sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

JUHO RISSANEN 150 vuotta
Viime vuonna taidemaalari Juho Rissasen syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Taiteilijaa on muistettu monin tavoin Kuopiossa. Juhlinta jatkuu vielä tämänkin vuoden puolella. Kuopion Taidemuseossa jatkuu näyttely Juho Rissanen – Kuvauksen vilkkaus 7.4.2024 asti. Minulle on iskostunut mieleen museon portaikossa oleva fresko Raivaajat. Kuopion korttelimuseossa jatkuu Juho Rissanen – Meillä ja maailmalla 14.4. saakka. Korttelimuseon näyttely johdattaa kaupunginteatterin maailmaan. Näytelmä alkaa siitä mihin näyttely päättyi.

ILKKA PENTTI NÄYTTÄÄ TAITONSA SUUREN ROOLIN TEKIJÄNÄ

Kuva: Sampo Jaakkola
Kuvan ja teaserin kuvauspaikka: Kuopion museo

Kuvassa näyttelijä Ilkka Pentti Juho Rissasen roolissa

 Kuopion kaupunginteatterin esitys Maalari – Juho Rissanen on vaikuttava esitys taiteilijan tiestä. Taidemaalarin 150-juhlavuoden kunniaksi armoitettu sanankäyttäjä Antti Heikkinen kirjoitti näytelmän Maalari – Juho Rissanen. Se sai ensi-iltansa 28.10.2023, viimeinen esitys on 8.5. 2024. 

Köyhistä oloista ponnistanut Juho oli ahkera ja opinhaluinen. Hänestä tuli maailmanmatkaaja ja arvostettu taiteilija. Kansankuvaajana hän oli alansa tunnetuimpia. Heikkisen näytelmä keskittyy paljolti Nilsiän kirkon alttaritaulun maalaamiseen.Yllättävää on, ettei pitäjältä tahdo löytyä malleja maalausta varten.

Kiinnostavia ihmissuhteitakin nousee esiin. Ja miten mustasukkaisesti Rissanen työtään varjelee, hän ei näytä työtään uteliaille. Vaan vihdoin koittaa päivä, kun taitelija sallii ihmisten katsoa alttaritaulua.

Vaikuttava esitys, joka innoittaa käymään Nilsiän kirkossa. On nähtävä Juho Rissasen vuonna 1907 maalaama alttaritaulu Ristin tie

Näytelmän maalaria esittää Ilkka Pentti ja komean roolin hän tekeekin. Maalarin on ohjannut Taava Hakala. Näyttelijät Ilkka Pentin lisäksi: Sohvi Roininen, Lotta Vaattovaara, Lina Patrikainen, Atte Antikainen, Santeri Niskanen, Ari-Kyösti Seppo, Katri-Maria Peltola, Viljami Varis/Justus Itkonen. Kaikki loistoluokkaa, kuten myös tekninen osaava henkilökunta. 

Kiitos kaikille! Kokonaisuus on täydellinen.  




Kävin vastikään kuuntelemassa Marjo-Riitta Simpasen luentoa taidemuseolla. Taiteilijan vuodet Yhdysvalloissa oli kiinnostavaa kuultavaa. Odotan kirjaa!



keskiviikko 10. tammikuuta 2024

HOPEATÄHTI – ELOKUVASARJA: ”ELÄKELÄISTEN ELOKUVAKERHO”

2024

HOPEATÄHTI – ”ELÄKELÄISTEN ELOKUVAKERHO”      
Kino Kuvakukko, Vuorikatu 27

Hopeatähti-elokuvasarja on kaikille avoin, mutta erityisesti senioriväestölle suunnattu. Ei erillistä jäsenmaksua, maksat lipun vain niihin esityksiin, joihin saavut.

LIPUT: suoraan ovelta. Ovet avataan viimeistään 1/2 tuntia ennen esitysten alkua.

Kaikissa elokuvissa kieli: suomi/ suomenkielinen tekstitys.

KAIKKI ESITYKSET: KINO KUVAKUKKO, VUORIKATU 27, KUOPIO

* * * * *

KEVÄTKAUSI 2024: tammi-, helmi- ja maaliskuun ohjelma

ti 23.1. klo 13: THE HOLDOVERS

YLISTETTY UUTUUS!  GOLDEN GLOBE 2024 VOITTAJA!

USA 2023. Draama, komedia. Ohjaus: Alexander Payne. Käsikirjoitus: David Hemingson. Pääosissa: Paul Giamatti, Dominic Sessa, DaVine Joy Randolph. Tekstitys suomeksi. 133 min. S. 9 €

THE HOLDOVERS (~ ”Ylijääneet”) kertoo  jääräpäisestä opettajasta (Paul Giamatti), joka joutuu jäämään sisäoppilaitokselle joululoman ajaksi kaitsemaan niitä harvoja, joilla ei ole paikkaa, minne mennä. Selkkaukset ja sanasodat värittävät koululle juhlapyhiksi jääneiden päiviä.

