lauantai 23. joulukuuta 2017

Lottovoittajien unelmat


Hyvät Hopeatähti-kerholaiset,

kiitos kuluneesta vuodesta!

Sattui oikein kurja sää viimeiselle katselukerraksi, eikä ihmisiä tungokseen asti ollut. Vaan nautittava oli Idän pikajunan arvoitus! Elokuva näkyy vielä menevän teattereissa, joten suosittelen.

Saija oli ahkeroinut ja tehnyt kevään elokuvaesitteen. Sitä on nyt Kuvakukossa saatavana. Lisätietoja myös www.isakry.fi (alavalikko ”Hopeatähti-kerho”)

Aloitamme kevätkauden Kaikki oikein -elokuvalla ti 16.1.2018 klo13, toinen esitys klo 15.15.

Uutuuselokuva perustuu Anna-Leena Härkösen samannimiseen menestysromaaniin Kaikki oikein (2014, Otava)

Ohjaus Lenka Hellstedt, kesto 86 min. S. liput 8 euroa.

Näyttelijöinä muun muassa Antti Luusuanniemi, Elsa Saisio, Jenni Kokander, Malla Malmivaara, Pirjo Lonka, Juha Muje, Sinikka Sokka.

Kukapa ei olisi joskus unelmoinut lottovoitosta?

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Sää ei kerro vuodenaikaa

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla


Viikon runo 49, 10.12,2017


 



Kevään viimeinen räntäsadeaittaa hattunsa sanojen päähän.
Vai onko se ensilumi?
En saa selvää.
Ne menevät niin nopeasti nykyään,
vuodet aikoineen.
Mutta jossakin välissä on oltava kevät.
Sen tiedän.

Pekka Kejonen: Kevätpäiväntasaus, WSOY 2000

Pekka Antti Aunus Kejonen (s. 18. heinäkuuta 1941 Kuopio) on runoilija, kirjailija ja entinen jazzmuusikko. Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä. Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän on saavuttanut myös suurimman suosionsa. Hän kertoo lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen

Kejosta voidaan pitää itseoppineena, sillä hän toimi oman toteamuksensa mukaisesti, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

Kirjailijan uralla hänellä oli pätevät opettajat; Jorma Korpela, Olavi Siippainen ja Tuomas Anhava.  Siippainen piti nouseville kyvyille Harjamäessä ”Siippaisen salonkia”.

Kejonen harrastaa jazzia, perhokalastusta ja elokuvia (Bunuel, Peckinpah), mitkä näkyvät myös tuotannossa. Hänen lyriikkansa on useimmiten lyhyttä, aforismimaista ja kiteyttävää.

Pekka Kejonen asuu tamperelaislähtöisen vaimonsa kanssa tämän kesämaisemissa Vilppulassa. Sinne he muuttivat vuonna 2000 Utsjoelta, jossa he asuivat 1980- ja 1990-luvulla.

Vetäjien (Pohjois-Savon kirjallinen Yhdistys) 50-vuotisjuhlakirjaan Alussa on piste (ARC Books Oy 2010) Lasse Lehtinen kirjoitti valaisevan tekstin Kejonen, pikku Amor-veitikka (teoksesta Luotettavat muistelmat I WSOY 1996). Kejonen antoi teokseen oman runonsa Toinen huuto kokoelmasta Käyttögrafikkaa, Tammi 1965.

Pekka Kejonen Savonia-palkinnon Kevätpäiväntasaus-kokoelmallaan 2001. Hänen runokirjoituksensa Minun Kuopioni oli Kuopiolainen-lehdessä vuoden ensimmäisessä numerossa,

 

Runot:
Hotelli Huminan lauluja. Helsinki: Otava, 1972.
Kotomaani koko kuva. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1981
Runoja, tavallaan. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983                   
Äänetön läsnäolo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991
Talvipäivänseisaus. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998.
Kevätpäiväntasaus. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000.
Eletyt. Runot 1965–2000. Helsinki: WSOY, 2001.
Walkman, minä se olen. Helsinki: WSOY, 2004.
Suruttoman saattohoito. Helsinki: WSOY, 2005.
Mansardikattoinen mieli. Helsinki: WSOY, 2006.
Mastodontin muistijäljet. Helsinki: WSOY, 2008.
Pohjoinen on kunniallinen juttu. Helsinki: WSOY, 2009.
Kädettömän taputukset. Helsinki: WSOY, 2010.

