Kun Alzheimer asettuu taloksi

Ovi tuntemattomaan

 

Arno Geiger: Vanha kuningas turvapaikassaan

Suomentanut Otto Lappalainen

LURRA Editions 2012. 188 s.                                           

Itävaltalainen kirjailija Arno Geiger (s. 1968) on kirjoittanut monia menestysteoksia; romaaneja ja näytelmiä. Vanha kuningas turvapaikassaan (Der Alte Köning in seinem Exil, Carl Hans Verlag, 2011) on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa.

Teos kuvaa Alzheimerin taudin puhkeamisen, ja kuinka se muuttaa lähimpiä ihmisiä ja ihmissuhteita. Geiger halusi kirjoittaa kirjan hänen isänsä vielä eläessä. Teoksen on suomentanut turkulainen kirjallisuuden tutkija ja kriitikko Otto Lappalainen.

Geiger muistelee aikaa, jolloin hänen isoisänsä ei tuntenut häntä. Isän sairastuminen nostaa muistot esiin.

Jos ei tunne Alzheimerin taudin kulkua, saattavat hyvää tarkoittavat sanat vain pahentaa tilannetta. Läheiset komentavat: ”Älä päästä itseäsi repsahtamaan!” Isä oli myöntyväinen, mutta erakkoluonne muuttuu kiukuttelijaksi.

Vuosikaudet leikittiin kissaa ja hiirtä, kun ei uskallettu ääneen sanoa taudin nimeä.

Dementoituneen ihmisen osaan täytyy suhtautua uusin ajatuksin. Poika katsoo isäänsä kuin hidastettua filmiä.

Koska isäni ei pysty enää ylittämään siltaa minun maailmaani, niin minun on tultava hänen luokseen, Geiger kirjoittaa.

”Uskon sinua, mutta vain johonkin rajaa asti. Ja nyt haluan kotiin.” Paniikin rajoilla olevan ihmisen ulkonäkö hyytää pojan. Tunne siitä ettei ole kotonaan kuuluu sairauden kuvaan.

Tunnistan monia asioita, sillä olen seurannut Alzheimerin tautia sairastavaa läheltä. Romaani antaa tietoa taudinkulusta. Tunteen tasolla elämä on tuttua sairaan läheisille. Geiger muistuttaa, että laulaminen sujuu dementikoltakin.

                ”Laulu on jotain tunteenomaista,

                 käsin kosketeltavan maailman                 

                 ulkopuolinen koti.”

Dementikoita ei pidä verrata pikkulapsiin, koska lapset edistyvät kehityksessään, dementikot menettävät kykyjään, kirja muistuttaa.  

Tyypillistä Alzheimerin taudille on, että ihminen ei muista minne laittoi tavaroitaan. Hän arvelee jonkun siirtäneen tai varastaneen tavarat. 

Alzheimeria sairastavat oppivat nokkelasti kiertämään asiat. Siitä syntyy arjen hellyttävää huumoria. Melkoista luovuutta osoittaa tarinan isä selitellessään tavaroiden katoamista. Muut eivät tiedä itkeä vai nauraako.

Kun omaa kotia ei enää tunne, se panee muut lujille. Lopuilta tajutaan, että kyse ei ole paikasta vaan sairaudesta. Jokainen soisi hänelle kotona olemisen tunteen.

Elämää Reininlaaksossa

Geiger kirjoittaa arkisesta elämästä Reininlaaksossa. Elettiin omavaraistaloutta, vain aivan välttämätön ostettiin.

Vuonna 1938 tuli pakkoliitos Saksaan. Isän perhe ei halunnut politikoida, mutta vaikutukset ulottuivat heihinkin. Kirja näyttää myös ajankuvaa pienten yksityiskohtien kautta.

Isä ei puhunut koskaan sodasta, mutta lapset löysivät isän kirjeitä sota-ajalta. Ne antoivat lisää ymmärrystä.

Sekin vaihe tulee, että isä harhailee öisin pyjamassa lähiseudulla. Ovi on lukittava yöksi.

Kirjailija muistuttaa, että jokainen sairaustapaus on yksittäistapaus. Dementikkoa ei voi pakottaa maailmaan, joka ei ole hänen omansa. Tavallaan isä ymmärtää tilansa: Mikä päätäni oikein vaivaa? Tuolla ei ole kaikki kohdallaan, hän koputtaa päätään.

Kun Arno Geiger oppii ymmärtämään isäänsä, hän ei pakota eikä komenna, vaan myötäillen saa isän toimimaan. Syntyy kaveruutta. Tauti vaikutti jotenkin meihin kaikkiin, hän kirjoittaa.

Kirjassa on lukujen alussa isän ja pojan vuoropuheluja. Niissä näkyy isän huumorintaju.

Kun sairaus eteni, isä ei selvinnyt arjesta ilman vaaratilanteita.