Pinnan alla kuitenkin poreilee. Rikkinäisen mutta fiksun oppilaan (Dominic Sessa), äksyn opettajan sekä koulun pääkokin (Da’Vine Joy Randolph) vastentahtoinen jouluvietto yhdessä kääntyykin yllättäville laduille.

Pääosan esittäjä Paul Giamatti palkittiin upeasti tammikuussa 2024: Golden Globe 2024: paras miespääosa, elokuvassa THE HOLDOVERS (kategoria: musikaali- ja komediaelokuvat).

”Välitön klassikko! – New York Times

”Täyden kympin leffa”  Olli-Matti Oinonen/ Savon Sanomat


SUOMALAINEN SUURTUOTANTO SAAPUU VALKOKANKAILLE:

ti 30.1. klo 12 & klo 15.15: MYRSKYLUODON MAIJA

 
SUOMI 2024. Draama. Ohjaus, käsikirjoitus: Tiina Lymi, Anni Blomqvistin romaanisarjan pohjalta. Pääos. Amanda Jansson (Maija), Linus Troedsson (Janne), Jonna Järnefelt, Tobias Zilliacus, Amanda Kilpeläinen Arvidsson, Desmond Eastwood, Tony Doyle. Tekstitys suomeksi. K12. 163 min. 10 €

MYRSKYLUODON MAIJA on jo yli sukupolvien yltävä käsite, osa suomalaisuutta. Nyt Maija saapuu valkokankaille uutena, verevänä tulkintana.

MYRSKYLUODON MAIJA on koskettava tarina vahvasta naisesta ja hänen kohtaamistaan haasteista myrskyisällä saarella 1800-luvun Suomen rannikolla. Nuori 17-vuotias Maija avioituu vasten tahtoaan kalastajamies Jannen kanssa. Hänen elämänsä Myrskyluodolla on täynnä haasteita ja vastoinkäymisiä. Maijasta on kuitenkin kasvanut lujatahtoinen ja itsenäinen nainen, joka ei pelkää elämää karussa saaristossa. Maijan ja Jannen välillä on vahva yhteys, sekä ajan myötä syventyvä rakkaus.

Kyseessä on mittava kotimainen suurtuotanto, yksi 2010–2020-lukujen suurimmista kotimaisista elokuvatuotannoista. Se tuo Myrskyluodon 1800-luvun maailman modernin elokuvakerronnan keinoin tähän päivään. Elokuvaa on kuvattu Ahvenanmaalla ja Turussa.

 

HUOM. MYRSKYLUODON MAIJA Ti 30.1. ovet avataan jo klo 11, josta alkaen lippuja  saatavilla päivän molempiin Hopeatähti-esityksiin.

________________________________________________________________________________

HULVATON KOMEDIA  1980-LUVUN UUTISPOMMISTA!

ti 13.2. klo 13: OHJUS

 

SUOMI 2024. UUTUUS. Draamakomedia. Ohj., käsikirj.: Miia Tervo.Osissa mm. Oona Airola, Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela, Pyry Kähkönen, Jarkko Niemi, Emma Kilpimaa, Tommi Eronen, Ona Kamu, Sakari Kuosmanen, Milka Ahlroth ,Kai Lehtinen,
Turkka Mastomäki, Kari Väänänen, Sanna-Kaisa Palo. 114 min. Ikäraja: tulossa
. 9 €

Joulukuussa 1984 Inarijärveen syöksyi neuvostoliittolainen ohjus, ja kansainvälinen selkkaus oli valmis. Draamakomedia kertoo yksinhuoltaja Niinasta (Oona Airola), joka saa uuden alun elämälleen paikallisen sanomalehden toimittajana – ja eteensä mahdollisen jymyjutun. Niina uppoaa syvälle kansainväliseen ohjuskriisiin. Lappi ja pieni kirkonkylä menevät sekaisin, ja ulkomaisia toimittajia alkaa lapata paikalliseen hotelliin…

Koukuttava draamakomedia pohjautuu ohjusskandaalin synnyn osalta tositapahtumiin. Asialla on hieno näyttelijäkaarti: Oona AirolaEmma KilpimaaHannu-Pekka BjörkmanTommi KorpelaPyry Kähkönen, Kari Väänänen ja Jarkko Niemi. Mukana on myös runsaasti paikallisia avustajia.

