sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Vuoden kotiseutukirja -tunnustus Outi Vuorikarille

 

Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitto jakoi kevätkokouksessaan 4.4.2013 Kuopiossa Vuoden kotiseututeko -tunnustukset.
Vuoden kotiseutukirja -tunnustus myönnettiin Outi Vuorikarille teoksesta Eläviä kuvia Kuopiossa.
Outi Vuorikarin kirjassa muistelijoita on paljon, Jorma Aallosta Reetta Väänäseen. Artikkelien kirjoittajiakin on puolenkymmentä. Lähdeluettelo on runsas. Ja Kuopiossa filmattujen elokuvien määrä yllättää, peräti 12, mukana mm. Marko Kilven  romaanin - Elävien kirjoihin - filmattu 8-pallo.
Myös näiden kuopiolaiskirjailjoiden teosten mukaan elokuvia  on  tehty: Aapeli (Simo Puupponen), Juhani AhoMinna Canth, Sakari Haara, Maria Jotuni, Elina Karjalainen, Kyllikki Mäntylä, Aino Pekkarinen, Tatu Pekkarinen, Aino Räsänen, Olavi  Siippainen, Hilja Valtonen.  
Kuvia on paljon, ja ne osaltaan kertovat Kuopion muuttumisesta. Elokuvateattereita on vuosien varrella on ollut yli kaksikymmentä, nykyisin vain kaksi.
Nykyinen Kuvakukko on toiminut kunnan kinona vuodesta 1987. Se tunnetaan tasokkaasta ohjelmistosta ja monista elokuvakerhoistaan ja koulukinoistaan sekä Vilimeistä.
Kirjan taitto on komea, graafisesta suunnittelusta vastasivat Maija Voitilainen ja Antti Voutilainen.

Kuvakukon hengen ja miljöön luo teatterinhoitaja Paul Staufenbiel. Jo aulan museaalinen  tunnelma herättää katsojien tunteet vastaanottavaisiksi elokuvakomuksille.
Staufenbiel sai vastikään Kuopion Taiteilijaseuran Kulttuurin Minna -palkinnon.



               



Kipinää tarvittiin ennen!
                                                                 
                                   


                 
Paul Staufenbiel sai vastikään Kuopion Taitejaseuran myöntämän Kulttuurin Minna -palkinnon
  

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tervetuloa lukemaan aforismejanne

Tiedoksi!

”Tule sellaisena kuin olet.” Me muovaamme sinut. Hilja Mörsäri

Aforismi-ilta VB-valokuvakeskuksessa 25.4. klo 18 alkaen

Keskustellaan aforismeista ja luetaan palkittujen aforistien mietelmiä.
Pääsylippu on arpalippu, mikä osallistuu kirja-arvontaan mm. Paperittomat.
Paperittomat-näyttely jatkuu vielä, samoin Sellaisena kuin olet – Palkittujen
itäsuomalaisten muotokuvaajien yhteisnäyttely 28.4. asti.
Myös yleisö voi lukea omia aforismejaan!

Vuoden aforismikirjat
 Vuosi
 Tekijä
 Teos
 2005
 Markku Envall
 Ja Job antaa anteeksi
 2006
 Olli Hyvärinen
 Vielä kerran tulee toisenlainen aika
 2007
 Jarkko Laine
 Kolmas mustakantinen vihko
 2008
 Tiina Lehikoinen
 Sitruunalumilyhtyjä
 2009
 René Char (suom.
 Kristian Blomberg)
 Hypnoksen muistikirja
 2010
 Pekka Kejonen
 Kädettömän taputukset
 2011
 Sami Feiring (toim.)
 Tiheiden ajatusten kirja – uuden
 aforismin parhaat
 2012
 Hilja Mörsäri
 Siitä voi kulkea


Samuli Paronen -palkinnon saajat tuotannostaan.
2006 Helena Anhava
2007 Mirkka Rekola
2008 Paavo Haavikko
2009 Markku Envall
2010 Arto Seppälä 

Keväällä 2013 myönnetään seuraava palkinnon saaja
(palkinto muutettiin viime myönnön jälkeen kolmen vuoden välein jaettavaksi)

Tervetulotoivotuksin Merja Marin & Outi Vuorikari & Ritva Kolehmainen



maanantai 22. huhtikuuta 2013

Jörn Donnerin vierailu Kuvakukossa

Tiedote
Hopeatähdet esittää!

