakkaudella ja Jessikan pentu. Myös Katri-Maria Peltola on vahva näyttelijä, joka solahtaa luontevasti lapsenkin rooliin (Ihmemaa Oz), mutta esiintyy tällä kaudella Housut pois -musikaalissa. Herkullisia rooleja heilläkin riittää. Peltolan Hulda-täti on hersyvä ilottelija. Moninainen osa on Blombergillakin, Horo kapakassa ja Hieno rouva. Astrologi Tähtinen vastaa näytelmän hömpästä.

Näyttelijä Anna Lipponen on Kuopion kaupunginteatterissa vuoden sopimuksella äitiysloman sijaisena.

Lipponen on vähän vaisu remuporukan keskellä, mutta himokas nainen Juha Bergin suhteen. AA-kerhon vetäjä Tiina tuo uuden ulottuvuuden esitykseen. On hyvä näyttää asian tämäkin puoli, vaikkei näytelmä mikään valistusohjelma olekaan. Aina on mahdollisuus. Jokainen katsoja varmaankin suhtautuu omalla tavallaan, kun asiat Juoppohullun päiväkirjassa vain näytetään. Keskusteluja syntyy.

Anekdootti lapsuudesta nousee näytelmän myötä mieleen. Kotikylässä asui juoppohullu, joka kulki talosta taloon. Usein hyväntahtoinen mies käpertyi talon lattialle nukkumaan. Meillekin kerran hän jäi matolle nukkumaan kun oli ensin ponkaissut ylös ja osoittanut pieniä vihreitä miehiä, jotka juoksivat lattialistan alle. Kun äiti nousi aamulypsylle, oli yövieras kattanut tuvan penkille rivin kahvikuppeja – niille pienille miehille.

 

 

 

 

 

 

HOPEATÄHDET-ELOKUVAFESTIVAALI 2. - 6.11.2015 KUVAKUKOSSA

 

JOKO ON VIIDES FESTIVAALIVUOSI?

 

 

HOPEATÄHDET-ELOKUVAFESTIVAALI 2.–6.11.2015 Avajaiselokuva ma 2.11. klo 16 ja 18 Elämältä kaiken sain. pääosissa: Vesa-Matti Loiri, Armi Toivanen ja Peter Franzen.
Kuopion Hopeatähti-kerhon ja Hopeatähdet-festivaalin järjestää alueellinen elokuvakeskus ISAK ry. Yhteistyökumppeina Kino Kuvakukko, Snellman-kesäyliopisto/IKÄÄNTYVIEN YLIOPISTO, Savon Kinot Oy, KAVI.

Ja ainakin 5.11. Tunteiden temppelit -dokumentin aikaan on Kuvakukon aulassa myynnissä Kauko Puustisen kirjaa a´ 20 euroa. (Minulla on vain laatikollinen.)

KOMEAA DRAAMAA

HOPEATÄHTI-näytös tiistaina 20.10. klo 13 Kuvakukossa

Nuori nainen nimeltä Robyn Davidson sai 1970-luvun loppupuolella päähänsä vaeltaa Australian halki neljän kamelin ja koiran kanssa. Melkein 3 000 kilometrin patikkaretkestä syntyi juttu National Geographic -lehteen, sitten Tracks-niminen kirja ja vuonna 2013 näihin perustuva elokuva.

Tracks-elokuva 20.10.  (”Jäljet”) vie katsojat kuumalle aavikolle Australiaan. Marion Nelsonin käsikirjoitus perustuu Robyn Davidsonin tositarinaan. Pääosissa Mia Wasikowska ja Adam Driver. Katsoja itsekin tuntee olevansa matkalla. Vaikuttavaa. (K12)

 

 

HOPEATÄHDET-FESTIVAALI 2. - 6.11.2015 

                        

Huomenna 20.10. lippuja ennakkomyynnissä "Tracks"-elokuvan aikana 12.30 - 15.30!

Parkkinen ja Aapeli

AAPELI 100 vuotta 23. lokakuuta 1915

Kirjailija Jukka Parkkinen Kuvakukossa vierailullaan Kuopiossa. Kuva: Ari Nyyssönen (Kuopion Vilimit)
 

Kuopiossa syntynyt (1948) kirjailija Jukka Parkkinen ilahdutti 1.10. Hopeatähdet-elokuvakerhon katsojia Aapeli-luennollaan. Luento oli täyttä asiaa, mutta kyllä kirjailija siihen jotain hersyvää huumoria ujutti – ­esikuvansa tavoin. Luennon jälkeen katsottiin Jack Witikan ohjaama Pikku Pietarin piha -elokuva, joka perustuu Simo Puupposen samannimiseen romaaniin.