Isän 80-vuotispäivä synnyttää hauskan keskustelun. Kuka oikein vuosia täyttää?

Avioliitostakin keskustellaan, puhutaan tietämättömyydestä ja `sivuseikasta´, että toista ei pysty muuttamaan.  ”Luonne on vahvempaa valuuttaa kuin hyvä tahto.”

Isä muistaa yllättäen vanhoja sanontoja. Hoitajat pärjäävät eri tavoin dementiapotilaan kanssa. Hoputtaa ei saa, hoitajan on oltava kärsivällinen, sillä dementikko tarvitsee aikaa toimiinsa.  

”Elämän viimeisenä vanhuus on sellainen kulttuurimuoto,

joka muuntuu alitajuisesti ja joka on opeteltava aina uudestaan.”

Jos sairaus alkaa hitaasti, se hämää. Vasta jälkeenpäin asiat tajutaan. Vääriä tutkintoja tulee usein.

Sanavalmiin isän sanat tuntuvat katoavan, samoin persoonallisuus. Tulee aika, jolloin isä ei tunnista omaa kotiaan, vaan sanoo haluavansa kotiin. Poika kertoo isälle, että tämä on itse rakentanut talon.

Mutta auttaako se asiaa?

Herkästi kuvatussa kirjassa katsotaan asioita isän ja pojan ja muidenkin hoitotyöhön osallistuneiden kautta.

Teos tarjoaa lukuisia kirjallisia viitteitä. Vaikeittenkin asioiden rinnalla on usein hyväntahtoisuutta.

Kirjan salaperäinen nimi – Vanha kuningas turvapaikassaan – saa selityksensä.

Jokaisen täytyisi lukea kirja, ainakin niiden joiden läheinen sairastaa Alzheimerin tautia. Jokainen voi varautua tulevaan lukemalla Geigerin kirjan, sillä koskaan ei voi tietää milloin Alzheimer asettuu taloksi.

Otto Lappalainen on erikoistunut saksankielisen kirjallisuuden kääntämiseen. Hän tavoittaa kirjan sävyn hyvin.

 

Otto Lappalainen SARVin matkalla Tallinnan Kalamajan näyttelyssä



Suosittelen Lappalaisen edellistä LURRA Editions -kustantamon suomennosta:

Martin Walser: Muuan rakastava mies, 2011.

Fiktiivinen teos Johan Wolfgang von Goethesta ankkuroituu hienosti todellisuuteen.

Romaanin tapahtumat käynnistyvät Marienbadin kylpylässä Böömissä heinäkuussa 1823. Salaneuvos Goethe on juuri täyttämässä 74 vuotta, kun hän rakastuu yhdeksäntoistavuotiaaseen Ulrike von Levetzowiin.

Goethesta löytyy yllättäviä puolia. Hieno lukukokemus!

Aforismi alkaa A:lla

Aforismi elää ja voi hyvin

Suomen aforismiyhdistys on perustettu 2005 Helsingissä. Yhdistys pyrkii edistämään aforismin asemaa ja kokoamaan yhteen aforismeja kirjoittavat sekä aforismeista kiinnostuneet ihmiset.
Yhdistystä on luotsannut vuoden 2012 loppuun Sami Feiring
Vuoden 2013 alusta yhdistyksen puheenjohtaja toimii Virpi Alanen.

Jo perustamisvuodesta alkaen yhdistys on valinnut Vuoden aforismikirjan.
Markku Envallin toimittaman kirjan Aforismin vuosisata, WSOY 1997 viitoittamana Sami Feiring on toimittanut Tiheiden ajatusten kirjan. Yli 1500 suomalaisen nykyaforismin lisäksi kirjassa on muun muassa laaja aforismikirjallisuuden luettelo.



Ja Job antaa anteeksi, WSOY



Olli Hyvärinen: Vielä kerran tulee toisenlainen aika, Kesuura 2006



Jarkko Lainen: Kolmas mustakantinen vihko, Johnny Kniga 2007



Tiina Lehikoinen: Sitruunalyhtyjä, ntamo 2008



René Char: Hypnoksen muistikirja, Savukeidas 2009



Pekka Kejonen: Kädettömän taputukset, WSOY 2010



Sami Feiring, toim.: Tiheiden ajatusten kirja, Pilkekirja/Kirja kerrallaan 2011



Hilja Mörsäri: Siitä voi kulkea, 2012

 Tampereen aforismiyhdistyksen julkaisu nro 1

Nappasin jokaisesta kirjasta ajatuksen sattumanvaraisesti mitenkään arvioimatta niitä tai etsimällä mielestäni parasta:

Kirjoittaminen, maailman rakastamisen valitsemista, aina. ME

Tekniikka vapauttaa meidät tekemään enemmän työtä. OH

Siitäkö nyt riidellään, kuka on eniten väärinkäsitetty. JL

Puut, yhdenmittaiset maiseman kanssa. Muuttuvat epäilyttäviksi, luotisuorat, riisutut. TL