Jörn Donner. kuva Irmeli Jung

Jörn Donnerin vierailu juhlistaa Hopeatähti-elokuvakerhon kevätkauden
Kuopiossa toimivan, Suomen suosituimman eläkeläisten elokuvakerhon kevätkausi 2013 huipentuu huhtikuussa. Suomalaisen elokuvan, kulttuurin ja poliittisen elämän todellinen gigantti, Jörn Donner saapuu keskusteluvieraaksi tiistaina 23.4.2013 Kino Kuvakukkoon (Vuorikatu 27, Kuopio). Hopeatähdet-kerhossa esitetään Jörn Donnerin ohjaama ja käsikirjoittama satiirinen komedia Mustaa valkoisella vuodelta 1968. Tilaisuus alkaa klo 13 elokuvaesityksellä, jonka jälkeen on keskustelu.
Jörn Donner täytti kevättalvella 80 vuotta, ja samoihin aikoihin Donnerilta ilmestyi myös kirjakevään puhutuimpien teosten joukkoon noussut, massiivinen henkilöhistoriallinen, faktan ja fiktion rajamaastoissa kulkeva teos Mammutti (Otava 2013).
Mustaa valkoisella kertoo jääkaappeja myyvän yrityksen mainospäällikkö Juha Holmista (Jörn Donner) sekä tämän perheestä 1960-luvun Suomessa. Perhe valitaan ”Vuoden perheeksi” ja ulospäin kaikki näyttää erinomaiselta. Todellisuudessa kaikki ei olekaan niin hyvin.
Elokuva räiskyy yhä yhteiskuntakriittisyydenpaloa ja kuvainraastajien itsetuntoista leikittelynhalua. Aikansa moderni design-maailma sulautuu kuin varkain osaksi Donnerin hirtehistä huumoria. Elokuva sai aikanaan kolme Jussi-palkintoa: Ohjauksesta (Jörn Donner), naispääosasta (Liisamaija Laaksonen) ja kuvauksesta (Esko Nevalainen).

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Minna-palkinnot jaettiin su 14.4.

Kuopion taiteilijaseuran Minna-palkinnot jaettiin su 14.4. Kuvakukossa

Kuopion taiteilijaseura on myöntänyt Minna-tunnustuksia vuodesta 1947 asti. Tunnustukset annetaan ansiokkaasta taiteellisesta luovasta tai esittävästä toiminnasta. Aluksi tunnustuksia jaettiin vuosittain, nykyinen myöntämisväli on kolme vuotta. Minnat jaetaan jo viidettäkymmenettäkolmatta kertaa.
Palkittavina taiteenaloina olivat aluksi kirjallisuus, teatteri, musiikki ja kuvataide. Vuonna 1976 mukaan tuli Tiedotus-Minna ja vuonna 1987 Kulttuuri-Minna.

Taiteilijaseuran puheenjohtaja sanoi avajaispuheessaan muun muassa. ”Jotta voi ymmärtää toista ihmistä, pitää kuunnella. Taide antaa korvat, antaa sanat ja silmät. Taide rakentaa siltoja eri kulttuurien välille.”


Taiteilijaseuran naiset, Meri Tegelman, Anna Hoffrén, Teija Tossavainen,  valmiina Minnojen jakoon

                          
Kuopion Taiteilijaseura on jakanut vuoden 2013 Minna -tunnustukset seuraavasti:

Kirjallisuuden Minna: Toimittaja Kaija Vuorio
Kulttuurin Minna: Kino Kuvakukon teatterinhoitaja Paul Staufenbiel
Kuvataiteen Minna: Kuvataiteilija Pauno Pohjolainen
Musiikin Minna: Pianisti Irina Zahharenkova
Teatteritaiteen Minna: Ohjaaja Olli-Matti Oinonen
Tiedotuksen Minna: Toimittaja Jussi Tuovinen


 


 Palkitut (vasemmalta alkaen): Paul Staufenbiel, Pauno Pohjolainen, Kaija Vuorio, Jussi Tuovinen, edessä Olli-Matti Oinosen puolesta Minnan vastaanottanut Katri-Maria Peltola ja Irina Zahharenkova.


Miehensä Olli-Matti Oinosen puolesta Minnan vastaanottanaut Katri-Maria Peltola sanoi:
Sydämellinen kiitos Olli-Matin puolesta. Hän on todella otettu ja arvostaa kovasti palkintoa.