Myös Kuopion Vilimeillä katsottiin Pikku Pietarin piha -elokuva.  Hienosti digitoitu elokuva ihastutti katsojia, muun muassa Leo Jokela uimahypyillään. Elsa Turakaisen  lempeän äitipuolen osa oli vaikuttava.

Tuukka Tanner oli mainio Pietari "Pietu" Jormalainen. Monet aikansa elokuvatähdet hurmaavat taidoillaan.

Ja lempeänä Jumalana kuultiin itse Aapelin, Simo Puupposen, ääntä. Parkkinen piti toisen luennon, nyt Aapelista TK-miehenä.

Kirjailija Parkkinen on tuottelias. Hänen Korppi-kirjansa ovat kestäneet aikaa, samoin Oskut ja Suvi Kinos -romaanit sekä aikuisten veijariromaanit. Sananjalkoja metsäpolulla (Kuvitus Satu Paakkala, WSOY 2004) on sanantaitajan tyylinäyte. Riemullista luettavaa.
Asiaproosaluettelo on hengästyttävän pitkä. Viime vuosina Parkkinen on kirjoittanut muun muassa Kalliomaalauksista. Teosta Aapelista odotamme.

Odottaessa voimme lukea uusimpia karhukirjeitä

Karhukirjeitä kuntolomalta WSOY 2015

 

Karhukirjeitä on nyt ilmestynyt seitsemän, ja aina ajan hermolla. Kuntoilu on päivän sana.

Karhulapsi Otso, Amalia-täti ja konstaapeli Karhunen ovat kirjan sankarit.

Otso kirjoittaa kirjeitä kaverilleen Karvoselle. Kunkin kirjeen alussa kerrotaan mitä tuleman pitää, helpottaa orientoitumista.

Amalian painovirhe, sata kiloa ylipainoa, on syy kuntolomaan. Siitä Amalia itse taitaa olla vähiten huolestunut. Hän ei provosoidu edes Oiva Karhusen kysymyksestä, kuinka monta kertaa Amalia on aloittanut laihdutuskuurin vaan vastaa, ehkä sata. Hänellähän ei ole ollut vaikeuksia aloittaa tai lopettaa, kuurien välit ovat vain jääneet lyhyiksi.

Amalia komennetaan parin terveyssisaren kanssa Käpälämäen kuntoutuskeskukseen. Emmi Kotva ja Lahja Hevonen ovat Amalian työkavereita. Loma on hieno juttu, mutta kun kuntoilu on työtä, olisiko se mikään loma. Oiva lähtee mukaan Amalian tueksi. Amalian tulo on näyttävä, kun hän saapuu poliisiautolla.

Kulttuuriakin Käpälämäessä oli tarjolla. Helposti braatvurstit ja bravuuri menevät sekaisin.

Ruokailu on havainnollinen, kun saa itse valita syömisensä. Ruokailun lopuksi on sitten käännettävä lautanen ympäri. Pohjassa lukee kuinka paljon pitäisi juosta, jotta saa kalorit pois. Tädin olisi hölkättävä puolitoista tuntia. Oivalla oli paljon suurempi urakka.

Lounaan jälkeen on tarjolla tennistä ja lentopalloa, mutta kolmikkoa valitsee tikanheiton.

Golf houkuttaa myös. Swing tuo tädin mieleen Duke Ellingtonin. Golf-termeistä ei niin väliä, sillä Amalian lyönti oli mennyt yli barin eli baarin yli kohti ravintolaa.

Kuntoutumispaikassa voi hoitaa myös kauneuttaan ja täti ottaakin permanentin. Päivällisen jälkeen olisi tanssia.

Parkkisen lastenkirjoissa on aina jokin taso aikuisillekin, siksi ne viihdyttävät myös vanhempia. Pientä ironiaa voi lukea vaikkapa Me Karhut -lehdestä, missä hienojen asusteiden kuvissa kerrotaan mistä ne oli hankittu.

Hyvästä lastenkirjasta voi oppiakin, kuten styyrpuurin ja paapuurin. Kirjaa onkin mukava lukea lasten kanssa yhdessä, sillä kysymyksiä herää.

Piknikit kuuluvat myös Käpälämäen ohjelmaan. Käydään katsomassa hiidenkirnuja. Opitaan uusia vanhoja sanojakin kuten mortteli.

Matkalla soitinmuseoon lauletaan yhteislauluja. Siitä huolimatta päästään perille. Nämä vierailijat eivät malta pitää näppejään irti soittimista, lupaavat kyllä maksaa viulut.

Oiva alkaa rakentaa yllätystä Amalialle tämän kuntoloman aikana. Tosi yllätys siitä tuleekin.

Karhukirjeitten joukossa (13. kirje) on opettava tarina kiusaamisesta.

