Suosittelen. Lukekaa Jälkisanat!

Viikon runo 34, 27.8.2017

 

Turistiesitteessä

kauniin kirkon vieressä

kotiseutumuseo

 

ja siniset veet.

 

Ei sanaakaan

            jätkistä, matkahuollon baarissa, ei kuvaa

kun tiiraa sieltä ulos

                                      koura kolmatta viikkoa leuan alla.

Syrjäkylällä, jossain liiterissä

naksahtaa

poikki parikymmenkesäinen kaula.

Marraskuu muuraa ikkunoita

umpeen.

 

Ei sanaakaan,

mutta niin siniset veet.

 

Kari Hotakainen: Kalikkakasa. Valitut runot 1982–1988, WSOY

Yllä oleva runo on kokoelmasta Harmittavat takaiskut (1982) esikoisteos.

 

Oikeastaan minun piti etsiä Suomalais-ugrilainen rock -runo: Se mies ei paljoa puhu / mitä nyt kännissä koirille / Mut kun vauvan päätä silittää / ei tarvii selittää

Hellyttävä, mutta juutuin rankempaan runoon. (molemmat samasta kokoelmasta)

Kari Matti Hotakainen (s. 9.tammikuuta 1957 Pori) on suomalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia ja käsikirjoituksia.

Hotakainen sai vuoden 2002 Finlandia-palkinnon romaanillaan Juoksuhaudantie, josta tehtiin myös elokuva. Hotakainen sai romaanista Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Kirja on käännetty yli kymmenelle kielelle.

Myös neljä hänen muuta teostaan ovat olleet Finlandia-ehdokkaina: Klassikko (1997), Huolimattomat (2006), Ihmisen osa (2009) ja Henkireikä (2015). Lisäksi hänen lastenkirjansa Ritva oli vuoden 1997 Finlandia Junior-palkintoehdokas. Ostin kirjan ihan nimen vuoksi. Lastenlapsille sitä olen lukenut. Vuonna 2013 Hotakainen sai Pro Finlandia -mitalin

Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti. Kirjoittamisen Hotakainen aloitti toimittajana Porissa. Hän oli STT:n toimittaja vuosina 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriter 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittaja vuosina 1986–1995.Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa.  Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija. Hotakainen taitaa kielipelin ja on hiljainen humoristi. Hän on humoristi ja ironian taitaja.     

Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon.

Vuonna 1990 runoilijan titteliä kantanut Hotakainen julkaisi Lastenkirjan, jonka on kuvittanut virolainen graafikko ja animaatio-ohjaaja Priit Pärn. Kirja sopii hyvin sekä aikuisille että lapsille, sillä se vie aikuisen lasten maailmaan. Vaistonvaraisuuteen sisältyy ajatuksia, siispä on luettava aforismikokoelma Asialliset (2011) Esa Silander on toimittanut teoksen Asialliset -aforismeja Hotakaisen tuotannosta.

Hotakaisen ensimmäinen romaani Buster Keaton – elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993 ja oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Hotakainen sai vuonna 1993 myös Suomi-palkinnon. Romaani Bronks (1993) eroaa Hotakaisen muusta tuotannosta pituutensa vuoksi. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kritiikki vallitsevia järjestelmiä kohtaan. Hotakainen on valinnut lajityypikseen fantasian ja tieteiskirjallisuuden sekamuodon.

Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.

Hotakainen oli vuonna 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirjailija teoksella Kantaja. Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Henkireikä, joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan ”Hotakainen käsittelee aikamme tabuja oivaltavasti ja hauskasti.

Hotakainen loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa Hämeenlinnan Rengossa 3. maaliskuuta 2012, kun vastaantuleva auto ajautui Hotakaisen auton eteen. Lukijat elivät hengessä mukana ja seurasivat paranemisprossia samalla kun odottivat uusia kirjoja. Ja niitä tuli!

Luin Kalikkakasaa taas kerran, ja oli pakko lukea kokonaan aina  Johnny Cash -runoja myöten. Sitten oli etsittävä Johnny Cash -kasetti soimaan.

Valikoimassa Hotakaisen Jälkisanat ovat vaikuttavat. ”Minusta oli tullut kirjoittaja.”

 

Aistivoimainen runoilija

Mirkka Rekola – sanoissaan vahva

Viikon 33 runo, 20.8.2017


Niin menee talvi,
hiihdän väylän reunaa

              vihreitten jäälohkareitten vieressä

musta hidas laiva

ui sinistä taivasta.

