keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Liettua yllätti positiivisesti ensikertalaisen kävijän

Liettuassa opintomatka toukokuussa 2017

Opintomatka Liettuaan tuli tarpeeseen. Matkalla tajusin miten vähän tiedän Liettuasta. Virossa olen vieraillut jo 1970-luvulta alkaen ja Latviassakin muutaman kerran. Jurmalan hiekkarannat tekivät vaikutuksen.

Liettua on uusi kokemus. Lento on myöhässä, pari kertaa lähtöaikaa siirretään eteenpäin. Onneksi Riikassa Vilnan lento odotti. Voin vielä lukea etukäteisinfoa. Majoittaudumme hotelli Panoraamaan, josta on hulppeat näkymät Vilnan ylle.



Lounaan jälkeen lähdemme bussi- ja kävelykierrokselle. Selvisin kunnialla kolmen tunnin  kävelystä.
Illalla en kaipaa enää lisää ohjelmaa, mutta poikkean Ullan, Antin ja Matin kanssa lähikauppaan. Paikalliset kaupat kiinnostavat aina.  Hedelmiä ja juotavaa sekä jotain naposteltavaa. Edullista on. Palatessamme näemme ilmassa leijuvan lumihiutaleita. Viileää ja vihreää on. Iltatee maistuu hotellin baarissa.
Torstaiaamuna kävimme Liettuan kirjallisuusinstituutissa (The Institute of Lithuanian Literature and Folklore) ja tapasimme paikallisia kirjailijoita, tutkijoita ja kriitikkoja.
 
Vierailimme myös Liettuan kansallisteatterissa (Lithuanian National Drama Theatre)


Talon kaunis portaikko on upea, mutta esteettömyys  täällä tuntematon käsite.


  Vuonna 2009 Vilnassa julkistettu väliaikaiseksi tarkoitettu Literatu street -taideprojekti
 (Literatų gatvės projektas) jatkuu edelleen. En voinut jäädä kuvaamaan kadulla, sillä olisin  jäänyt   ryhmästä jälkeen.
 
Mutta nappasin kuvan joistakin yksityiskohdista, kuten kaakeliuunin koristeesta.
 
Vilnassa on erikoinen yksityiskohta, johon törmäsimme Užupis (puol. Zarzecze). Se julistautui vuonna 1997 itsenäiseksi Užupisin tasavallaksi. Sillä on oma lippu, perustuslaki ja valuutta. Užupisin presidenttinä toimii elokuvaohjaaja, muusikko ja runoilija Romas Lileikis. Paikkaa voi verrata vaikkapa  Pariisin Montmartreen.
Torstai-ilta päättyy komeasti Liettuan kansallisoopperassa. Upea on talo, samoin esitys, Figaron häät,  oli vaikuttava ja viihdyttävä.

Perjantaina lähdemme bussilla kohti Kaunasia, joka on Liettuan toiseksi suurin kaupunki. Vanhat kaupunkikeskustat viehättävät aina.

Matkalla pysähdymme Grutos parkasin patsaspuistoon ja poikkeamme paholaismuseossa ja illan virkuimmat  matkaavat jazzklubille. Sitä ennen nautimme maittavan illallisen koko porukalla. Hotelli HOF on loistava ja ruoka maistuvaa. Henkilökunta on avuliasta ja ystävällistä. Iltateetarvikkeet ovat myöhäisillalla tarpeen.

Grutos Parkasiin on kerätty 86 neuvostoaikaista patsasta. Puistossa on lunta vielä siellä täällä, ja vieressä kukkii ketunleipä.
On jo lämmintä ja puiden siimeksessä on hauska kävellä lintujen laulua kuunnellen. Joitain aktiviteetteja on koko perheelle, kiinnostavaa eläintarhameininkiä.
 
  
  
 
Laatassa kerrotaan patsaan tiedot. Monet patsaat me tunnemmekin
 

 Leninin patsaan takana näkyvässä rakennuksessa on paljon historiallista aineistoa, tietysti myös   mitaleita ja muita prenikoita.
 
 Grutos Parkasin ravintolassa söimme lounaan. Jotain nostalgista sota-aikaa oli peltilautasissa, joista punajuurikeittoa söimme.
 
 
 Ravintolan pihassa parkissa oli entisöity poliisi-Lada.
 Siis tänne on päästävä vielä uudelleen!
 Kiitos matkanjohtaja Nils-Erik Friis (Friis&Tours) täydellisesti järjestetystä matkasta!
  Kiitokset myös SARVin toiminnanjohtaja Riikka Laczak ja puheenjohtaja Maria Säkö!
 