Inarijärven ohjuksesta voi lukea lisää esimerkiksi tästä Ylen artikkelista:
”Hyytävä löytö” – Lapin syrjäisestä kolkasta tuli hetkeksi koko maailman keskipiste, kun kävi ilmi, että Inarijärveen oli pudonnut Neuvostoliiton ohjus. 
Linkki artikkeliin: https://yle.fi/a/74-20004834


ti 27.2. klo 13: PRISCILLA

USA 2024. Draama. UUTUUS. Ohj. Sofia Coppola. Käsikirj. Sofia Coppola, Sandra Harmon, Priscilla Presley. Pääosissa Cailee Spaeny, Jacob Elordi, Ari Cohen, Tim Post. Tekstitys suomeksi. K12. 113 min. 9 €

Teini-ikäinen Priscilla Wagner kohtaa juhlissa supertähdeksi nousseen Elvis Presleyn, josta tulee  hänelle kiehtova ihastus, haavoittuvainen ystävä – ja tuleva aviomies. Edessä ovat Elviksen uran kiihkeät vuodet ja megatähteyden suomat suureelliset puitteet. Suurimmat ja herkimmät unelmat eivät kuitenkaan kestä särkymättä.

Elokuva kertoo koskettavasti rakkaudesta, haaveista ja kuuluisuudesta. Priscilla-elokuvan on ohjannut  Cannes-palkittu, Oscar-voittaja Sofia Coppola. Priscilla on noussut nopeasti arvostelumenestykseksi Atlantin molemmin puolin. Suomen ensi-ilta koittaa helmikuussa 2024.

Tyylikäs, herkkä” –The Guardian

Sofia Coppolan ”Priscilla” tavoittaa kaiken sen unenomaisen, absurdin ja lopulta painajaismaisen  mitä Elvikseen rakastuminen merkitsi. – Associated Press


”SUURENMOINEN!”

ti klo 12.3. klo 13: PUNAINEN SAARI

 

RANSKA 2023. Ohj. Robin Campillo. Käsikirj. Robin Campillo, Gilles Marchand. Pääos. Nadia Tereszkiewicz, Quim Gutiérrez, Charlie Vauselle. Tekstitys suomeksi. K7. 117 min.  9€

PUNAINEN SAARI sijoittuu 1970-luvun Madagaskariin, Ranskan siirtomaakauden lopun hetkiin. Paikallisen sotilastukikohdan perheet viettävät viimeisiä päivään paratiisissa ennen paluuta kotimaahan.

Gomezin perheen kuopus Thomas seikkailee saarella perhettään ja yhteisöä tutkaillen. Lapsen viattomaan katseen kautta paljastuu kolonialismin haavoittama yhteiskunta ja sen varjopuolet. Kuinka pitkään Thomasin perheen on mahdollista sulkea silmänsä eriarvoisuudelta ja päivä päivältä yltyvältä mellakoinnilta?


KEVÄTKAUDEN 2024 SEURAAVAT HOPEATÄHTI-SARJAN  ESITYSAJAT:

ti 26.3. klo 13
ti 9.4. klo 13
ti 23.4.klo 13
(loppukevään elokuvat
 julkistetaan helmi-maaliskuun vaihteessa)

LIPUT: suoraan ovelta. Ovet avataan viimeistään 1/2 tuntia ennen esitysten alkua.
HUOM. poikkeus: MYRSKYLUODON MAIJA ti 30.1. ovet avataan jo klo 11.


lauantai 16. joulukuuta 2023

 Lastenkirjat kasvattavat lukijoiksi

– ääneen lukeminen on läheisyyttä

Leena Parkkinen, Zagros Manuchar

Käpykolon väkeä, osa 1

Syysvieras

Tammi 2023

Syksyn mittaan seurasin Leena Parkkisen Facebookia, ja oravaperheen kodin rakentamista.
Kiinnostuin, kirjan ilmestyttyä ostin sen ja luettuani annan kirjan nuorimmalle lapsenlapselle. Vanhemmat sisarukset voivat lukea pikkuveljelle. Kirja toimii erinomaisesti katselukirjana. Kuvia voi tutkia yksityiskohtaisesti ja ne innoittavat keskustelemaan.

Käpykolon avausosassa tutustutaan äitinsä kanssa asuvaan oravanpoikanen Pajuun. Kaikki näyttää sopuisalta ja kotoiselta. Vieraaksi Pajulle riittäisi mummo. Liikkuvainen nykymummo hän onkin.

Nyt odotetaan jotain erityistä vierasta, kun äiti pukeutui nätisti. Paju ei tahdo edes tervehtiä vierasta, vaan mököttää pöydän alla.