Olli-Matti Oinonen (kuva: Maija Voutilainen)

Ohjaaja Olli-Matti Oinosen nimi on laadun tae

Olli-Matti Oinonen on teatteriohjaaja ja näyttelijä. Hän opiskeli Tampereen yliopiston draamalinjalla. Mutkitellen hän tuli Savoon (Ahaa-teatteri, Tampereen ylioppilasteatteri, Seinäjoen kaupunginteatteri, Mikkelin teatteri) kunnes pysähtyi Kuopioon.
Hän on työskennellyt Kuopion kaupunginteatterin vakituisena ohjaajana vuodesta 1996.
Oinonen on tehnyt lukuisia vierailuohjauksia eri teattereihin. Hän on musiikillisesti lahjakas ohjaaja, nimi on laadun tae.  Hänet tunnetaan myös oopperaohjauksistaan.

Parhaillaan hänen ohjaamansa Peppi Pitkätossu pyörii Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistossa. Vahvasti laulullinen raikastettu klassikko on kaikenikäisten suosikki.
Oinosella on taito valita näytelmiensä rooleihin parhaiten soveltuvat näyttelijät. Peppi Pitkätossun tekijätiimistä hän sanoo Kolmas soitto -lehdessä: Unelmajoukkue.

Olli-Matti Oinonen osallistuu Kuvakukon arkistosarjan elokuvien valintaan ja hänet tunnetaan myös Savon Sanomien elokuvakriitikkona. Hänen elokuvien arvosteluihinsa voi luottaa, koska Oinosella pitkäaikainen ja monipuolinen elokuvan tuntemus.

Kritiikkejä odotetaan ja niistä keskustellaan. Katsoja ei pety, jos valitsee katsottavansa Oinosen kritiikkien perusteella. 


Pauno Pohjolainen – kansainvälinen kuvastaja

Pauno Pohjolaisen yli 33 vuotta kestäneen taiteilijauran tuotosten ja tunnustuksien määrää on vaikeaa kootusti lajitella lyhyessä yhteenvedossa. Teoksia ja tunnustuksia on tullut maailmanlaajuisesti. Olennaista on vuorovaikutus katsojan, kokijan ja taiteilijan välillä.

Hänen työnsä jakautuvat galleriatöihin sekä ”taidetta kaikille” tarjoaviin julkisiin teoksiin. Pohjolainen on tehnyt lukuisia julkisia teoksia. Pelkästään Kuopiossa niitä tulee olemaan toistakymmentä. Eräänlaiset kulminaatiot saavutetaan Kuopion Osuuspankin julkisivureliefissä Pennejä taivaasta sekä Hesperian sairaalan julkisivun teoksessa Elämän virta.

Tyypillistä Pohjolaisen taiteelle on maalauksien ja veistoksen yhdistäminen Bauhaus-tyylin tapaisesti sekä erilaisten ainesten yhdistäminen. Hänen työnsä esittävät usein liikettä tai liikkeen illuusiota. Rehellisen materiaalitunteen vaikutus lähentää Pohjalaisen teoksia maallikonkin koettaviksi. Tämän ansiosta ne tukevat ja täydentävät sijoitusrakennuksiaan sekä sisä- että ulkotiloissa.

Pauno Pohjolainen suomalaisilmeisyydessäänkin on Kuopion kaupungin kansainvälisin kuvastaja.


Kunnankinolla on työlleen omistautunut johtaja

Paul Staufenbiel tunnetaan ystävällisenä ja avuliaana ihmisenä. Kuvakukko on kuuluisa laadukkaasta ja monipuolisesta elokuvatarjonnastaan, josta teatterinhoitaja vastaa.

Kuvakukossa on monia kerhoja: Hyvät Kuvat, Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan vetämä kerho ja Hopeatähti-eläkeikäisten elokuvakerho. KAVA, kansallinen audiovisuaalinen arkisto esittää elokuvaklassikkoja ja lisäksi ovat jo vakiintuneet ooppera- ja balettielokuvaillat. Koulukino on ISAK ry:n ja Kuvakukon yhdessä järjestämää elokuvakasvatusta.

Itä-Suomen audiovisuaalisen kulttuurin ja koulutus- ja kehittämisyhdistys ISAK ry järjestää syksyisin Kuopion Vilimit ja kevätkesällä Kuopion Komediafestivaalit.

Kuvakukon aulassa näkyy Staufenbielin käden jälki museaalisine elokuvaprojektoreineen, aulan pöytineen ja Ilmari Tapiovaaran tuoleineen. Elokuvajulisteet kertovat, että teatterinhoitaja arvostaa vanhaa. Kehystettyjen julisteiden näyttely jatkuu salin seinille asti.
Kaikessa tässä Paul Staufenbielillä on langat käsissään, ja hymyn saa kaupan päälle.

Staufenbiel tunnetaan myös elektronista musiikkia esittävästä Aavikko-yhtyeestä (syntetisaattorit). Paul Staufenbiel on aktiivinen kansalainen, joka suojelee luontoa ja ympäristöä.