               Niin menee ohitse

               ja palaan rantaan:

               maaliskuun auringossa

tuoksuu suksien ja veneitten terva.

Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille, WSOY 1972

Löytyy myös kootuista runoista Virran molemmin puolin. Runot 1954–1996, WSOY 1997


Mirkka Elina Rekola (26. kesäkuuta 1931 Tampere – 5. helmikuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti runoja, aforismeja ja esseitä. Häntä on pidetty vaikeasti tulkittavana lyyrikkona, mikä voi johtua ilmaisun äärimmäisestä tiiviydestä ja monimerkityksisyydestä Esikoisteos Vedessä palaa julkaistiin 1954, ja se sai hyvin ristiriitaiset arvostelut. Kesti pitkään, ennen kuin kriitikkojen enemmistö alkoi suhtautua runoilijan kirjoituksiin myötämielisesti.  Rekola itse kuvaa hyvin osuvasti vastaanottoaan teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet: ”perinteisen runon lukijoille olin aivan vieras, yltiömodernisteille en kyllin moderni”. Täysin huomiotta kirjailijan alkutaival ei jäänyt, sillä kirjailijapalkintoja myönnettiin useita. Sittemmin kunniatohtoriksi korotetun runoilijan arvostus on erittäin korkealla, ja esimerkiksi 1995 Rekolalle myönnetyn taiteen Suomi-palkinnon perusteluissa hänen sanataiteensa nostettiin maailman merkittävimpien joukkoon.

Rekolan tuotanto on päässyt tutkimuksen kohteeksi varsinaisesti vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1997 ilmestyi monihahmotteisuutta kartoittanut Liisa Enwaldin väitöskirja Kaiken liikkeessä lepo, joka osaltaan toimi tienraivaajana tutkimuksille.

Rekola kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon tyttölyseosta 1954.Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa 1954–1957.Hän kirjoitti kirjallisuusarvosteluja Suomalaiseen Suomeen, Parnassoon ja Uuteen Suomeen.

Rekolan pitkäaikainen elämänkumppani oli runoilija, kulttuurivaikuttaja Mirjam Polkunen (1926–2012).

Olin tavannut Mirkka Rekolan joissakin TAI-teoksen kirjanjulkistamistilaisuuksissa ja tietenkin Liisa Enwaldin väitöstilaisuudessa. Kun tuli aika pyytää runoilijaa Kirjakantin vieraaksi, minulle sanottiin: tuskin saat häntä Kuopioon. Huomasin hänen esiintyvän Tampereella, joten hyppäsin junaan ja ajattelin mennä pyytämään henkilökohtaisesti. Ja niinpä esityksen jälkeen pyysin Rekolaa Kirjankantin vieraaksi. Ehkä asiaa auttoi, että vanha tuttu kirjailija ja Oriveden opiston opettaja Arto Seppälä oli mukana. Siltä istumalta sovittiin Rekolan ja Seppälän tulo Kuopioon. Oli vuosi 2006. Esitys valloitti kuulijat.

Aforisti Mirkka Rekola nousi suuren yleisön tietoisuuteen uudella tavalla. Häntä on luonnehdittu aforismin uudistajaksi.

Katja Seutu on tehnyt Mirkka Rekolan runoudesta ja aforistiikasta avaavan tutkimuskirjan Tyhjä pöytä on tilattu.

Suomen aforismiyhdistys on perustettu 2005 Helsingissä. Yhdistys harjoittaa julkaisutoimintaa Pilke-julkaisusarjan kautta yhteistyössä Into Kustannus Oy:n kanssa. Yhdistys jakaa Samuli Paronen -palkintoa aforistiikan parissa ansioituneille henkilöille sekä Vuoden aforismikirja -palkintoa. Mirkka Rekola sai Samuli Paronen -palkinnon 2007.
Suomen kirjallisuuskentälle nousee 2017 uusi huomionosoitus: Mirkka Rekola -palkinto.

 

 

 

Kantaaottava runoilija taitaa laulun voiman

Viikon runo 32, 13.8.2017 

Puolet ihmiskunnasta näkee nälkää,       

puolet keräilee keittokirjoja
ja loput 50% seuraa kokkiohjelmia;
jäljelläolevista ei yksikään
koskaan näe miten armagnac-tilkka
tuikataan pannulla liekeiksi,
mutta flambeeraamisen
he saavat kokea
mahdollisimman ihomyötäisesti.
Ja jäikö jotakin pois:
viimeiset 25%
käyvät ulkona, syömättä.
Ei kai kukaan unohtunut
tästä globaalista pöytäseurueesta?