Runoilija, liioitteluun taipuvainen, on täsmällinen kärsimyksessä. R C

Miten tärkeätä onkaan ilma! Linnulle ja runoilijoille. PK

Etsikää viisautta. Löytäjä saa pitää. SF

Elämän leipä – kaiken aikaa murennat sitä takaisin antajalleen. HM

Teoksen nimi:

Sarja:

Vuoden 2013 Samuli Paronen -palkinto Hilja Mörsärille ansioistaan aforistiikan alalla

 SAMULI PARONEN -PALKINTO HILJA MÖRSÄRILLE

Vuoden 2013 Samuli Paronen -palkinnon sai toukokuun lopulla  Hilja Mörsäri ansioistaan aforistiikan alalla.

Hilja Mörsäri on vuosikymmenten ajan vaikuttanut suomalaisen aforistiikan kehitykseen. Hän on toiminut aforistiikan alalla monissa rooleissa muun muassa opettajana, luennoitsijana, kriitikkona ja esseistinä, toimittanut useita artikkelikokoelmia ja kaunokirjallisia antologioita ja ollut tekemässä lukuisia kirjallisuuden ja kirjoittamisen oppi- ja harjoituskirjoja.

Mörsäri tunnetaan huoltapitävänä ateljeekriitikkona ja aloittelevien kirjailijoiden opastajana. Hänen elämäntyönsä suomalaisen kirjallisuuden hyväksi on huomattava. Mörsärin oma kaunokirjallinen tuotanto sisältää neljä runoteosta ja kaksi aforismikokoelmaa. Viimeisimmällä, palkitulla aforismiteoksellaan Siitä voi kulkea (2012) Mörsäri osoittaa olevansa aforistiikkamme terävimmällä huipulla.

 Mörsäri on rohkeasti korostanut aforismin erityisyyttä taiteen muotona. Hänen omia aforismejaan luonnehtii rehellisyys ja paljaus, tinkimättömästi omaan ajatteluun perustuva taiteellinen linja. Mörsärin aforismeissa elämänkokemuksen voima yhdistyy syvälliseen viisauteen. Hän on kritisoinut muun muassa toisinajattelijoiden valtavirtaa, uskaltaen olla ilmaisussaan myös röyhkeän ylätyylinen.

Hilja Mörsäri (s.1932 Karunki) on kirjailija ja kirjallisuusvaikuttaja sekä eläkkeellä oleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Hän on kotoisin Tornionjokilaaksosta ja asunut Hämeenlinnassa vuodesta 1968.

Mörsärin kaunokirjallista tuotantoa ovat runoteokset Kolme vuodenaikaa (Gummerus, 1958), Unohtaa toisin, toisin muistaa (omakustanne, 1992) Menneet meissä - I minnet (ruotsinnokset Bo Carpelan,

Suomen kulttuuriperinnön säätiö, 2001) ja Elämän vaihtuva valo (Hilja Mörsärin runoja Sirkka-Liisa Tiihosen ja Sinikka Hautamäen taidekuviin, 2006) sekä aforismikokoelmat Päivien ja unten kirjasta (Karisto, 2000) ja Siitä voi kulkea (Tampereen aforismiyhdistys, 2012). Mörsärin aforismeja on julkaistu myös useissa lehdissä ja antologioissa.

Vuonna 2006 Mörsäri sai WSOY:n tunnustuspalkinnon ja vuonna 2008 Suomen messusäätiön Rakkaudesta kirjaan -palkinnon. Hänen aforismiteoksensa Siitä voi kulkea valittiin vuoden 2012 aforismikirjaksi. Vuonna 2013 Mörsärille myönnettiin Suomen Kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan Suunta-palkinto.

Samuli Paronen -palkinto myönnetään ansioista aforistiikan alalla. Palkinto on jaettu vuodesta 2006. Vuoteen 2010 asti palkinto jaettiin vuosittain, sitten palkinto muuttui kolmen vuoden välein myönnettäväksi. Palkinnon jakaa Suomen aforismiyhdistys, saajan päättää yhdistyksen hallitus. Palkinto on nimetty kirjailija Samuli Parosen (1917–1974) mukaan, jonka aforismikokoelmaa Maailma on sana (1974) pidetään suomalaisen aforistiikan huippuihin kuuluvana. Palkinnon julkistamispäivä 23. toukokuuta on Samuli Parosen syntymäpäivä.

Palkintoesine on seppä Upi Anttilan raudasta takoma avain. Palkittu saa myös kunniakirjan.

Samuli Paronen -palkinnon ovat aiemmin saaneet Helena Anhava (2006), Mirkka Rekola (2007), Paavo Haavikko (2008), Markku Envall (2009) ja Arto Seppälä (2010).

Hilja Mörsärin aforismeja:

Valitseeko mitään se, joka osaa elää vain toisin?