Tuovinen on läsnä tiedotustilaisuuksissa ja tekee jutut itse 

Jussi Tuovinen on tullut tutuksi suurelle yleisölle Oikean Aseman toimittajana jo neljännesvuosisadan ajan. Kuopiolaisuus ja paikallishistorian tuntemus antaa hyvän pohjan työhön, ja Tuovisella on kunnon ´vanhanajan toimittajan´ otteet työssään. Hän menee tiedotustilaisuuksiin ja infoihin itse, kuuntelee ja nappaa ihmisiä haastateltaviksi. Hän ei tyydy tiedotusteksteihin, vaan tekee itse omaleimaisia juttuja.

Oikea Asema teki aikanaan historiaa, ja edelleen Iskelmä Oikea Asema kuuluu koko Pohjois-Savon alueella. Kuopion kaupunki arvosti Tuovisen työtä hopeisella kunniamerkillä vuonna 2011.
Radiotoimittaja Jussi Tuovinen on myös kirjoittava toimittaja. Hän kirjoitti teoksen Savon jatsi. Tekijöitä ja tapahtumia vuosien varrelta. Jazz&Blues ry. Kuopio 2010. Muut kirjoittajat ovat Mauno Hämäläinen, Heikki Kahila, Pekka Kejonen, Mikko Toivanen. Kuvituksesta vastasi Mauno Hämäläinen. Kuvia kirjassa on yli 350 ja henkilöhakemistossa nimiä 1663.

Tuovisen monialaisuus näkyy niin musiikin kuin urheilun tuntemuksena. Vuonna 2011 syntyi teos Kuopion Pallotoverit – Koparien tarina. Kopari-Pallo ry.

Ja mukaan tuli myös valokuva, kun Jussi Tuovinen valittiin vastikään VB-valokuvakeskuksen hallituksen puheenjohtajaksi.


Kaija Vuorio tietojen ja muistojen kirjaaja

Kuopion Taiteilijaseuran historiassa kirjallisuuden Minna-patsaan jaon myötä on nostettu esiin erinäisiä kirjallisuuden lajeja: on palkittu näytelmäkirjailijaa, nuorisokirjailijaa, vakaan proosan taitajaa sekä onpa tuotu tiettäväksi sanomalehtikirjailijankin nimike.

Tällä kertaa päätettiin palkita tietokirjallisuuden alalta FT ja toimittaja Kaija Vuorio. Hän on tieteilijän täsmällisyydellä ja selkeydellä sekä taiteilijan kokonaisuuksien tajulla ja näkemyksellä kartoittanut pohjoissavolaista ja kuopiolaista paikallishistoriaa. Näin hän on vaikuttanut yhteisen tietomme ja muistojemme säilymiseen sukupolvelta toiselle. Hänen työnsä on ollut arvokasta kulttuuriperinnön dokumentointia ja siirtämistä jo parinkymmenen vuoden ajan. Kuopiolaisen lottaperinteen kartoittaminen, sanomalehdistön, terveydenhuollon ja yliopistokoulutuksen historia, palotoimen sekä mielisairaanhoidon historia on tullut kirkkaasti selvitettyä. Nämä paikallishistorian palaset loksahtavat kauniisti suurempaan suomalaisen, valtakunnallisen, kulttuurihistorian palapeliin.

Kaija Vuorio vaikutti ja luotsasi perinteikästä paikallista kustannusyhtiötä Kustannuskiila Oy:tä, mutta tutuksi hän on tullut erityisesti Savon Sanomien toimittajana vuodesta 1998 alkaen.
Kaija Vuorio valmistui Jyväskylän yliopistosta suomen historia alalta vuonna 1976. Hänen vuonna 2009 julkaistu tohtorin väitöskirjansa käsitteli suomalaista lehdistöhistoriaa ja median rakennemuutosta.


Kuopiolainen kansainvälinen muusikko

Irina Zahharenkova on yksi tunnetuimmista nykypolven virolaispianisteista sekä monipuolinen kosketinsoitinten taitaja. Kaliningradissa syntynyt pianisti asuu ja työskentelee nykyisin Suomessa, Kuopiossa.
Zahharenkova valmistui musiikin maisteriksi Viron musiikkiakatemiasta opettajinaan Lilian Semper ja Maris Valk-Falk. Hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa HuiYing Liu-Tawaststjernan johdolla. Tällä hetkellä hän valmistelle tohtorin tutkintoa Valk-Falkin johdolla.  Musiikkiopintojen lisäksi hän on opiskellut myös kemiaa sekä kielitieteitä.