Pentti Saaritsa: Julkiset salasanat, Siltala 2014

Pentti Juhani Saaritsa (s. 29. joulukuuta 1941 Helsinki) on suomalainen runoilija ja suomentaja. Hän on julkaissut useita runokokoelmia sekä kääntänyt runoutta ja proosaa lähinnä espanjasta ja ruotsista.

Hän on suomentanut muun muassa Pablo Nerudan, Jorge Luis Borgesin ja Edith Södergranin teoksia

Saaritsa toimi nuorena kulttuuritoimittajana Ylioppilaslehdessä vuosina 1964–1965 ja Suomen Sosiaalidemokraatissa vuosina 1965–1967, mutta jättäytyi sittemmin vapaaksi runoilijaksi ja suomentajaksi. Latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden tuntijana hän on myös luennoinut aiheesta Helsingin ja Turun yliopistoissa.

Saaritsa sanoitti useita 1970-luvun poliittisen laululiikkeen klassikoita, kuten ”Laulu Spartakuksesta” ja suomensi muun muassa kappaleen ”Rauha, ystävyys, solidaarisuus”. Hän on sanoittanut tai suomentanut kaikkiaan liki 200 levytettyä laulua.

Vuonna 1998 ilmestyi Saaritsan itse valitsema kokoelma hänen siihenastisesta tuotannostaan nimellä Pohjakosketus: 30 vuotta runoa.

Pentti Saaritsaa kuuntelin vasta muutama vuosi sitten kirjamessuilla, olikohan Tampereella. Lukenut olen kauan ja suomennoksiin olen törmännyt usein.

Kajaanin Runoviikolla 2015 tapasin runoilijan henkilökohtaisesti ja sain runokirjaani hänen nimikirjoituksensa. Innolla seurasin Tuula-Liina Variksen ja Saaritsan keskustelua ja kuuntelin Saaritsan runopuhetta ja luentaa. Valitsemani viikon runo näyttää maailmamme ihmisten eriarvoisuuden.

Komean tuotannon tehnyt Saaritsa on arvostettu ja palkittu runoilija ja kääntäjä.
Valtion kääntäjäpalkinto 1969, 1975, 1985
Valtion kirjallisuuspalkinto 1972, 1978
WSOY:n kääntäjäpalkinto 1973, 1985
Mikael Agricola -palkinto 1976, 1987
Svenska kulturfondenin palkinto 1986
Gabriela Mistral -mitali 1996
Suomen kulttuurirahaston palkinto 1999
Nuori Aleksis -palkinto 2000
Yleisradion Kääntäjä-karhu 2001
Pablo Neruda -mitali 2004 (Chilen valtio)
Pro Finlandia -mitali 2013
Letterstedtska Föreningenin kääntäjäpalkinto 2014

Kajaanissa Saaritsalle paljastettiin Runokivi, jossa on hänen lauseensa kokoelmasta Syksyn runot.

 

Perinteisesti Runokiveen on kaiverrettu Suven runoilijan, jonkun nykyklassikon runonsäe.

Hopeatähdet aloittaa 12.9.

HOPEATÄHDET syyskausi alkaa 12.9.2017

Esityspaikka Kino Kuvakukko (Vuorik. 27, Kuopio, liput suoraan ovelta).

                  

Antti Tuurin menestysromaaniin pohjautuva IKITIE aloittaa Hopeatähdet-näytökset. Esityksiä on avajaispäivänä tiistaina 12.9. kaksi klo 13 ja 15.30. Kyseessä on  "Kuopion ennakko".

IKITIE kertoo Amerikasta 1930-luvun alussa palanneesta Jussi Ketolasta (Tommi Korpela), joka livahtaa Lapuan liikkeen muiluttajilta ja juoksee yli rajan Neuvostoliiton puolelle. Rajan takana Ketola saa uuden henkilöllisyyden, työpaikan kolhoosista ja uuden vaimon (Sidse Babett Knudsen, tuttu mm. tv-sarjasta Vallan Linnake, Tanskan pääministerin rooli).