Riisutuin tila: pukea ylleen käskijän määräämät vaatteet.

Kulkeminen eri suuntiin. Ylhäällä samat tähdet ja yhteinen pimeys.

"Minä tarvitsen sinua." Mikä tunnustus! Rakkaustarvike.

Vähän sanoja, tilaa oleilla.

Kirjoittaminen on aina marginaaliin kirjoittamista.

Epäile tarjoutuvaa opettajaa. Opettajasi sinun on löydettävä itse.

Yksilöllisyyden nimissä yhä useampi syöstään yhteiseen kuiluun.

  

Viisastuminen - paluuta ja luopumista.

”Tule sellaisena kuin olet.” Me muovaamme sinut.

Ahneus oli Dekkaripäivien teema Kouvolassa

Rikoskirjallisuuden ykköspaikka, sanoi Kouvolan kirjastotoimenjohtaja Merja Sali

Kouvolan 17. Dekkaripäivillä puhuttiin ahneudesta

Me haluamme itselle sellaista, mikä ei itselle kuulu. Elämä ei tule kokonaiseksi ahnehtimalla, vaan tyytymällä ja luopumalla. Ahneus on aina tuhoavaa.  Arkkipiispa Kari Mäkinen käsitteli ahneutta puheessaan laajasti Dekkaripäivien teeman mukaisesti.

Dekkarit osoittautuvat usein moraliteeteiksi. Dekkaristeilla näyttää olevan sydän paikallaan. 

Dekkaripäivillä julkistettiin perinteisesti kirjoituskilpailun parhaista koottu teos.  Nyt oli vuorossa rikosaiheinen runo- ja laulukilpailu Metsässä makaa kuollut mies, mihin oli tullut 249 runoa ja 39 laulua.

Kouvolan kirjasto on vahvasti mukana Dekkaripäivillä, päivät on budjetoitu kirjaston budjettiin.

Työntekijöiden into näkyy ja se tarttuu yleisöönkin, joka taas kerran täytti Kouvola-salin.

METSÄSSÄ MAKAA KUOLLUT MIES,  RITVA SORVALI (toim.)

Kouvolan Dekkaripäivien runo- ja laulukilpailun parhaat 2013. 104 s.

Kilpailun päätuomari muusikko ja lauluntekijä Samuli Putro (s. 1970) valitsi runokilpailun voittajaksi turkulaisen Petri Rautiaisen. Kouluun sijoittuvan runo on Vapautus. ”värikkäät sählymailat korissa / kuin mykät muovikukat maljakossa”

Toiseksi sijoittui akaalaisen Tarja Rossin känniporukan kärhämää kuvaava runo Puolustuspuhe. ”se meni, arvoisa tuomari silleen”

Kolmanneksi valitun tamperelaisen Sari Harsun kaupunkiyötä kuvaava runo on Tamperelainen kotiinpaluu.  ”kävelen aamuyöllä Hatanpäästä päähän / valtatie on monen tekstiviestin pituinen”

Lapsena koettu vääryys kostetaan

Laulukilpailun voitti kotkalainen Katianna Mertonen laulullaan Peto. Rajua tekstiä pehmentää kertosäe: ”ensilumi tulee vielä tänään”  

Toiseksi tuli kouvolalaisten Marja Davidssonin (kotoisin Pielavedeltä) ja Veli-Matti Karénin laulu huumorilla maustettu Rosvojenkka. Varastamisen synonyymit sopivat hyvin kertosäkeeseen: ”Näpistys ja pihistys ja anastus ja varastus / ja luvaton haltuunotto. / Kähveltää, kun ei kiinni jää, / siin´ on meikäläisen motto!” Davidsson riimitteli.  

Kolmanneksi sijoittui oululaisen Jaakko Markus Seppälän laulu Routa ja Rohee. ”Myllyoja rikostilastojen kärkeen”, uhotaan laulussa. Laulut yleisö otti vastaan komein aplodein.

Savolaiset kunnostautuivat ja pääsivät mukaan kirjaan. Vestäjistä tuttu Ilkka Markkula kysyy runossaan Kuka se oli? ”Toisinaan voi myöskin kosto / nousta homman pontimeksi, / mutta tuskin koskaan seksi.”

Markku Kangasniemi kirjoittaa lapsen kostosta pirullisen isäpuolen pahojen tekojen vuoksi. Ja Sinikka Kangasniemi on mukana kahdella runollaan; Suukko ja Vieras mies. ”Vieras mies pihan poikki kulki / Ovi narahti, sarana parahti / Kulkija jälkeensä aitan oven sulki” Klassikkoja on siis luettu, kirjallinen perinne jatkuu.

Järjestyksessä 11. kirjoituskilpailuun tuli tekstejä 70 paikkakunnalta. Valtakunnalliseen kilpailuun osallistui myös Mariitta Hämäläinen Etelä-Suomesta.

