HOPEATÄHDET 2017 ELOKUVAFESTIVAALI

HOPEATÄHDET 2017 ELOKUVAFESTIVAALI, Kuopio 6-12.11.2017

Silvery Stars - Senior Film Festival 2017                           

HOPEATÄHDET- elokuvafestivaali pyrähtää jälleen viikoksi elokuvineen ja taiteilijavieraineen elokuvista pitävien iloksi ja osaksi marraskuista Kuopion kulttuuritarjontaa.

 

HOPEATÄHDET on marraskuisin järjestettävä, kaikille avoin, erityisesti seniori-ikäisille suunnattu elokuvafestivaali, joka perustettiin Kuopiossa vuonna 2011. Ohjelmistossa on sekä kotimaisia että kansainvälisiä uutuuksia moneen eri makuun.  Hopeatähdet on Suomen ensimmäinen eläkeläisten elokuvafestivaali ja se on alansa pioneeri myös kansainvälisesti. Pääjärjestäjänä toimii alueellinen elokuvakeskus ISAK ry.

Kati Outinen, MV Press kuvaaja Antti Haanpää

3 x taiteilijavieraana Cannes-palkittu Kati Outinen           

Kati Outinen (s. 1961) on yksi Suomen rakastetuimpia ja arvostetuimpia elokuva- ja näyttämötaiteilijoita. HOPEATÄHDET- festivaalilla on ilo saada Cannes-palkittu näyttelijä KATI OUTINEN taiteilijavieraaksi festivaalin alkupäiviksi. KATI OUTINEN esiintyy festivaalin puitteissa yhteensä kolmessa eri tilaisuudessa, jotka ovat:

1. AVAJAISET ma 6.11. klo 17: avajaispuhe Kati Outinen. Avajaiselokuvana Victoria & Abdul, Ohjaus Stephen Frears. Pääosissa Judi Dench, Ali Fazal. Englanti 2017.

2. NIIN KAUAN KUIN OMAT SIIVET KANTAA ti 7.11. klo 13: Kati Outisen monologiesitys muistista ja minuudesta.  Monologi kestää n. 30 minuuttia. Esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus keskustella Kati Outisen seurassa esityksen herättämistä ajatuksista ja tunteista. (Liput 10 €) Kyseessä on KUOPION ENSIESITYS.

3. KOLME VÄRIÄ: SININEN (1993) ti 7.11. 14.30: Kati Outisen johdatus  Krzysztof Kieslowskin ohjaamaan klassikkoon vuodelta 1993.

TABUJEN RIKKOJIA, KULTTUURISIA RISTEYKSIÄ

Viikon varrella nähtävissä elokuvissa eri yhteiskuntaluokat, kulttuurit ja elämänkatsomukset ottavat mittaa toisistaan. 

Avajaiselokuva, tositapahtumiin pohjautuva Victoria & Abdul (Englanti2017) johdattaa katsojat 1800-luvun lopun Britanniaan. Kuninkaallinen hovi joutuu suuren hämmennyksen valtaan, kun ikääntyvä kuningatar ryhtyy julkisesti rikkomaan kolonialistinen luokkayhteiskunnan sääntöjä ystävystymällä intialaisen palvelijan kanssa.  

Keskiviikkona matkataan Tulppaanikuumeen (Englanti, USA 2017) matkassa 1630-luvulle, jossa päähenkilöiden epäsäätyiset lemmenleikit ja sydämen oikut vertautuvat pörssinkaltaiseen, tulppaaneilla käytävään kauppaan. 

”Tulppaanimania” oli Alankomaissa vuosina 1634–1637 tapahtunut yhteisöllinen ilmiö, jossa tulppaanisipulien hinnat kohosivat ennätyslukemiin. Uusista kukista ja niiden yllättävistä värimuunnoksista tuli hetkeksi statussymboleita. Tulppaanimaniaa pidetään yhtenä ensimmäisistä taloudellisista hintakuplista.

Torstaina vuorossa on uutta elokuvaa Ruotsista: Niin kauan kuin vielä elämme (Ruotsi, 2016) on Dani Koyatén (s. 1961, Burkina Faso) koskettava, palkittu tarina vanhemmuuden haasteista eri kulttuurien risteyksissä. Kandia (Josette Bushell-Mingo), noin viisikymppinen afrikkalainen nainen, joka on asunut Ruotsissa 30 vuotta, päättää muuttaa takaisin Gambiaan. Hänen poikansa Ibbe (Adam Kanyama), lähtee äitinsä perään. Kotimaan kohtaaminen ei mene odotuksien mukaisesti. Ajankohtainen elokuva yleismaailmallisesta aiheesta koetaan sekä äidin että pojan näkökulmasta.