 

maanantai 29. toukokuuta 2017

Näin syntyy historiaa


MARIA RAUNION POLULLA KEURUULLA

Kävin Raija Pohjolaisen kanssa Keuruulla 26.5.2017 Maria Raunion polun avajaisissa ja juhlassa. Raija sai ansaitsemansa huomion, olihan hän kirjoittanut kirjan Tyttö vanhassa Keuruun kirkossa Kansanedustaja Maria Raunion elämä, Kellastupa Oy 2016.

Raunion sukulaisia oli Ruotsista saakka mukana juhlassa. Jotkut heistä olivat käyneet Maria Raunion haudalla Amerikassa, Oregonin Astoriassa saakka.

Minulle matka oli lopulta yllätys, kun yövyin ystäväni Kaisa Paatelan luona. Paikka olikin Maria Raunion kotitalo, joka on sittemmin muokattu uuteen malliin vanha talonosa säilyttäen.
 
Raunion kotipaikalla on ollut Osuusliike Keski-Suomen keskustoimipaikka,  myös ravintola.






Illalla pääsimme oppaan johdolla tutustumaan Keuruun vanhaan kirkkoon

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Aale Tynnin runous puhuttelee suomalaisten tuntoja


Aale Tynnin runot yksissä kansissa

Viikon runo 22, 28.5.2017

 ILTA

Miten onkaan päiväni ollut suloinen!

Vain vettä ja tuulta ja lehvien keinuntaa.

Veri valtimoissani rikkaana pulppuaa

kuin lämmin nauru ruumiin onnellisen.

 
Miten onkaan päiväni ollut suloinen!

nuo kirkkaat, keinuvat lehvät alati nään.

Meri kohisee yhä huoneen hämärään.

Nukun olkaasi vasten ääneti kuunnellen.

 
Aale Tynni: Lehtimaja 1946

 

Aale Tynni (1913–1997) julkaisi runoja kuudella vuosikymmenellä. Kirjallisuudentutkija, dosentti Tuula Hökkä on kirjoittanut komean esipuheen juhlavuoden painokseen.

Kokoelmaa on täydennetty Tynnin viimeisillä runokokoelmilla Vihreys (1979) ja Vuodenajat (1987).

En valinnut viikon runoksi Kaarisiltaa, vaikka sen taas kerran luinkin. Kaarisilta on pysynyt radion Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelman ykkössuosikkina vuosikymmenestä toiseen. Otin viikon runoksi Ilta-runon kokoelmasta Lehtimaja.

Aale Tynni tunnetaan myös suomentamastaan ja toimittamastaan Tuhat laulujen vuotta, valikoimasta länsimaista runoutta.

Runoilija toimitti teoksen Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, jonka suomensi Tuomas Anhava. Nobel-sarja. WSOY, 1976

Aale Tynni on ansioitunut myös olympiavoittajana. Hän saavutti lyriikkasarjan kultaa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Sittemmin kisat on lopetettu.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hyvä puhuja osaa myös väitellä

Hyvä puhuja osaa myös väitellä

Äitiä kunnioittae (21.5.2017)
 
 
Keltaruudullistakin äiti

keväthulluttelussaan koettaa,

mutta harmaan takin ostoon taaskin päätyy.

Ettei vain kirkuisi

          ihmisten silmiin.

 

Esko-Juhani Tennilä: Metsän väristä en väittele enää, Otava 1996

 

Esko-Juhani Tennilä (s. 10. lokakuuta 1947 Rovaniemi) kansanedustaja, joka päätti kansanedustajauransa 2011 päättyneeseen kauteen. Vasemmistoliitoa edustava Tennilä on profiloitunut erityisesti Lapin edustajaksi. Eduskunnassa Tennilä oli viimeisellä edustajakaudellaan varsinaisena jäsenenä suuressa valiokunnassa ja varajäsenenä ulkoasiainvaliokunnassa Hän oli myös Yleisradion hallintoneuvoston ja Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen.

Ennen eduskuntauraansa Tampereen yliopistosta sosionomiksi valmistunut Tennilä toimi muun muassa Hämeen Yhteistyön ja Ajankohtaisen kakkosen toimittajana.  Esko-Juhani Tennilä oli nuoruudessaan 1960- ja 1970-luvuilla aktiivijalkapalloilija.

Tennilä on kirjoittanut muun muassa lastenkirjoja ja runoja. Metsän väristä en väittele enää on hänen viides runokokoelmansa. Kokoelmassa Tennilä puhuu kotikylästään. Suurta hellyyttä on hänen äiti-runossaan. Tuon ajan nainen ei halunnut pröystäillä vaatteilla, vaan halusi suojautua joukkoon.