Mutta pian Baruu muuttaa heidän luokseen kokonaan.  Hän asettuu taloksi muitta mutkitta. Pajua ärsyttää kaikki mitä Baruu tekee. Ärsyttävintä on, että Baruu pitää äitiä käpälästä. Pahinta, että Baruu muuttaa äidin sänkyyn. Äiti ehdottaa, että Paju muuttaisi olohuoneen sohvalle.

”Enkä” on Pajun totinen vastaus. 

Kun aikuinen lukee lapselle tätä kirjaa, voidaan puhua tunteista.

Baruun laulaminenkin on kiusallista ja se, että se syö yksin kokonaisen käpykakun.

Paju rakastaa metsää ja tykkää kerätä sieniä äidin kanssa. Baruu ei tunne sieniä, vaan istuu lukemassa.

Varastokellariinkin Baruu pääsee. Sehän on meidän salainen paikkamme, Paju ajattelee.

Mutta kuka särkikään hillokulhon? Baruu ottaa sen syykseen.

Kuluu aikaa, ja tulee puhe Baruun muutosta. Paju selittää, ettei Baruu pärjäisi yksin. Ja hänestä onkin aika kiva nukkua sohvalla.

Kirja päättyy viihtyisään yhdessä oloon kaakeliuunin lämmössä.

Tekijäpariskunta kirjailija Leena Parkkinen ja taitelija Zagros Manuchar ovat luoneet oravien maailman yhdessä. He ovat käyttäneet materiaaleina kaikenlaista kierrätystavaraa ja fimomassaa. Oravat on tehty huovuttamalla ja niiden koti on rakennettu vanhan television sisään.

Kirjan tärkeitä teemoja ovat uusperhe, ulkopuolisuus, maahanmuutto ja monikulttuurisuus. Tärkeää on vuoden kiertokulku, ekologisuus, kierrätys ja käsillä tekeminen.

Kopiolaiset saattavat muistaa Leena Parkkisen esikoiskirjailijana, joka vieraili Kirjakantti-kirjallisuustapahtumassa vuonna 2009 esikoisromaaninsa, Sinun jälkeesi Max, myötä. Teos valittiin Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuoden parhaana suomenkielisenä esikoisteoksena. Myöhemmin Leena Parkkinen on julkaissut sekä aikuisten romaaneja että lasten kirjoja. Lukeville elokuvatekijä Zagros Manuchar tulee tutuksi kirjan kuvittajana.  

Leena Parkkinen näyttää jatkavan Kuopiossa syntyneen isänsä, kirjailija Jukka Parkkisen viitoittamaa taiteilijatietä.

Ihana kirja, odotan jatkoa!

 

perjantai 17. marraskuuta 2023

”Elämä on haastanut minut”

Jokainen kirjansa julkaistuksi saanut odottaa palautetta

Anita Kuusela

Pilvi kerrallaan, 63 s.

Mediapinta 2023

Anita Kuusela on tuottelias runonkirjoittaja. Ennen uusinta kokoelmaansa, Pilvi kerrallaan, hän tehnyt kolme kokoelmaa.

Runon kun punon, keväällä 2020 ja Pois soljuu hetki tää, syksyllä 2020. Matkalla kotiin julkaistiin keväällä 2021.

Olen lukenut kirjan monta kertaa, mutta kirjoittajan kysyessä minulta mistä runosta pidit, en ollut varma. Joka kerta lukiessani, vaikuttavimmaksi nousi eri runo.

Runot liikkuvat monissa maisemissa, ylittävät rajoja, mutta löytävät tiensä Kallaveden rannalle. Joskus runoissa on satumaisuutta, kuten Epolettivälskärit-runossa. Se päättyykin säkeisiin:

Tämän saneli yksi pieni enkeli,

joka Kallaveden yllä lenteli ja ongella ahvenen kalasti.

Riimittely ja loppusoinnutkin onnistuvat, ne tuovat rytmiä runoon. Monet sopivat laulettaviksi.

Kuuselasta löytyy maailmanmatkaajan sielu. Mielikuvitus vie, vaikka Kalkuttaan. Mutta pian ollaan jo kotimaassa.

Samea sumu kietoo maisemaa,

kunnes junan ääni kajauttaa:

Saavumme koti-Kouvolaan!

Huumoriakin löytyy, mutta myös eriarvoisuuden syvä kuilu.

Muistan Kalkutan lapsia euron shekillä,

jotka luovutan mahtavilla käsilläni

ja kömmin silkkilakanoiden väliin.

Marraskuussa on ilo lukea Kesä-runoa. Mainioita kielikuvia, kuten Maaäiti lumen helmoistaan pyyhkii.

Tykkään kovasti tästä runosta, positiivisuus tarttuu ja Kesätuuli Suomea suutelee.

Kuusela tunnustautuu kirjan ystäväksi ja kirjoittaa: Olen löytöretkeilijä, jota onnistaa. Hän on huolissaan lukemattomista.