Proosa:
Jamit. Helsinki: Tammi, 1963.
Napoleonin epätoivo. Helsinki: Tammi, 1964.
Uskomattomat. Helsinki: Weilin+Göös, 1966.
Rullaluistelijan kuolema. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1985.
Jamit. Se tappava tarina. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1987.
Muut teokset:
Käyttögrafiikkaa. Helsinki: Tammi, 1965.
Ihmisen ääni. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1980.
Jatsia ja Jalokalaa. Muistumia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994.
60-luvun kuvat ja muita otoksia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997.
Nuoruuden topografia. 60-luvun proosa. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999
Muotokuvia mustissa. Helsinki: WSOY, 2002.

Kejonen on kirjoittanut lisäksi kirjallisuusarvosteluja Kansan sanaan, Kansan Uutisiin ja Parnassoon, sekä musiikkiarvioita Jazzrytmit-lehteen ja kolumneja Urheilukalastaja-lehteen. Aktiivisin lehtikirjoittamisen aika oli kuitenkin 1960-luvulla ja viime aikoina Kejonen on kirjoittanut vain kahteen viimeksi mainittuun lehteen.

Palkinnot:
  • Valtion kirjallisuuspalkinto1967
  • Valtion Taiteilijaeläke 1979
  • Lapin läänin taidepalkinto 1992
  • Minna-palkinto 1967 ja 1985
  • Runeberg-palkintoehdokas 1991
  • Savonia-palkintoehdokas 1991, 1998 ja 2000
  • Savonia-palkinto 2001
  • Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2005 ja 2008
  • Vuoden aforismikirja 2010

 

 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Hopeatähdessä Idän pikajunan arvoitus


Hopeatähti Kuvakukossa ti 12.12. klo13


Kenneth Branagh ohjasi ja näytteli pääosan
Hopeatähdet syyskausi lähenee loppuaan, ti 12.12. klo 13 katsomme Idän pikajunan arvoitus -elokuvan uuden version. Agatha Christien (15. syyskuuta 1890, Torquay, Yhdistynyt kuningaskunta – 12. tammikuuta 1976, Winterbrook) klassikkoromaaniin vuodelta 1935 perustuvassa trillerissä kolmetoista toisilleen tuntematonta matkustajaa jäävät loukkuun junaan lumiselle vuoristoseudulle. Vahaviiksinen mestarietsivä Hercule Poirot (Kenneth Branagh) ryhtyy taistoon aikaa vastaan ratkaistakseen mysteerin ennen kuin murhaaja iskee uudestaan.

Euroopan halki kulkeva ylellinen junamatka muuttuu nopeasti yhdeksi tyylikkäimmistä ja jännittävimmistä mysteereistä. Kuka tahansa salaperäisyyden verhoamista matkaajista voi olla murhaaja. Mutta – kuka?

Elokuvan on ohjannut Kenneth Branagh, joka nähdään myös pääosassa. Muissa rooleissa ovat mm. Penelope Cruz, Willem Dafoe, Judi Dench, Johnny Depp, Michelle Pfeiffer, Daisy Ridley ja Josh Gad.

Liput: 8 euroa eläkeläiset, muut 10 euroa. Elokuvan kesto 114 minuuttia, K12.
 


                                                              
 

                                                                 ****

”Orient Express -junan ensimmäinen reitti: PariisiStrasbourgMünchenWienBudapestBukarestVarnaIstanbul


Idän pikajuna saavutti mainetta korkeatasoisella palvelullaan ja ravintolallaan. Junalla matkustivat niin kuninkaalliset, aateliset, diplomaatit kuin liikemiehetkin.

 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Runo pysäyttää ja saa ihmettelemään


Runo pysäyttää ja saa ihmettelemään

Viikon runo 48, 3.12.2017

 
Istun tässä, ihmettelen
kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa, ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.