Lapsensurma on klassinen tarina. Hämäläisen Tuutulaulu tuo mieleen Minna Canthin Anna Liisan. Herkästi kerrottu ja laulullinen runo. Varsinkin kertosäe alkaa soida mielessä balladina: Niin hyinen on tuuli, niin jäinen on maa. / Kuolema niityllä ratsastaa. Kuolema ratsastaa myös metsässä, järvellä ja lopussa Kuolema Tuonelaan ratsastaa.

Dekkaripäivillä avattiin uusi rikosaiheinen näytelmäkilpailu, joka on kaikille vapaa ja johon tarkoitetut tekstit pitää lähettää Kouvolan kirjastoon 31.12.2013. mennessä.

ks. www.dekkaripaivat.fi

     

Hyvinkää kutsuu!

Metsäkalteva tarjoaa kiireetöntä kotoilua ja aktiivista arkea

Hyvinkää houkuttaa asuntomessuilla

On monia paikkakuntia, joilla ei tule käydyksi. Usein ohitustiet vievät näppärästi suunniteltuun määränpäähän. Sivutiet ja näkymät voivat yllättää positiivisesti. Yksi hyvä syy tutustua uuteen paikkakuntaan on ASUNTOMESSUT.

Suomen asuntomessut kutsuvat Hyvinkäälle 12.7.–11.8.2013.

Hyvinkään messurakentajia kannustettiin rakentamaan kotinsa uusien energiamääräysten mukaisesti. Hyvä esimerkki ekologisesta ajattelusta on messukohde Villa ISOVER nollaenergiatalo, joka rakennetaan ennakoiden vuoden 2021 EU:n edellyttämiä rakennusmääräyksiä*. Rakennusten energiantarpeen pienentäminen on yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen.
* EU edellyttää, että uudisrakentamisessa siirrytään lähes nollaenergiatalojen rakentamiseen vuoden 2021 alusta.

Tuleva asukkaat kertovat: ”Meitä kiinnosti tulevaisuuden asumismuoto ja sen uudet, tekniset ratkaisut. Olimme valmiita panostamaan ympäristöasioihin, kunhan asumismukavuus säilyy hyvällä tasolla.”  

Murtoniemen perhe onkin ilahtunut siitä, miten valoisa ja avara energiatehokas koti suurine ikkunoineen voi olla. Murtoniemet uskovat saavansa vähän tavallista taloa suuremman alkuinvestoinnin takaisin pienempinä asumiskustannuksina.

Minkä kulutat, sen tuotat

Nettonollaenergiatalolla tarkoitetaan taloa, joka tuottaa uusiutuvaa energiaa käytettäväksi talon ulkopuolella yhtä paljon, kuin se käyttää taloon tuotua energiaa. Villa ISOVERin energiatehokkuus perustuu rakennuksen muotoon, jossa lämmitettävää vaippaa on kuutiotilavuuteen nähden mahdollisimman vähän, sekä hyvään eristykseen ja ilmanpitävyyteen. Rakennuksen liiallinen lämpeneminen kesäaikaan on estetty rakenteellisin suojin. (Kesäkuun yllätyshelteillä tätä ominaisuutta osaa arvostaa.)   

Rakennus tuottaa sähköä katolla sijaitsevilla aurinkopaneeleilla. Kesäaikaan, kun talo ei tarvitse kaikkea tuottamaansa energiaa, energia syötetään sähköverkkoon. Kodissa on energiankulutusta seuraava mittausjärjestelmä, joka kertoo tulevinakin vuosina, mikä kodissa vie energiaa ja paljonko sitä saadaan tuotettua.

Messurakentajille tietoa energiatehokkaasta rakentamista
Rakentamishankkeen aikana RATEKO (Rakennusteollisuuden koulutuskeskus) on auttanut Hyvinkäällä messujen eri osapuolia toteuttamaan laadukkaita rakennuksia. Se on järjestänyt useita kehittämistapahtumia energiatehokkaasta rakentamisesta. Tapaamisissa on keskitytty perusasioihin, kuten uusien energiatehokkuusmääräysten mukaisten rakenteiden toteuttamiseen ja työmaan laadunvarmistamiseen. Lisäksi rakentajat ja muut alueella toimivat ovat saaneet seurata RATEKOn tiiviys- ja kosteudenmittausnäytöksiä työmaalla.
Asuntomessut Hyvinkäällä 12.7.–11.8.2013. Metsäkalteva on kiireettömän kotoilun ja aktiivisen arjen asuinalue, jonka vahvuuksia ovat luontoympäristöä kunnioittaen suunnitellut monipuoliset ulkoilu- ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet, kaupunkikeskustan läheisyys ja hyvät liikenneyhteydet. Metsäkaltevassa hiihtoladut ja metsäraitit alkavat kotikynnykseltä ja 46 000 asukkaan kaupungin keskustapalvelut ovat pyöräilymatkan päässä. Messualue sijaitsee 3,5 kilometrin päässä Hyvinkään ydinkeskustasta etelään.
                                                    ***