 

Uusi Tuntematon Sotilas PERJANTAINA & ISÄNPÄIVÄSUNNUNTAINA

Suomi100-juhlavuoden keskeisiä projekteja on jo monen vuoden ajan ennakkoon keskusteluttanut uudelleenfilmatisointi Väinö Linnan ikonisesta, sekä kansalliskirjallisuuden keskeisiin teoksiin että maailmankirjallisuuden valioihin kuuluvasta romaanista Tuntematon sotilas. Odotetun ensi-iltansa lokakuun lopulla saava Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on Väinö Linnan kirjan hengelle uskollinen tulkinta klassikkoromaanista. Käsikirjoitus pohjaa osin myös Linnan Sotaromaaniin, Tuntemattoman sotilaan alkuperäiseen versioon. Lisätietoja: www.tuntematonsotilas2017.fi

HOPEATÄHDET esittää tämän liki kolmituntisen Tuntematon Sotilas (2017)-elokuvan kahdesti: perjantaina 10.11. klo 12 sekä isänpäiväsunnuntaina 12.11. klo 12. Molemmissa esityksissä pidetään väliaika. 

Liput Tuntematon Sotilas -elokuvaan suoraan ovelta (à 10 €, eläkeläiset/ 12 € muut). Lipunmyynti on avoinna kyseisinä esityspäivinä alkaen jo klo 11.  Ennakkoon lippuja voi ostaa Hopeatähdet-lipunmyynnistä Kino Kuvakukosta, tapahtuman avajaispäivästä maanantaista 6.11. alkaen.

Ks. Tarkemmin lipunmyynnin ajankohdat: www.hopeatahdet.fi

UUTTA Hopeatähdissä: Suomi-Filmi Sing Along - nyt saa laulaa! Viikonloppuna Hopeatähdissä on oikein sokeria pohjalla: la 11.12. klo 14 vuoron saavat Loistavat tähdet, ikimuistoiset sävelet, suuret tunteet – lauantai-iltapäivä on täynnä laulua ja ikimuistoisia, musiikintäyteisiä elokuvakohtauksia!

KAVI (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) on koonnut nyt ensi kertaa myös kuopiolaisten iloksi paketin kauneimpia ja riemastuttavimpia elokuvakappaleita näytökseen, jossa yleisö kutsutaan mukaan lauluun. Elokuvissa kuultavien laulujen sanat näkyvät valkokankaalla tekstitettyinä virkistämään muistia laulaa muiden mukana – tai niin halutessaan vaikka vain hyräillä, tunnelmoida…ei laulupakkoa!

Tintti Tinkala, presskuva

”Elokuvien laulujuhlan” laulattajana toimii Anne-Christine ” Tintti” Tinkala.  Tintti Tinkala on monipuolinen laulaja ja muusikko. Koulutukseltaan hän on musiikin maisteri ja musiikkipedagogi. Hän on työskennellyt mm. kanttorina, laulajana, kuoronjohtajana ja yhteisömuusikkona. Tällä hetkellä hän on vanhempainvapaalla Männistön seurakunnan kanttorin virasta.

Mukana on laulukohtauksia mm. elokuvista Kulkurin valssi (1941), Onnellinen ministeri (1941) Rosvo-Roope (1949), Komisario Palmun erehdys (1960), Käpy selän alla (1966), Punahilkka (1968), Tulitikkutehtaan tyttö (1990), Kauas pilvet karkaavat (1996).  Mukana laulettavina lauluja ovat mm. Katupoikien laulu, Pot, pot, pot, pot potkut sain, Romanssi, Lentävä kalakukko (Repe Helismaa), Sinua sinua rakastan (Chydenius), Mies joka rakastaa itseään (Juice), Satumaa (Reijo Taipale), Ikkunaprinsessa (Rauli Badding Somerjoki & The Agents). Yhteiskesto n. 70 min. K7. ( Liput: 5 €)

HOPEATÄHDET-festivaalin tapahtumapaikkana toimii 338-paikkainen elokuvateatteri Kino Kuvakukko (Vuorikatu 27, Kuopio).  