– 1989 –

 
Kai Nieminen: Istun tässä, ihmettelen
Valitut runot, Tammi 2012



Kai Tapani Nieminen (s.11. toukokuuta 1950 Helsinki) on runoilija ja japanilaisen kirjallisuuden suomentaja Esikoisrunokokoelma Joki vie ajatukseni ilmestyi 1971. Kai Niemiselle on myönnetty useita kirjallisuuspalkintoja sekä käännöstöistä että runoista.

Työ japanilaisen runouden parissa on heijastunut varsinkin hänen omaan alkuvaiheen tuotantoonsa.

Nieminen toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana vuosina 1991–1994.

Niemisen isä on runoilija ja kiinalaisen kirjallisuuden suomentaja Pertti Nieminen.

 

Teokset:
Joki vie ajatukseni. Helsinki: Tammi, 1971.
Syntymästä. Helsinki: Tammi, 1973.
Kiireettä. Helsinki: Tammi, 1977.
Tie jota oli kuljettava. Helsinki: Tammi, 1979.
Vain mies. Helsinki: Tammi, 1981.
Elämän vuoteessa. Helsinki: Tammi, 1982.
Oudommin kuin unessa. Helsinki: Tammi, 1983.
En minä tiedä. Helsinki: Tammi, 1985.
Milloin missäkin hahmossa. Helsinki: Tammi, 1987.
Keinuva maa. Helsinki: Tammi, 1989.
Se vähä minkä taivasta näkee. Runot 1969–1989. Helsinki: Tammi, 1990.
Bremer, Caj & Nieminen, Kai: Fuuga. Helsinki: Musta Taide, 1992.
Vakavia runoja. Helsinki: Tammi, 1997.
Kalevala 1999. Elias Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalan pohjalta kirjoittanut Kai Nieminen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 748. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
Lopullinen totuus. Kaikesta. Helsinki: Tammi, 2002.
Perimmäisen kysymysten äärellä. Helsinki: Tammi, 2004.
Alan oppia. Helsinki: Tammi, 2010.
Istun tässä, ihmettelen: Valitut runot. Helsinki: Tammi, 2012.

Suomennosten lista on vielä pitempi kuin runoilijan omien teosten luettelo.

Ryōkanin: Suuri hupsu. (Basam Books, 2000 on jäänyt mieleeni, samoin Hisashi Honda: Pyhä uni. (Seimutan, 1983). Nihil interit, 2002.
Anselm Hollon Corvus; WSOY 2002 on jatkuvasti luettavien hyllyssä.

Palkintoja ja tunnustuksia

  • Kirjallisuuden valtionpalkinto suomennoksesta Kesän pimeys (1978)
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto suomennoksesta Kapea tie pohjoiseen (1982)
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto runokokoelmasta En minä tiedä (1986)
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto runokokoelmasta Keinuva maa (1990)
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto suomennoksesta Geniin tarina 4 (1991)
  • Eino Leinon palkinto 1999
  • Mikael Agricola -palkinto 2003 2003
  • Pro Finlandia -mitali 2016
  • Eeva-Liisa Manner runopalkinto 2016

Kirjailijaliiton Eeva-Liisa Manner -palkinto on myönnetty loviisalaiselle Kai Niemiselle (s.1950) Turun kirjamessuilla. Palkinto jaetaan viiden vuoden välein ja se on suuruudeltaan 10 000 euroa.

Useimmat runoilijat olen tavannut Oriveden opistossa, joko töissä tai kursseilla ollessani. Kai Niemisen tapasin Joensuun kirjallisuustapahtumassa. Se oli jonain Aleksis Kiven juhlavuonna. Nieminen on tehnyt myös oman Kalevalansa, kuvitus on Adam Korpakin käsialaa. Taidanpa paneutua opukseen tulevana Aleksis Kiven päivänä.

Kai Nieminen on yksi mielirunoilijoistani isänsä Pertti Niemisen tapaan.
Monet runokokoelmien nimet sykähdyttävät; Lopullinen totuus. Kaikesta. ja Alan oppia. Näin kai se on, kun tulee kyllin vanhaksi alkaa oppia.

Istun tässä, ihmettelen on kaunis kirja. Hyvä kirja on myös taide-esine, ilo silmälle.