Mikkeli sai vuoden 2017 Asuntomessut ja Pori vuoden 2018 Asuntomessut

– Mikkelin esittämä messualue Saimaan rannalla sopii hyvin vuoden 2017 Asuntomessujen pitopaikaksi. Asuntomessut järjestetään eri paikkakunnilla siten, että messujen sijainnissa ja sisällössä huomioidaan riittävä alueellinen ja sisällöllinen vaihtelu. Mikkeliä edeltävänä vuonna 2016 Asuntomessut järjestetään Seinäjoella, Suomen Asuntomessujen toimitusjohtaja Pasi Heiskanen kertoo.

Omaa mielenkiintoaan messuhankkeelle tuo lisäksi se, että messualue kaavoitetaan moni-ilmeiseen kulttuurihistorialliseen ympäristöön. Osa tonteista sijaitsee suoraan Saimaan rannalla.

– Uskomme asuntomessuhankkeen edistävän Mikkelin imagoa Saimaan porttina, Heiskanen lisää.

Mikkelin kaupungin alustavien sisältöteemojen lähtökohtia onkin ollut Saimaan vesistön hyödyntäminen osana messuhanketta. Yksi osa tätä on esimerkiksi kaavan suunnittelu siten, että mahdollisimman monelta tontilta avautuu Saimaa-näkymä.

– Asuntomessuprojektissa luodaan uusi houkutteleva asuinalue, joka muodostuu tiiviiksi osaksi nykyistä kaupunkirakennetta ja samalla eurooppalaiseksi edelläkävijäksi tulevaisuuden asuinalueesta. Alueesta tehdään aktiivisen asukkaan paikka, jossa on erinomaiset puitteet vapaa-ajanviettoon kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä, Mikkelin kaupunginjohtaja Kimmo Mikander kertoo.

Mikkelin kaupunki laajenee asuntomessurakentamisen myötä Saimaan rantaa pitkin etelän suuntaan.

– Tämä on osaprojekti laajemmassa hankkeessa, joka tehostaa Mikkelin ja Ristiinan välisen alueen maankäyttöä sekä pysyvään että loma-asutukseen. Kaupunki on valmis nimeämään asuntomessualueen koko hankkeen pilottiprojektiksi, Mikander lisää.

Porissa seuraavana vuonna

Suomen Asuntomessut kävi neuvotteluja molempien hakijakaupunkien kanssa. Asuntomessujen järjestämistä ehdotettiin Porille Mikkeliä seuraavana vuonna. Porissa järjestettiin Loma-asuntomessut vuonna 2008. Asuntomessut siellä on järjestetty 1975.

Messujen pitopaikaksi vuodelle 2018 Porin kaupunki on esittänyt Karjalankannan ja Hevosluodon aluetta, joka sijaitsee kävelyetäisyydellä kaupungin keskustasta sekä Kirjurinluodon Areenasta, joka on tunnettu tapahtumapaikka Porissa.

– Messut pidetään Porin kaupunkikeskustan luonnollisella laajenemisalueella. Alue on yleiskaavan mukaista rakentamisaluetta ja sen asemakaavatyö on käynnissä. Messuhanke olisi johdonmukainen maapolitiikan ja asuntopolitiikan jatkumo Porissa.

Päämääränä onkin asukkaiden kirjo, joka hyödyntää keskustapalveluja ja luontoympäristöä ja virkistys- ja ulkoilupaikkoja, Porin tekninen apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus kertoo.

Osuuskunta Suomen Asuntomessut järjestää vuosittain asuntomessutapahtuman, jonka tarkoituksena on lisätä asumiseen, rakentamiseen ja sisustukseen liittyvää tietoa, tuoda esiin asuntorakentamisen uusia ajatuksia ja innovaatioita, parantaa asuntosuunnittelun ja -rakentamisen laatua sekä herättää yleistä asuntopoliittista keskustelua. Valittaessa messupaikkakuntaa tärkeimpiä vaikuttavia tekijöitä ovat kunnan vahva tahto ja sitoutuminen, luontainen asuntotarve ja -kysyntä, messualueen omaleimaisuus ja yleinen kiinnostavuus sekä kunnan määrittelemät asuntopoliittiset ja kaupunkirakenteelliset tavoitteet ja teemat. Asuntomessut on aina Osuuskunta Suomen Asuntomessujen ja isäntäkaupungin yhteisprojekti.