Zahharenkova tunnetaan pianistina ja cembalistina, solistina, kamarimuusikkona, säestäjänä, continuo-soittajana, fortepianistina. Suomen eturivin muusikot kuten Martti Rousi ja Reka Szilvay pitävät häntä luottopianistinaan. Hänen osaavasta pianismistaan pääsevät nauttimaan myös kuopiolaiset opiskelijat.
Irinan hengästyttävä ura sisältää useita merkittäviä kilpailuvoittoja, mm I palkinto Lepzigin Johan Sebastian Bach- kilpailussa 2006, V sija Artur Rubinstein -kilpailussa Tel Avivissa 2008, I palkinto ja 2 erikoispalkintoa Alessandro Casagrande pianokilpailussa Italiassa 2006. Hänellä on kilpaillut menestyksekkäästi myös cembalistina ja fortepianistina. Irina on esiintynyt säännöllisesti solistina ja omin konsertein eri puolilla Eurooppaa ja Japanissa. Kuhmon kävijät ovat kuulleet häntä pianistina, cembalistina, kamarimuusikkona ja säestäjänä, ohjelmiston ulottuessa barokkimusiikista uuteen musiikkiin.

Muiden toimiensa ohella Irina opettaa Viron Musiikkiakatemiassa, Sibelius-Akatemiassa sekä toimii säestyksen lehtorina Savonia ammattikorkeakoulussa. Irinan 2012 äänitetty Scarlattin sonaatteja sisältävä CD on saanut myönteiset arviot. Kaiken tämän lisäksi Irina on mahdottoman mukava ihminen.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

AAKUSTIA PASSOO LUKKEE!

AAKUSTI-lehdestä saksittua

Ihmisiä, tapahtumia, kulttuuria, muistetaan tuonilmaisiin menneitä ja paljon muuta hyvää luettavaa. Savvookin.

Toimittaja Eila Ollikainen on kirjoittanut mainion arvostelun Kauko Puustisen (s.1928)
kirjasta Elämäni laivat ja muita tarinoita, omakustanne 2012.
”Ansaitsevat tulla kerrotuiksi, ja muutenkin mielenkiintoinen tuttavuus
tämä baskeripäinen herrasmies, joka Bernhard Shaw`ta lainaten sanoo harrastavansa
´pyöräilyä ja pöyhkeilyä´. Pyörä tosin on aikoja sitten kadonnut.”

”Laivat olivat olleet suvun miesten työpaikkoja. Kertojalle ne olivat nuoruus- ja
sotavuosien työpaikkoja. Poika otti etuottoa työelämään vanhentamalla papintodistukseen
ikänsä kahdella ja puolella vuodella. Rohkeutta ja raapevettä siihen vain tarvittiin! Hiukan
toisenlainen motiivi kuin nykynuorilla; nythän vuosia lisätään, että pääsee oluen ostoon tai esiintymään FaceBookissa kokeneempana kuin onkaan.”

”Kirjaa lukiessa ajattelee toistuvasti miten rikkaan elämän edeltävät ikäluokat
ovat kokeneet. Nimittäin henkisesti, aineellisesta hyvästä tuberkuloosia sairastavan
yksinhuoltajan kodissa ei voi puhua. Sosiaaliturvakin oli 1930–40-luvulla kehittymätöntä.
Kotona yksin sairastanut 12-vuotias poika joutuu tyhjentämään säästölippaan maksaakseen hoitonsa köyhäinhoitolautakunnalle, samanaikaisesti kun hänen äitinsä on hoidossa Tarinaharjun
parantolassa. ”

”Loppuelämän hän suunnittelee viettävänsä omakotitaloa remontoiden ja pientä käpsehtien.
Mutta elämä onkin varannut vielä jotakin. 1980-luvun alussa häntä kysytään oman alan töihin Neuvostoliittoon rakentamaan Moskovaan, Kaukasukselle ja ties minne. Hommissa kuluu yhdeksän vuotta ja työmailta ja vapaa-ajalta on kerrottavana värikkäitä tapauksia ja henkilömuistoja.
Rivien välistä lukija ymmärtää, että paljon jää myös kertomatta.”

”Viehättävää kirjassa on, ettei hän pysy tiukasti asiassa vaan omien muistojen täydennyksenä hän kertoo esimerkiksi tarinan poliisista, joka tulee aamulla virkapaikalle Aatamin asussa.
Lukijan itsensä pääteltäväksi jää tapahtuuko se keskisuuressa savolaisessa kaupungissa vai
missä ja onko faktaa vai fiktioita.”