Viime vuosina Tennilä on ottanut kantaa eutanasia-keskusteluun.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Maija Kotilainen on kulttuuri-ihminen


Ihmistenkin välissä voi olla ilmaa                  
Viikon 19 runo, 14.5.2017
 
Muistan kun olit täällä.
Meillä oli aikaa toisillemme.
Ajattelin silloin että
vanhenemme yhdessä.
 
Mutta sinä vanhenit yksin.
Lapsen paita
pyykkinarulla
 
Maija Kotilainen: Meidän välissämme on ilmaa, Pohjoinen 1990



Keski-Suomessa syntynyt Maija Kotilainen (s.1939) opiskeli kieliä ja kirjallisuutta Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa. Saksaa hän opiskeli stipendiaattina kaksi lukukautta Freiburgin yliopistossa.
Valmistuttuaan filosofian maisteriksi hän perusti synnyinseudulleen Kannonkosken kunnallisen keskikoulun, jonka rehtorina hän toimi vuosina 1964–1968.
Myöhemmin hän toimi kansalaisopiston ja työväenopiston rehtorina.

Kulttuuri-ihmiset tuntevat Kotilaisen Oulun läänin taidetoimikunnan pääsihteerinä. Hän toimi virassa yli neljännesvuosisadan. Nyt eläkkeellä ollessaan Kotilainen jatkaa rakasta kirjoittamistaan. Monenlaista tekstiä on virkatyönä syntynyt, mutta syntyi myös omaehtoista tarinaa, kuten elokuvakäsikirjoitus Maausko uus (1976)
Kirjailija käytti myös nimeä Kotilainen-Ripatti, olihan hän naimisissa opettaja, kirjailija Aku-Kimmo Ripatin kanssa, joka toimi Oulun läänin läänintaitelijana 1972 - 1975.
Runokokoelmat:
Meidän välissämme on ilmaa. Pohjoinen 1990
Puolitoista promillea pihkaa. Myllylahti 2003
Romaanit:
Hitaasti kypsyvät tähkät. Vihreä kettu 2012
Naisten aika. Rajalla 2008

Kotilainen yllätti vielä lastenkirjalla:
Merimieskissa Pitkänen. Nordbooks 2015

 
(Kirjan kansi on vähän kärsinyt, sillä Orivedellä kulkiessani kassissa oli aina runokirjoja. Junamatkoilla luin paljon runoja.)
 




 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Runoilija on myös taitava runouden kääntäjä


Ataraksia – mielenrauhaa

Tupakan kellertämät valkoiset viikset,
kasvot pronssia.
Hän kulki edellä
alas Ano Bularista
raivaten tietä,
rauhallisen päättäväisesti
hän kivenmurikka-aitojen solassa
juoksutti kahta
hiukan arvaamatonta
vähän uppiniskaista
murrosikäistä sonnimullikkaa
ja viittoillen käsillään
vuorille, merelle, punaisia anemoneja
välkkyvälle kiviselle kedolle
hän puhui siinä kulkiessamme
juurevaa kreikkaa
niin sujuvasti,
että vaikka en sanaakaan ymmärtänyt,
kaiken ymmärsin.

 Caj Westerberg: Ataraksia, Otava 2003

Caj Westerberg (s. 14. kesäkuuta 1946 Porvoo) on suomalainen kirjailija, tunnettu ensisijaisesti runoilijana. Hän on myös suomentanut runsaasti runoja ja näytelmiä. Jo esikoisteos Onnellisesti valittaen toi Westerbergin julkisuuteen. Sitä pidettiin kuvausvoimaisena ja visuaalisesti rikkaana. Westerberg on kaksikielinen, mutta on kirjoittanut lähinnä suomeksi.

Luin vastikään Nobel-palkitun Tomas Tranströmerin Kootut teokset 1954–2004 kokoelmaa. Nautin hyvästä suomennoksesta.  Westerbergin nimeen törmään usein juuri suomennoksia lukiessani. Taitava suomentaja on myös oiva runoilija.

Runoilija tekee tapahtumat näkyviksi, kuten yllä olevassa ruossakin. Jotenkin kesälaitumelle kirmaavat istuivat tähän mielikuvaan. 14 teosta (Wikipedian mukaan) kirjoittanut Westerberg on palkittu tekijä.

Palkinnot:

Kirjallisuuden valtionpalkinto 1970, 1986

Suomen Kirjailijaliiton palkinto 1978

Valtion kääntäjäpalkinto 1984

Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1986

Yleisradion Kääntäjäkarhu-tunnustuspalkinto 1994 (Ekelöf, Trilogia ja 2012 Tomas Tranströmerin tuotanto

Eino Leino palkinto 1995

Finlands Svenska Författarföreningens stora pris 1998