Toisaalta hän pettynyt, Julmuus saa yhä uusia muotoja. / ja väkivalta paisuu yli laidan.

Kokoelman nimirunossa Pilvi kerrallaan Kuusela kirjoittaa: Olen matkalla taivaan kotiin, / mutta kapuan sinne / vain pilvi kerrallaan.

Runot harovat moneen suuntaan, mutta rakkaus luontoon ja Luojaan näkyy.

Rakkauden tunnustukset niin Ukrainalle kuin Savolle ovat tärkeitä.

Superkuu on ilon runo;

On kesäkuu.

humujuhla huipentuu,

hytkyy liha ja valssaa sorja luu.

Heinäkuussa mansikat pullistuu.

Elokuussa mustikat mustiinsa pukeutuu.

 Syyskuussa puolukat yhä kirkastuu.

        Mutta lokakuussa

         auringon jarrut

         kirskuu.

 

 

 

 

 

torstai 16. marraskuuta 2023

 Kritiikin punnukset on Suomen arvostelijain liiton ainoa alueellinen tunnustuspalkinto

Kritiikin punnukset 2023 arkeologi Ilari Aallolle ja 

kuvataiteilija Elina Helkalalle

 Suomen arvostelijain liiton Turun osasto on myöntänyt 45. kerran jaettavan Kritiikin punnukset -palkinnon arkeologi, tietokirjailija Ilari Aallolle ja kuvataiteilija, muinaistekniikan artesaani Elina Helkalalle heidän korkeatasoisista ja hienosti kuvitetuista keskiaikaa käsittelevistä tarinallisista ja yksityiskohtaista tietoa sisältävistä tietokirjoistaan.

Kirja Matkaopas keskiajan Suomeen ilmestyi vuonna 2015 ja se sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2016. Vuonna 2017 työtyhmä Aalto&Helkala tuotti teoksen Matka muinaiseen Suomeen. 11 000 vuotta ihmisen jälkiä ja vuonna 2019 kirjan Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita. 

Nuoren arkeologin käsikirja, joka valittiin vuoden arkeologiseksi teoksi. Tänä vuonna ilmestyi kirja Vuosi keskiajan Suomessa. Kaikki kirjat ovat Atenan kustantamia.

Kritiikin punnukset on Suomen arvostelijain liiton ainoa alueellinen tunnustuspalkinto. Kritiikin punnukset myönnetään varsinaissuomalaisille taiteilijoille. Kritiikin punnuksia on jaettu vuodesta 1979 lähtien.