LISÄTIEDOT, KOKO OHJELMA, LIPUT

www.hopeatahdet.fi

Saija Nissinen, festivaalin taiteellinen johtaja, ISAK ry:n toiminnanjohtaja

 

 

 

 

Kuopion Vilimit 30 vuotta!

Kuopion Vilimit täyttää tänä vuonna 30 vuotta!

 

KUOPION VILIMIT 2. – 8.10.2017

Kino Kuvakukko, Vuorikatu 27, Kuopio

Kuopion Vilimien avajaisnäytös maanantaina 2.10.2017 klo 18

Kino Kuvakukkoon (Vuorikatu 27, Kuopio).

Kuopion Vilimit täyttää tänä vuonna värikkäät 30 vuotta!

Illan ohjelma käynnistyy Kansallisen audiovisuaalisen instituutin erikoistutkija, valtiotieteiden

tri, elokuva- ja televisiotutkimuksen dosentti JARI SEDERGRENin avajaissanoilla. Sen jälkeen

nautitaan Live cinema -kinokonsertista, jossa nähdään Dziga Vertovin ohjaama, elokuvaklassikko

MIES JA ELOKUVAKAMERA (1929, 80 min. S). ”Maailman parhaaksi dokumenttielokuvaksi”

tituleeratun, leikkimielisen mestariteoksen säestää LATERNA MAGICOS (Janne Storm ja Tero

Holopainen).

 

Avajaisten Kino-konsertti ma 2.10. klo 18: MIES JA ELOKUVAKAMERA,

säestys: LATERNA MAGICOS

 

Tapahtumaviikon koko ohjelma: www.vilimit.fi

Elokuuu kestää useammankin katselukerran

Hopeatähti loistaa taas ti 3.10. klo 13

KUVAKUKOSSA

Frans Emil Sillanpää (16. syyskuuta 1888 Hämeenkyrö – 3. kesäkuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, jolle on toistaiseksi ainoana suomalaisena myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto. Palkinnon hän sai vuonna 1939 ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”.

Sillanpään muista romaaneista tehtyjä elokuvia:

Nuorena nukkunut, ohjaus Teuvo Tulio. 1937
Miehen tie, ohjaus Nyrki Tapiovaara ja Hugo Hytönen. 1940
Ihmiset suviyössä, ohjaus Valentin Vaala. 1948
Poika eli kesäänsä, ohjaus Roland af Hällström. 1955 (pohjana romaani Elämä ja aurinko)
Elokuu, ohjaus Matti Kassila. 1956
Silja – nuorena nukkunut, ohjaus Jack Witikka. 1956
Ihmiselon ihanuus ja kurjuus, ohjaus Matti Kassila. 1988


Matti Uolevi Kassila (s. 12. tammikuuta 1924 Keuruu) on suomalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, joka kuului 1950- ja 1960-lukujen huomattavimpiin suomalaisiin elokuvantekijöihin.

Kassilan tunnetuin työ lienee Komisario Palmu -elokuvien sarja. Muita maineikkaita ohjauksia ovat Radio tekee murron, Sininen viikko, Elokuu, Tulipunainen kyyhkynen sekä Ihmiselon ihanuus ja kurjuus.

Hopeatähdessä katsoimme Komisario Palmun erehdys -elokuvan 27.10.2008.

2012 Yle Uutiset kysyi suomalaisilta kriitikoilta ja elokuvakirjoittajilta – Mikä on kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva? Vastaus: Komisario Palmun erehdys.

Hyvin Saija Nissisen kanssa valittiin!

Sattuiko monikin katsomaan monikin katsomaan televisiosta Elokuun? Jos katsoi, niin elokuva kannattaa katsoa elokuvateatterissa uudelleen. Minä myöhästyin alusta puolisen tuntia, koska oli syksyn teatteri-info. Mutta näkemäni perusteella suosittelen.

 

Suomen Kuvalehden TV maailma -liitteessä

kriitikko antoi Elokuu-elokuvalle viisi tähteä *****!