Amalia-tädin teatteriharrastus vie katsojat klassikkosadun, Tuhkimon, pariin uusin kujein. Kilpailuvietti vie hänet moniin seikkailuihin. Oiva puolestaan on tee se itse miehiä, remonttimies kutsutaan korjaamaan loput.

Hevosmiesten tietotoimisto on huhujen erikoisasiantuntija, johon tutustutaan myös.

Kuntoutuskeskuksen läksiäisjuhlassa Amalia saa erikoiskiitokset. Pitkässä juoksussa hän oli luonut hyvää voimaannuttavaa henkeä koko kuntoutuskeskukseen. Täti sanoi: bingo.

Usko ja toivo saavat miehet onnistumaan

Hulvatonta huumoria vakavan asian äärellä

Kuopion kaupunginteatterin ensimmäinen syyskauden esi-ilta käynnistyi Housut pois -menestysmusikaalilla. Perjantaina oli ennakkoesitys ja ensi-ilta on Minna-näyttämöllä lauantaina 5.9. klo 19.

Brittiläiseen The Full Mont -menestyselokuvaan pohjaavan musikaalin on ohjannut Milko Lehto, puvustus on Jaana Kurttilan, lavastajana on Minna Kauhanen ja koreografiasta vastaa Antti Lahti. Musikaalia on esitetty monilla näyttämöillä muun muassa Oulussa ja nyt Kuopiossa.

Räväkkä musiikki vetää heti puoleensa.



Konkarinäyttelijät näyttävät taitonsa

Kuvassa Matti Leino, Ilkka Pentti ja Pekka Kekäläinen. Kuvaaja Sami Tirkkonen.

Työttömien miesten hullu idea villitsee miehet toimimaan. Epätoivoinen yritys. Miehet eivät osaa tanssia, mutta musikaalia ryhdytään harjoittelemaan. Idea on Jerry Lukowskin (Mikko Paananen), koska hänellä on hätä lapsen huoltajuuden menetyksestä. Isän tuska sattuu katsojaan. Vaimo Pam Lukowski (Katri-Maria Peltola) saa vihiä miesten puuhista, ja myrsky nousee.  Kukaan ei taida uskoa miesten menestykseen?

Poika Nathan (Juuso Nevalainen /  Samu Voutilainen) luottaa isäänsä, antaahan hän säästönsä isälleen takuurahaksi. Tässä nähdään lapsen solidaarisuus isää kohtaan. Vaikka Nathan häpeääkin isäänsä tai enemmänkin tämän työtä, silti hän uskoo ja luottaa.
Isä haluaa olla pojan ihailun kohde.
 

Työttömät miehet saavat ohjaajakseen pomonsa Harold Nicholsin (PekkaKekäläisen) ja perustavat naisille suunnatun chippendales-tyylisen tanssiryhmän. Vahvaa äijäenergiaa uhkuva juttu on lämminhenkinen selviytymiskertomus, katsoja jännittää miesten puolesta. Aina välillä on joku miehistä jänistämässä.

Harjoittelupaikka löytyy luontevasti tehtaalta, kun yksi miehistä on yövahtina siellä, Malcom MacGregor (Mika Turunen). Yllätys syntyy, kun vuorot vaihdetaan. Ainoa vaihtoehto on mennä

pomon kotiin harjoittelemaan, kun rouva Vicky Nichols (Sari Happonen) on poissa. Nicholsien salaisuus paljastuu; mies ei ole kertonut vaimolleen, että on työtön. Kotona on paljon velaksi ostettua tavaraa ja ne tullaan hakemaan pois. Vickyn todellinen luonne näkyy; ei hän tavaroista perusta vaan rakastaa Haroldiaan. Puhuminen on unohtunut elintasokilpailussa.

Näitä tarinoita kuulee elävässä elämässäkin.

Miehet joutuvat kasvokkain oman fyysisyytensä kanssa. Kehtaako riisua kokonaan, kun koolla on itselle väliä. Lempinimi voi olla kuvaava, mutta loukkaa. Noah ”Härkä” T. Simmons  (Matti Leino) saa  kärsiä liikanimestään. Vaan läskiksi nimittäminenkin on kovaa Dave Bukantinskylle (IlkkaPentti). Hän jopa vetäytyy leikistä loppumetreillä ja hakeutuu inhoamaansa vahtimestarin työhön. Työttömilläkin on arvoasteikkonsa, mikä työ kelpaa ja mikä ei.

Kuolemakin kuuluu näytelmän kulkuun. Tyylikkäästi hautajaiset hoidetaan muun homman ohessa.

Itsemurhaa hautovan elämä kääntyy oikealle tolalleen. Musta huumori hersyy. Lämminhenkisyys on vallitseva tunne, ilkeily ei sovi tähän esitykseen. Myös naisköörit ovat loistoluokkaa. Paljon on vierailijoita, mutta talon omakin väki on mainiota.