Kauneuden kokemuksen ilo valtaa katsojan näyttelyssä

HEIJASTUKSIA G12 Kuopio

RITVA-LIISA POHJALAISEN TAIDELASI-NÄYTTELY
1.6.–20.6.2013
 

 ”Kauneuden etsiminen on voima, joka puskee meitä eteenpäin. Se pakottaa löytämään tien, inhimillisen toiminnan tavan, jonka kautta väkevät tunteet saavat aistien hahmottaman muodon. Muoto on musiikkia. Muoto on liikettä. Muoto on materiaaleja, kosketusta, heijastuksia. Jotain, joka tavoittaa ajan tai aineen. Jotain, joka jättää jäljen, vaikka häipyisi pois.” Ritva-Liisa Pohjalainen 

                                                                                                                       

Ritva-Liisa Pohjalainen toi kesän näyttelyyn sarjan uniikkeja lasiveistoksia. HEIJASTUKSIA-näyttely hehkuu luomistyön riemua. Näyttely on kertomus tunnetun taiteilijan matkasta kohti uusia alueita. Sen teokset muistuttavat, että olennaisinta on näky, tietoisuus päämäärästä. Se, joka näkee, tietää, minne edetä.
Lasiveistokset Pohjalainen työstää Nuutajärvellä mestaripuhaltajien kanssa, missä lasinpuhalluksen perinteet ja korkea taito ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle jo vuosikymmenten ajan.

Kun tajuaa työmäärän, osaa arvostaa uniikkitöitä

Pohjalaisen teoksissa taitava materiaalin hallinta yhdistyy uusiin ja yllättäviin lähestymistapoihin. Veistokset ovat kuin läpikuultavia pienoismaailmoja. Niiden sisällä soi muotojen ja värien musiikki (Heijastus, Tahto, Sisin). Ne ovat kappale valtamerta, jossa valonsäteet tanssivat (Meduusat, Korallit, Meritähti).
Veistosten valmistaminen on teknisesti vaativaa, ja siihen tarvitaan kolmen puhaltajan samanaikainen työskentely sulan massan kanssa. Teokset rakennetaan asteittain siten, että ensiksi tulikuumaan aloituskappaleeseen liitetään värejä, kuvioita ja ilmakuplia. Kuvioiden väliin voidaan liittää kirkasta sulaa lasia. Aihiota lämmitetään jatkuvasti, jottei se pääsisi jäähtymään liikaa. Kun aihio on valmis, se päällystetään kirkkaalla lasilla sekä muotoillaan kostutetun paperin ja lastojen avulla haluttuun muotoon. Tämän jälkeen teos katkaistaan ja laitetaan jäähdytysuuniin vuorokaudeksi jäähtymään hitaasti. Sen jälkeen teos hiotaan ja kiillotetaan. Lopuksi taiteilija signeeraa teoksen käsin kaivertamalla.

Luonto innoittaa ja työ palkitsee

Ritva-Liisa Pohjalaisen taidelasi välittää ajatonta kauneutta. Veistokset ovat syntyneet pohjoisen luonnon vaikutteista ja kantavat sisällään taiteilijan arvoja, puhtaan luonnon kunnioittamista ja mielikuvituksen iloa. Ne on valmistettu säteilemään ympärilleen valoa ja kauneutta.

Pohjalaisen töitä on esitelty monissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla ja hänelle on myönnetty merkittäviä huomionosoituksia kuten Kaj Franck – muotoilupalkinto 2004 ja Itä-Suomen Yliopiston kunniatohtorin arvo 2010.

Komea näyttely vaatii palaamaan töiden pariin. Lasitöitä katsellessa voi antaa mielikuvituksen vaeltaa...

Keijo Karhunen Kuopiosta on yksi palkituista

Kalastusaiheisen kirjoituskilpailun tulokset ja kirja julkistettiin

Kilpailun voitti torniolaissyntyinen Akseli Heikkilä

Maaseudun Sivistysliiton ja Maahenki-kustantamon järjestämä kalastusaiheinen Iso siika -kirjoituskilpailu on ratkennut. Samalla kertaa on julkistettu kilpailun parhaista teksteistä koottu kirja.

Kilpailun voitti Akseli Heikkilä, Torniossa syntynyt ja Helsingissä asuva 28-vuotias media-alan freelancer ja opiskelija. Tarinassaan Kadotetut suomut hän kuvaa voimakastunnelmaisesti isän ja pojan dialogia tulevaisuuden kuvitelmassa, jossa kalat ovat kadonneet Torniojoesta ja lippokalastajien elämänmuoto ja sen koossa pitämä yhteisö ovat raunioituneet. ”Elämäntavan ja sen arvomaailman kuvaus saa lähes saagojen ja legendojen voiman, joka nostaa tekstin ja sen aiheen arkisen yläpuolelle”, kilpailun tuomaristo toteaa.

Toiseksi sijoittui 65-vuotias eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri Timo Impiö Porvoosta. Hänen kertomuksensa Virvelikuume on koskettava ja riemastuttava tarina pojan intohimosta kalastukseen, virvelihaaveesta ja yritteliäisyydestä ja kekseliäisyydestä sen toteuttamiseksi.