Suuri runoilija

                                                                                       

 

Aaro Hellaakoski oli suuri runoilija

Viikon runo viikko 38, 24.9.2017

HAUEN LAULU

Kosteasta kodostaan

nous hauki puuhun laulamaan

kun puhki pilvien harmajain

jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
 

lie nähnyt kuullut haistanut

tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

                kun aukoellen

                luista suutaan

                longotellen

                leukaluutaan

niin villin-raskaan

se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli

Aaro Hellaakoski: Hauen laulu, Jääpeili-kokoelmasta (1928)

Runo löytyy myös teoksesta Runot 1916–1928, SKS 1997

Aaro Hellaakoski (22. kesäkuuta 1893 Oulu – 23. marraskuuta 1952 Helsinki) oli runoilija, maantieteilijä ja maantieteen opettaja.  Hän vietti osan nuoruudestaan Tampereen Pispalassa. Kirjailijana hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen.

Hellaakoski toimi vakinaisena taide- ja kirjallisuusarvostelijana muun muassa Ajassa, Karjalan Aamulehdessä ja Iltalehdessä.

• Hellaakoski sai Aleksis Kiven palkinnon 1946.

Hellaakoski toimi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa.

Helsingin matkallani huomasin klassikkoteoksen pokkariversion ja ostin sen junalukemiskesi. Riittää useammallekin matkalle. Oli vaikea valita viikon runoa, kun olisin mieluusti valinnut Nuorelle Suomelle omistetut runot Vanha kallio tai Fariseus. Valitsin kuitenkin patsaan innoittamana Hauen laulun, joka on SKS:n teoksessa viimeisenä. Pertti Lassila esittelee runoteoksen kattavasti. Kiinnostavaa on lukea myös aikalaisarvosteluja teoksen lopusta.

Hellaakosken runoja on sävelletty paljon, säveltäjiä ovat muun muassa Pekka Kostiainen, Tauno Marttinen, Einojuhani Rautavaara, Kari Rydman, Esa Pethman, Richard Järnefelt, Ilkka (Petri) Petterson, Heikki Sarmanto, ja Maritta Kuula sekä Kauko Röyhkä.

Laulupuut

Nykylukijat voivat käydä ihailemassa Helsingissä Musiikkitalon edessä 13-metristä haukea, joka kuuluu Laulupuut-teokseen.

Oululaisen kuvanveistäjä Reijo Hukkasen (s. 1946) teos on tehty alumiinista ja teräksestä.

Veistos voitti vuonna 2010 Helsingin Musiikkitalon taidekilpailun.

Kuunnellaan Aaro Hellaakosken Hauen laulua runoilijan itsensä lukemana Ylen Elävässä arkistossa!

Heli Laaksonen innoittaa murteen käyttöön

Viikon runo viikko 37, 17.9.2017

Hauta mukka

Laittaka mul hautta mukka

villasukak kuitenki jollei mittä muut.
Kontik kirttes ei saa varmaste maatuks.
Yälampu ja muutaman kirja voi laittaa kans,
yhre ruatinkiälisenki, o aikka harjotel,
ilman kynä ja paperi ei saa millä olluks.
Hapankorpui vois ol mukava näri,
mut ratiol ei ol nii väli
ja aut armias sitä ko koitta lykät känny föli.

Heli Laaksonen: Pulju uis, runoja, Kustannusliike Sammakko 2001.

 

Heli Pauliina Laaksonen (s. 28. syyskuuta 1972 Turku) on Lounais-Suomen murteella kirjoittava runoilija ja murteen käytöstä puhuva esiintyjä.

Laaksosen teoksissaan käyttämä murre on lähellä uusikaupunkilaista, Vakka-Suomen alueella puhuttavaa murretta, mutta siinä on piirteitä muistakin lounaissuomalaisista aluemurteista. Murreilmaisua on tuotannossa hieman yleiskielistetty.

Laaksosen äänikirja Jänes pussis myi ensimmäisenä runolevynä Suomessa yli 15 000 kappaletta ja ylitti kultalevy-rajan joulukuussa 2006. Hän sai Kalevalaisten naisten liiton myöntämän Larin Paraske -palkinnon vuonna 2009. Lapsuusvuotensa Laaksonen kasvoi Uudessakaupungissa. Äidin puolelta runoilijan juuret ovat Halikossa, isän suku on Lokalahdelta.