KRITIIKIN PUNNUSTEN SAAJAT KAUTTA AIKOJEN Kritiikin punnukset on Suomen arvostelijain liiton ainoa alueellinen tunnustuspalkinto. Kritiikin punnukset myöntää SARVin Turun osasto varsinaissuomalaisille taiteilijoille. Kilon punnus jaetaan pitkäaikaisesta, valtakunnallisestikin merkittävästä kulttuurityöstä. Puolen kilon punnus taas annetaan merkittävästä kulttuuriteosta, läpimurrosta tai debyytistä. Punnuksia on jaettu vuodesta 1979 alkaen. 2023 kilon punnus arkeologi, tietokirjailija Ilari Aalto kilon punnus kuvataiteilija Elina Helkala 2022 kilon punnus kirjailija Heikki Kännö Taikapunnus-erikoispalkinto näyttelijä Aada Sevón 2021 kilon punnus tietokirjailija Panu Savolainen kilon punnus ohjaaja Alma Rajala kilon punnus skenografi Johanna Latvala 2020 kilon punnus runoilija ja kustantaja Tommi Parkko 2019 kilon punnus Turun musiikkijuhlien toimitusjohtaja Liisa Ketomäki 2018 Kritiikin juhlapunnus tietokirjailija Mikko Laaksonen Kritiikin juhlapunnus elokuvaohjaaja Elli Vuorinen Kritiikin juhlapunnus ohjelmapäällikkö Paavo Vuoristo ja TVO 2017 kilon punnus Petteri Oja ja Turun Sarjakuvakauppa kilon punnus kulttuurin monitoimimies Matti Rag Paananen Taikapunnus-erikoispalkinto Sabrina Casagrande ja Leluliike Casagrande 2016 kilon punnus kuvataiteilija Kaari Hilkka Könönen puolikas kriitikko, tietokirjailija Juri Nummelin puolikas Turun Kaupunginosaviikkojen tuki ry:n toiminnanjohtaja Tapio Peltomaa 2015 kilon punnus monikulttuurisuusvaikuttaja Hulya Hissu Kytö puolikas Aura of Puppets nukketeatteriammattilaisten yhteistyöverkosto Taikapunnus-erikoispalkinto lasten ja nuorten kirjallisuustapahtuma Kirjahyrrä 2014 kilon punnus konserttimestari, viulisti Juha-Pekka Vikman puolikas kirjailija, kriitikko Juhani Brander Taikapunnus-erikoispalkinto Turun seudun äidinkielen opettajat ry 2013 kilon punnus Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko kilon punnus Taiteilijaryhmä IC-98 eli Patrik Söderlund ja Visa Suonpää 2012 kilon punnus Markku Haapio ja Markku Heikkilä puolikas Ilmiö-festivaali 2011 kilon punnus Petri Rajala puolikas Juha-Pekka Mikkola 2010 kilon punnus Boris Hurtta puolikas Aura Street Market ry 2009 kilon punnus Harri Kumpulainen puolikas Half Apple – yhtye 2008 kilon punnus Jussi ”Juba” Tuomola puolikas Asmo Jaaksi ja JKMM 2007 kilon punnus Turun Runoviikko puolikas Key Ensemble-kuoro 2006 kilon punnus Kari J. Kettula, Turun kirjamessut puolikas Nina Renwall, Barker-teatteri Turun vapaan tanssin näyttämö 2005 kilon punnus teatterijohtaja Mikko Kouki puolikas TYKS:n uuden T-sairaalan taidehankinnat 2004 kilon punnus Aiju von Schöneman puolikas ohjaaja Juha Hurme 2003 kilon punnus Seppo Lahtinen ja Kustannusosakeyhtiö Sammakko puolikas valosuunnittelija Julle Oksanen ja arkkitehti Vesa Honkonen 2002 kilon punnus näyttelijä Risto Salmi puolikas yhtye The Crash 2001 kilon punnus säveltäjä Mikko Heiniö puolikas runoilija Heli Laaksonen 2000 kilon punnus Musiikkiteatteri Paniikin Trad.-esitys puolikas muusikko Ari Hakulinen 1999 kilon punnus näytelmäkirjailija Ilpo Tuomarila puolikas Salon Veturitalli 1998 kilon punnus konservaattori Harri Dahlström puolikas runouslehti Tuli & Savu 1997 kilon punnus kuvataiteilija Harro Koskinen puolikas Suomalaisen elokuvan festivaalin Kivimäen veljesten ”Huijarien huvittavat huiputtajat”-elokuvan entisöintityö 1996 kilon punnus kirjailija Jukka Parkkinen puolikas sarjakuvapiirtäjä Ilkka Heilä 1995 kilon punnus Turun musiikkielämän vaikuttaja Rainer Koski puolikas Japanismi-näyttely ”Suomi-neito pukeutuu kimonoon” 1994 kilon punnus elävän historian kylä Kuralan kylämäki puolikas kirjailija Niina Repo 1993 kilon punnus näyttelijä Heikki Alho puolikas tanssitaiteilija Mirja-Liisa Herni 1992 kilon punnus Turun ortodoksisen kirkon kuoro puolikas Kurtz-yhtye 1991 kilon punnus elokuvaohjaaja Risto Hyppönen puolikas runoilija Harri Nordell 1990 kilon punnus lavastaja Kaj Puumalainen puolikas rockyhtye Pääkköset 1989 kilon punnus kirjailija Markku Into puolikas TYY:n Rockklubin toiminnanjohtaja Jorma Teerijoki 1988 kilon punnus Aurinkobaletti puolikas kuvataiteilija Jan-Erik Andersson 1987 kilon punnus kirjailija Jarkko Laine puolikas rockooppera Gabrielin työryhmä 1986 kilon punnus Turun elokuvakerho puolikas Joe’s Galleria 1985 kilon punnus diplomiurkuri Erkki Alikoski puolikas säveltäjä Lasse Jalava 1984 kilon punnus Folkjournalen puolikas muusikko Ilpo Murtojärvi 1983 kilon punnus kulttuuritoimittaja Jyrki Vuori puolikas Turun Kirjakahvila 1982 kilon punnus valokuvaaja Kalervo Valli puolikas lasten elokuvakerho Kinokkio 1981 kilon punnus kirjailija Ole Torvalds puolikas laulaja Anneli Saaristo 1980 kilon punnus kuvanveistäjä Erkki Mykrä puolikas Jokiteatteri 1979 kilon punnus kirjailija Pirkko Jaakola puolikas teatteriohjaaja Maarit Pyökär.

maanantai 23. lokakuuta 2023


MONOLOGI ON VAHVAN MERITOITUNEEN

NÄYTTELIJÄN TAIDONNÄYTE

Voiko naisen vaihdevuosista tehdä esityksen teatterin lavalle?

Mietin tuota, mutta tiedän myös yhden lempinäyttelijäni taidot.