Mukana kuopiolainen Keijo Karhunen

Kolmannelle jaetulle sijalle tuomaristo valitsi viiden kirjoittajan tekstit:

Jouko Alm, 80-vuotias entinen rikosylikonstaapeli Torniosta kuvaa tarinassaan Saukon kalastaja isoisän ja lapsenlapsen lämmintä suhdetta ja isoisän ihmeellistä taitoa muuttaa vanha kuparipannu uistimeksi.

Pekka Hietala, 45-vuotias vuoroesimies Vantaalta kuvaa Suvannolla-tarinassaan herkästi nuoruuden kynnyksellä olevien lasten luvatonta öistä kalastusreissua.

Keijo Karhunen, 69-vuotias ylikonstaapeli evp. Kuopiosta vie eloisassa Nylonit ja Kattilakosken lohet -tarinassaan savolaispojan miehekkään enon mukana jännittävälle matkalle Tornionjoen maisemiin.

Aki Lintumäki, 33-vuotias kulttuurituottaja Oulusta on kirjoittanut riemastuttavan murretarinan Meitä tietäjiä ei ole täälä ko mie yhdistäen lippokalastukseen mytologisia tietäjän kykyjä.

Katariina Vuori, 41-vuotias freelance-toimittaja Oulusta kuvaa Hopealanttikylki-novellissaan pientä poikaa, joka etsii kalareissultaan urotekoa kasvaakseen kuolleen isänsä mittoihin.

Kärkisijoille valituille teksteille jaettiin yhteensä 8.000 euron palkinnot, joista voittaja sai 2.500 euroa, toiseksi sijoittunut 1.500 euroa ja muut palkitut kukin 800 euroa.

Kilpailun tuomaristoon kuuluivat puheenjohtajana Pohjolan Sanomien päätoimittaja Heikki Lääkkölä ja muina jäseninä kirjailijat Rosa Liksom ja Markku Hattula sekä kustantaja Liisa Heikkilä-Palo.

Kilpailuun kertyi yhteensä 543 kirjoitusta, joihin sisältyi sekä tosipohjaisia että kaunokirjallisia tekstejä. Tarinoihin on tallentunut arvokasta kalastusperinnettä, -historiaa ja -kokemuksia. Kirjoitukset tallennetaan Tornionlaakson maakuntamuseon arkistoon tutkijoiden käytettäväksi.

Kirjassa mukana 40 kertomusta.

Kilpailun sadosta julkistettiin palkintojen jaon yhteydessä Maahenki Oy:n kustantamana kirja Iso siika.

Lauri Oinon toimittama antologia sisältää 40 tekstiä, jotka edustavat monipuolisesti tosipohjaisia muistelukirjoituksia ja kaunokirjallisia tekstejä. Kirjoittajien ikähaarukka on 18–83 vuotta, ja kirjoittajia on kaikkialta Suomesta ja kaikenlaisista ammateista. Valokuvaaja Jaakko Heikkilän valokuvat elämästä Tornionjoen varrella rytmittävät kokonaisuutta.

Kalastustarinoissa elävät muistot ja väkevät tunteet

Kilpailun kirjoituksista välittyy syvä yhteys luontoon. Saalis ei aina ole tärkein kalamiehen liikkeelle saattaja, vaan kalaan lähdetään rauhoittumaan, hiljentymään ja rentoutumaan. Impivaaralainen luontokaipuu elää yhä meissä suomalaisissa.

Useiden kirjoittajien elämässä kalastus yhdistää eri sukupolvia. Lapsuuden kalaretket isän tai vaarin kanssa ovat säilyneet kirkkaina mielessä koko elämän ajan, samoin tämän päivän isovanhemmat kertovat tärkeistä yhdessäolon hetkistä lastenlasten kanssa.

Kirjoituksissa peilautuu koko elämän kirjo: syntymät ja kuolemat, ystävyydet, avioliitot ja erot, elämän ilot ja onni, mutta yhtä lailla traagiset kokemukset. Mukana on niin ensimmäisiä kalaretkiä kuin viimeiseksi jääneitäkin. Kaunokirjallisista töistä löytyy satuja, fantasiakertomuksia, novelleja ja runoja.

Kirjoituskilpailu on osa Maaseudun Sivistysliiton ympäristösivistyksen hanketta ja Poukama-hanketta. Ympäristösivistyksen hanke rohkaisee nauttimaan luonnosta, mutta samalla haastaa kohtuullisuuteen ja vastuullisuuteen luonnon käyttämisessä. Poukama on pohjoisen kalastuskulttuurin hanke, jossa kootaan kalastukseen liittyvää perinnetietoa nykypäivän käyttövoimaksi ja myös muotoilun ja designin innoittajaksi. Hankkeista löytyy tietoa nettisivuilta www.ymparistosivistys.fi ja www.poukama.eu.