Laaksonen opiskeli Turun yliopistossa pääaineenaan suomen kieli ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2000. Lisäksi hän opiskeli Tarton yliopistossa Virossa 1992 ja 1999. Laaksonen työskenteli Helsingin sosiaalialan oppilaitoksen viestinnän ja viron kielen opettajana 1996–2000 ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän opettajana 1997–2001. Vuodet 2001–2004 hän työskenteli Laitilan kulttuurihankkeen vetäjänä ja vuodesta 2004 lähtien hänellä on ollut oma toiminimi Sanatoimisto Hulimaa. Vuonna 2011 Laaksonen muutti Rauman Lappiin. Hän esiintyy myös yhdessä porilaisen murrekirjailija Elina Wallinin kanssa.

Laaksonen kiinnostui murteen käyttämisestä runoissa virolaisten runoilijoiden innoittamana. Hän käänsi Jan Rahmanin yõrun murteella kirjoitettuja runoja lounaissuomen murteelle tutustuttuaan Rahmaniin 1997. Kokeilu rohkaisi jatkamaan murrerunojen parissa.

Laaksonen valittiin vuonna 2007 Turun yliopiston Vuoden alumniksi.

Runokokoelmat:

• Rahman, Jan & Laaksonen, Heli: Maapuupäiv. Turku: Sammakko, 2000
• Pulu uis. Runoja. Turku: Sammakko, 2000.
• Raparperisyrän. Runoja. Turku: Sammakko, 2002. Sulavoi. Runoja. Helsinki: Otava, 2006. Peippo vei. Helsinki: Otava, 2011.
• Äänikirjat ja dvd:t
•  Jänes pussis. Korvallissi runoi. Turku: Sammakko, 2003 (äänikirja-CD).
• Ratio Sulavoi. Helsinki: Otava, 2007. (äänikirja-CD).
• Muatokuvajaine-runodvd. Kouvola: MMM-Vidoframe25, 2009.
• Peippo vei. Helsinki: Otava, 2011. 9789511253013 (äänikirja-CD).
• Aapine. Helsinki: Otava, 2013. 9789511277958 (äänikirja-CD).
• Lisäksi käännöskokoelmia.
• Kesällä 2015 YLE:llä esitetty sarja Helil kyläs; ohjaajana Annika Grof, tuottajana Baba Lybeck, Zodiak Oy.
• Heli Laaksonen on tehnyt useita kiertueohjelmia vuodesta 2006 alkaen.

Kun valitsin viikon runoa, olisin halunnut kirjoittaa kaikki Pulu uis -kokoelman runot viikon runoksi. Runoista välittyy elämänilo. Ensimmäistä kertaa lukiessa Laaksosen runoja ja kuunnellessani epäilin, onko hän aito. Usko runoihin syntyi niitä uudelleen lukiessani ja varsinkin Kuopion kiertueella niitä kuunnellessani, samoin Oriveden opistossa.

Otava nappasi menestyskirjailijan talliinsa. Kustantaja panosti teosten ulkonäköönkin. Peippo vei on siitä hyvä esimerkki.
Lue myös mainio Kalevi Wiikin esipuhe!

Ilo lukea!

Martta Rossi on yksi Kulturellit Ellit -lukupiiristä

Viikon runo 36, 10.9.2017

 

Vihreäruudullinen pusakka

ripustan sen naulaan kesämökin eteisessä

tajuan kiintyneeni siihen

niin kuin sen kantajaan

lämmin karhea vuori

karhea kuin paperi

jolle kirjoitan yhdessä elettyjen

päivien kirjaa.

 

Martta Rossi: Vesi mustaa valoa, ntamo 2016

Ilahduin, suorastaan riemastuin, kun Martta Rossin esikoiskokoelma, Upoksissa pilvet, julkaistiin vuonna 2011.

Otavalla olivat oivaltaneet ikääntyvän runoilijan arvon. Äidinkielenopettaja (s.1929) eläkkeellä ollessaan on vertaansa vailla.

Lukupiireistä kertoi Helsingin kirjamessuilla toimittaja-kirjailija Suvi Ahola. Hän nosti esiin myös Martta Rossin.

Rossi kuuluu kuopiolaisten äidinkielen opettajain Kultturellit Ellit -lukupiiriin. Kultturellit Ellit -kirjakin syntyi 20-vuotisen taipaleen kunniaksi.

Vaan pian kävikin niin, että Otava muiden isojen kustannustalojen lailla vähensi runojen kustantamista. Onneksi on ntamo, joka nappasi hyvän ja arvostetun runoilijan suojiinsa.

Seuraavat kokoelmat Pimeää päin kesä sydämessä (2013) ja Vesi mustaa valoa (2016) julkaisi ntamo.