Katri-Maria Peltola onnistuu lavalla aina, taipuu moneksi. Ja äänenkäyttö on loistavaa.

Muistan lapsiroolit ja erityisesti Suomen hevonen-näytelmän vanhan naisen roolin.

Taustaa:

Olen elämäni aikana nähnyt ja kokenut naisen elämän häpeilyn, salailun ajat.

Kun yksitoistavuotiaana naiseus alkoi, olin järkyttynyt. En tiennyt mitä minulle tapahtui ja miksi olin niin kipeä.

”Sinulle alkoivat ne.”

Sukupuolivalistusta saimme keskikoulun neljännellä luokalla. Uskonnonopettaja kutsui meidät luokkaansa. ”Hän sanoi, olette siinä iässä, että teidän on hyvä tietää ja siksi kerron teille varoittavan esimerkin nuoresta tytöstä. Tyttö oli auttanut poikaa jossain tärkeässä asiassa ja poika tuli kiittämään ja suuteli tyttöä suulle. Tyttö sai jonkin kauhean taudin!” Olimme kaikki odottavina, pojat vähän naureskelivat hämmentyneinä. Vaan siinä oli koko valistus.

Kun sitten aikoinaan odotin vaihdevuosien alkavan, selvisinkin vain hikoilulla. Olin jo osannut kipuiluni takia mennä gynekologille. Hän sanoi, että ole tyytyväinen, kun täällä päässä helpottaa.

Kullakin naisella on omat kokemuksensa naiseudestaan, ja moniin kysymyksiin vastaa Onko täällä kuuma? -monologi.

Peltola oli tavannut kollega Anna Hultinin, joka oli ehdottanut, että Katri-Marian pitäisi tehdä monologi suomeksi. Tuolloin Peltola ei vielä ollut valmis, mutta korona-aika kypsytti hänet.

Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä Katri-Maria Peltolan monologi sai ensi-iltansa 16.9. ja esitys kesti 1 h 35 min.

Intensiivinen esitys ei väliaikaa kaivannutkaan. Yleisö eli mukana. Hengähdysaikaa esittäjälle antoivat etukäteen tehdyt tietoiskut. Hauskoja olivat myös valomiehen, Lassi Krögerin, vastaukset kysymyksiin. Teatterin tekninen henkilökunta osoitti jälleen kerran taitonsa.

Tapasin tutun miehen Spede-elokuvan jälkeen. Hän kertoi, että oli meitä kolme miestä katsomassa monologia. Hän piti esityksestä. Esitys sopii myös miehille, jotta he ymmärtäisivät naisia ja kenties itseään paremmin, sanotaan käsiohjelmassa.

Peltola oli saanut valita ohjaajan ja hyvin valitsikin, siis Olli-Matti Oinosen.

Käsiohjelmassa Peltola kertoo kuinka hän Seinäjoen kaupunginteatterissa tapasi miehen, josta tuli hänen puolisonsa.  Tämä esitys on pariskunnan 50. yhteistyö.

Työprosessin aikana perhettä kohtasi suuri suru; Katri-Maria Peltolan äiti kuoli. Teos onkin omistettu hänelle.

Shakespeare-sitaatit osoittavat, että kyllä Peltolasta olisi klassikkomonologien esittäjäksikin.

Käsiohjelmaa on hauska tutkia esityksen jälkeen, tekstit Anna Hultin, Katri-Maria Peltola ja Lääkärikeskus Aava. Lääkärikeskuksen mainossanoista en pahastu, kun tuntuvat olevan täyttä asiaa. Lähteistä löytyy myös hyviä lukuvinkkejä.

Kaiken kaikkiaan esitys on viihdyttävän viisas ja taiteellisesti korkeatasoinen.

Kuvat: Karri Lämpsä

tiistai 19. syyskuuta 2023



Suurella sydämellä tehty – herkkä ja humaani elokuva

KUOLLEET LEHDET -ELOKUVA YLITTI ODOTUKSET

Aki Kaurismäki on laadun tae. Kuolleet lehdet -elokuvan odotus oli pitkä. Katsoin taas kaikki mestariohjaajan elokuvat tietokoneelta, vaikka elokuva onkin parasta elokuvateatterissa.

Kauas pilvet karkaavat ja Varjoja paratiisissa sekä tietysti lempparini Le Havre. Lauantai-illan teatterin jälkeen katsoin vielä Toivon tuolla puolen, koska en heti pysty kirjoittamaan näkemästäni.

Kuolleet lehdet photo Malla Hukkanen Sputnik AK

Kuolleet lehdet -elokuvan pääosan esittäjät Jussi Vatanen (Holappa) ja Alma Pöysti (Ansa) ovat tuttuja aiemmista rooleistaan. Vatasen olen nähnyt jopa Tuntemattomassa sotilaassa, todellinen Napapiirin sankari. Pöysti jäi mieleen Tove-elokuvasta, vahvasti molemmat.