Vaan lopulta kaikki loksahtaa kohdalleen ja seuraa huima menestys. Itseluottamus auttaa selviytymään.  
Toivo ja usko ovat läsnä, ja katsojille jää hyvä mieli.

 

Myös naisköörit panevat parastaan

Kuvassa lina Patrikainen, Sharon Mamedjarov, Heli Vepsäläinen ja Jenny Liebkind.
Kuvaaja Sami Tirkkonen.

HOPEATÄHDET

Hopeatähdet-elokuvakerhon syyskausi alkaa tiistaina 22.9. klo 13

HOPEATÄHDET alkavat loistaa jälleen tiistaina 22.9. tuttuun tapaan klo 13. Kätilön näytöksiä on kaksi, toinen 15.30.

Katja Ketun romaaniin perustuvan draaman päänäyttelijöinä ovat Krista Kosonen, Lauri Tilkanen, Pirkka-Petri Petelius, Seppo Pääkkönen, Elina Knihtilä, Tommi Korpela ja Johannes Brotherus. Ohjaus on Antti J. Jokisen, käsikirjoitus Jokisen ja Katja Ketun. (K16)

Elokuvan päänäyttelijät: Krista Kosonen ja Lauri Tilkanen

 

Pikku Pietarin piha (Suomi 1961), ohjaus Jack Witikka.

 

Kirjailija Jukka Parkkinen s.1948 

 
 

             

Aapeli 100 vuotta, juhlaesitykseen saadaan Pikku Pietarin piha -elokuvan uusi digitaalinen kopio. Kiitos Kavin. Torstaina 1.10. klo  13 ennen elokuvaa kirjailija Jukka Parkkinen kertoo Aapelin, Simo Puupposen, elämästä ja työtä. Luento vauhdittaa katsojat elokuvan ääreen.  Jack Witikan käsikirjoittama ja ohjaama kotimainen komedia on Aapelin kuvaus pikkukaupungin puutalokorttelista. Tilaisuus on järjestetty yhteistyössä Ikääntyvien yliopiston (Snellman-kesäyliopisto) ja Kavin kanssa.

Tracks-elokuva 20.10.  (”Jäljet”) vie katsojat kuumalle aavikolle Australiaan. Marion Nelsonin käsikirjoitus perustuu Robyn  Davidsonin tositarinaan. Pääosissa Mia Wasikowska ja Adam Driver. 2700 kilometriä, koira ja neljä kamelia ovat yksinvaeltajan seurana. Vaikuttava matka, joka jättää jälkensä katsojaankin.

Havannan taivaan alla 17.11. Ranskalainen elokuva (2014) sai Suomen ensi-iltansa vastikään. Draaman on ohjannut Laurent Cantet, käsikirjoitus Cantet ja Leonardo Padura ja se perustuu Panduran romaaniin. Elokuvan viisikko edustaa sukupolvea, joka varttui Fidel Castron luoman sosialistisen Kuuban mukana. Elokuva tapahtuu yhden iltapäivän, illan ja yön aikana. Omakohtaisuus heijastuu näyttelijöiden työhön.  Ohjaaja Laurent Cantet voitti Cannesin Kultaisen palmun v. 2008.

Janne (Jussi Vatanen) Napapiirin sankarit 2

Hopeatähden ”pikkujoulunäytöksenä” tiistaina 8.12. katsotaan kotimainen Napapiirin sankarit 2
(2015). Pari vuotta sitten katsojia hauskuttaneet  sankarit ovat jälleen vauhdissa, lähes sama kokoonpano. Itsenäinen jatko-osa Lapin yössä vie miehet – lapsenvahdit – seikkailuun, kun naiset ovat lähteneet viettämään tyttöjen iltaa.

Syksyn näytökset:

11.9. Kätilö (K16)
1.10. Pikku Pietarin piha (S)
20.10. Tracks ”Jäljet” (K12)
7.11. Havannan taivaan alla (S)
8.12. Napapiirin sankarit 2 (ikäsuositus tulossa)

HOPEATÄHDET-ELOKUVAFESTIVAALI  2.–6.11.2015 Avajaiselokuva ma 2.11. klo 16 ja 18 Elämältä kaiken sain. pääosissa: Vesa-Matti Loiri, Armi Toivanen ja Peter Franzen.

Kuopion Hopeatähti-kerhon ja Hopeatähdet-festivaalin järjestää alueellinen elokuvakeskus ISAK ry. Yhteistyökumppeina Kino Kuvakukko, Snellman-kesäyliopisto/IKÄÄNTYVIEN YLIOPISTO, Savon Kinot Oy, KAVI.

 

Kino Kuvakukko, vanha tuttu paikka Vuorikatu 27, Kuopio. www.kuvakukko.fi