Rossin runoissa näkyy rakkaus läheiseen ja luontoon. Peipot ja luhtakerttuset ovat tuttuja, eivätkä kukatkaan ole vain kukkia, vaan ne mainitaan nimeltä. Vaivaiskoivut kertovat rakkaudesta Lappiin.

 

Sain haastatella Martta Rossia ensimmäisen kokoelman jälkeen Suomalaisessa Kirjakaupassa. Yleisöä oli paljon. Haastattelun jälkeen emerituspiispa Matti Sihvonen tuli meitä kiittämään kädestä pitäen.

Viimeisimmän kokoelman kanssa keskustelimme NNKY:n Kirjakahvilassa pitkään.

Vuoden 2017 Savonia-ehdokkaana oli myös Martta Rossin Vesi mustaa valoa -kokoelma.

 

Kirjassa on paljon riemukkaita sanoja, kuten tämäkin: Elämä heittyy

                                                                                                                        ei kysy sinulta.

 

Taiteellisen kansikuvan ”Kansallismaisema” tekijä on Kari Soinio.

 

Tiihonen on paras runojensa esittäjä

Viikon runo 35, 3.9.2017

 

LAUSUJAT

Kun lausujat lähtivät lausumaan, laus laus laus

oli lausujain ääni se lausujain lääni, se laus

ja se laus ja se laus

 

Vaan jumankaut! Black out!

yhtäkkiä suomen kieltäkään

ei osanneet, kuulleet sen mieltäkään

ja kun nauhalta louskutti maus,

mickeymouse, mickeymouse, mickeymouse!

 

Oi mieslausuja, mies

oi, naislausuja, nais

mistä ne takaisin sais

sen vimmansa mielen

ja isänsä äidinkielen?

 

Juuri silloin kevät ja joutsenet,

kaikki siipien vaus vaus vaus,

kaikki varikset oksilla kraus

tom kraus tom kraus

ja koko kiiman paupauhaus,

kissaltakin kurnaus

 

Ja eikun lausujat taas että laus laus laus

ja vaikka kriitikot ähkyi: paus paus paus

ja joku saksaksikin raus raus,

paahtoi lausujat suomeksi laus

että laus että laus että laus!

 

Ilpo Tiihonen: Largo. WSOY 2004.

 

Ilpo Tiihonen (s. 1. syyskuuta 1950 Kuopio) on suomalainen runoilija. Tiihonen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1971 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa.

Ilpo Tiihosen puoliso on harmonikkataiteilija Merja Ikkelä ja poika näyttelijä Ville Tiihonen.

Ville Tiihonen on suomalainen freelance-näyttelijä, graafinen suunnittelija ja kirjailija. Hänen kättensä työtä on muun muassa Largon kansi.

 

Etsin viikon runoa ja muistiini nousi Largo ja Savonia-palkintojuhla. Luin muutaman muunkin Tiihosen kokoelman Valitut runot Lyhyt oodi kaikelle. Myöhemmin sain haastatella Tiihosta Kirjakantissa. Kajaanin runoviikollakin runoilijaa kuuntelin. Usein runoilija onkin paras runojensa lausuja. Tiihonen sai Kaukametsän pihaan Runokiven kuten niin moni muukin nykyklassikko.

 

Tiihonen on kirjoittanut yli kahdenkymmenen runoteoksen lisäksi näytelmiä, televisionäytelmiä ja lastennäytelmiä sekä kuunnelmia. Kuopion kaupunginteatterista muistan vuodelta 2009 Rakkaat Rissaset. Ilpo Tiihonen on myös kääntäjä.

Jees ketsuppia! lastenrunoja (WSOY 1999) oli hauska lukea ääneen lastenlapsille, ja heillehän kirja lopulta päätyi. Hauska lastenkirja viihdyttää myös aikuista ääneenlukijaa.

 

Hyvä kirjailija myös palkitaan.

Huomionosoitukset:

Valtion kirjallisuuspalkinto 1981

Kalevi Jäntin palkinto 1982

Rauhankasvatuspalkinto 1989

Eino Leinon palkinto 1991

Einari Vuorela -runopalkinto 1997

Runeberg-palkintoehdokas 2005

Tanssiva karhu -palkinto 2005

Savonia-palkinto 2005

Kirjallisuuden valtionpalkinto 2005

Pro Finlandia -mitali 2005

Taiteilijaeläke 2012