Lempeä rakkaustarina, joka alkaa katseesta, kestää monet esteet. Elokuvat ja karaokebaarit ovat arjen lohtuna. Holappa kadottaa Ansan puhelinnumeron, sen mennessään vei tuulonen. Hän etsii Ansaa elokuvateatterin luota. Tupakantumpit kertovat pitkästä odotuksesta. Ukrainan sota on elokuvan mittaan läsnä radiouutisissa.

Eläinrakkaus näkyy elokuvassa
Kuolleet lehdet photo Malla Hukkanen Sputnik

Hiekkapuhaltaja Holappa loukkaantuu ja puhallutetaan. Saa lähteä. Ansa joutuu vartijan kylmän katseen alle. Vanhalla päivämäärällä oleva tuote on pantava roskiin, ei saa viedä mukanaan. Työkaverit ovat solidaarisia hänelle. Aina molemmat saavat uutta työtä, vaikka duunarin elämä on kovaa.

Ansalla on perintönä saatu asunto turvanaan. Hän sanoo maalanneensa asuntoa. Ehkä huomaan kolmannella katsomiskerralla, onko sisustuksessa Ukrainan värejä.

Holappa jää tyhjän päälle, tavarat sentään saavat jäädä kaverin työmaakopin kaappiin.

Onnen tiellä riittää esteitä, mutta vielä Ansa ja Holappa kohtaavat elokuvissa. Ansa kutsuu miehen syömään luokseen. Holappa käy lainaamassa takin kaveriltaan. Jotenkin synkän oloista, kun tämä sanoo: Ota vaan. En tarvitse sitä enää.

Komiikkaa riittää, kun Ansa varautuu yhteiseen iltaan, ostaa toisen lautasen ja pikku pullon kuohuvaakin. Holappa tuo Ansalle kukkia. Juotavaa on vaan liian vähän, ja hän tarttuu taskumattiinsa. Ansa sanoo; juoppoa en ota. Vähän avautuu perhetaustaakin. Holappa on periaatteen mies, ei hän viinan suhteen mitään juomalakkoa tee, vaan lopettaa kerralla. Onnistuisiko se tupakankin suhteen? Elokuvan tekijät luottavat katsojaan, herkkä kuvaus koskettaa. Näennäisen riisutussa elokuvassa nyansseja riittää. Holappa lähtee ja Ansa saa vuorostaan etsiä häntä. Holappa löytyy sairaalasta. Sisar ei tiedä veljensä etunimeä, mutta keksii: sisar uskossa. Komiikka on hykerryttävää, välillä naurattaakin. Näennäisen riisutussa elokuvassa nyansseja riittää.

Maustetytöt lakonisella esityksellään sopivat tyyliin.

Elokuvan Helsinki on minulle vieras, ehkä 1959–60 luvun vaihteen kaupunki. Olavi Virran Kuolleet lehdet soi tuolloin. Maaseutukoulusta käytiin pääkaupungissa luokkaretkellä 1959. Muistikuvat sopivat elokuvan miljööseen. Yövyttiin jossain retkeilymajassa patjamajoituksessa. Maunulassa?

Kuolleet lehdet hurmaavat Hopeatähti-kerhonkin katsojat.  Elokuvan lopetus on Chaplin tyylinen; Chaplinilla oli keppi, Vatasella kainalosauvat. Kaurismäen elokuvat sopivat juuri Kuvakukon saliin. Karun kaunista.

Roolitus on erinomaista. Kaurismäki-elokuvassa uusi kasvo on Martti Suosalo, karismaattinen näyttelijä sopii joukkoon. Tutut näyttelijät esiintyvät monissa Kaurismäen elokuvissa. Vatanen ja Pöysti on sellainen pari, joka tullee jatkamaan pitkään. Toivottavasti Aki Kaurismäki myös, vaikka sanookin lopettavansa.  Mielensä voi aina muuttaa, jopa 20 pitkää elokuvaa tehnyt taitelija.                                                                                                                                                                                                            


KUOLLEET LEHDET. SUOMI 2023. Ohjaus, käsikirjoitus: Aki Kaurismäki. Kuvaus: Timo Salminen. Lavastus: Ville Grönroos. Puvustus: Tiina Kaukanen. Leikkaus: Samu Heikkilä. Äänisuunnittelu: Pietu Korhonen. Osissa: Alma Pöysti, Jussi Vatanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Matti Onnismaa, Martti Suosalo, Sakari Kuosmanen, Alina Tomnikov, Alma-koira. K7. 81 min