Ikitie, draama, Suomi/Ruotsi/Viro 2017 on Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Ohjaus: A.J. Annila ja pääosissa Tommi Korpela, Sidse Babett Knudsen, Irina Björklund, Ville Virtanen, Jonna Järnefelt, Hannu-Pekka Björkman.

Elokuvan kesto 103 min. K 16. Liput 8 euroa eläkeläiset/10 euroa muut.



Sidse Babett Knudsen ja Tommi Korpela

 

*Marraskuussa, 6.–12.11. järjestetään myös Hopeatähdet-festivaali, jälleen kahden kaupungin festivaalina Kuopiossa ja Varkaudessa. Festivaalin ohjelma julkistetaan syyskuun aikana ja siitä tiedotetaan erikseen.

 
Syyskauden muut elokuvat:

*Tiistaina 3.10. klo 13 Matti Kassilan ohjaama klassikko ELOKUU vuodelta 1956. Tarina perustuu F.E. Sillanpään loistokkaaseen pienoisromaaniin.

*Syyskauden erikoisuus on kinokonsertti la 7.10. klo 17. Se on nuorten, valovoimaisten muusikkojen luoma, soiva aikamatka kotimaisen elokuvakulttuurin juurille. Suomalaisen elokuvatuotannon lähtölaukaus kuultiin vuonna 1907, jolloin valmistui ensimmäinen suomalainen elokuva SALAVIINANPOLTTAJAT.

Konsertissa säestettävän elokuvan esittelee itse ohjaaja Juho Kuosmanen. Musiikista  vastaa YKSPIHLAJAN KINO-ORKESTERI. Salaviinanpolttajat on samalla osa Kuopion Vilimit 30-vuotisjuhlintaa.

*Tiistaina 24.10. klo 13 MANCHESTER BY THE SEA, on tämän vuoden kehutuimpia amerikkalaisdraamoja. Elokuvassa sukelletaan päähenkilön, bostonilaisen talonmiehen (Casey Affleck) taustoihin, äkillisen muuton taustalla piilottelevaan valtavaan tragediaan.

Casey Affleck voitti tästä elokuvasta vuoden 2017 Oscar- sekä Golden Globe- palkinnonkategoriassa ”paras miespääosa.”

*Tiistaina 28.11. klo 13 Saamelaisveri (Sameblod) draama, Ruotsi 2017. Suomeksi tekstitetty.

Ikäraja tulossa. Elokuva on 3 finalistin joukossa eurooppalaisen LUX-elokuvapalkinnon saajaksi 2017.  

Syyskausi huipentuu tiistaina 12.12.klo 13, kun dekkariklassikosta IDÄN PIKAJUNAN ARVOITUS (2017, USA) nähdään sen uusi versio. Agatha Christien klassikkoromaaniin vuodelta 1935 perustuvassa trillerissä kolmetoista toisilleen tuntematonta matkustajaa jäävät loukkuun junaan lumiselle vuoristoseudulle…

Mestarietsivä Hercule Poirot´n roolissa Kenneth Branagh.

HOPEATÄHTI PÄHKINÄNKUORESSA:

Hopeatähti-elokuvat ovat iltapäivänäytöksiä (esitykset alkavat pääsääntöisesti klo 13). Monipuolinen Hopeatähti-esityssarja on valikoitu erityisesti senioriyleisöä ajatellen,

mutta esitykset ovat kaikille avoimia.  

EI ERILLISIÄ JÄSENMAKSUJA. MAKSAT LIPUN VAIN ESITYKSIIN JOIHIN

SAAVUT.
Hopeatähden pääjärjestäjä on alueellinen elokuvakeskus ISAK ry.

 

Musikkikeskukseen 14.8.!

Kuopion Musiikkikeskuksen syyskausi avataan 14.8.

Kuopion kaupunginorkesteri soittaa hittejä Kesä pukeutuu poplariin – kauden avaustapahtumassa

 

Kuopion Musiikkikeskuksen ja Kuopion kaupunginorkesterin syyskausi käynnistyy maanantaina 14.8. klo 18 Kesä pukeutuu poplariin – kauden avaustapahtumalla. Kuopion kaupunginorkesteri soittaa tapahtumassa klassisen musiikin makupaloja, ja lisäksi kuullaan tuoretta tietoa alkavasta kaudesta. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Myös Kuopion Musiikkikeskuksen lipunmyynti avautuu kesätauon jälkeen maanantaina 14.8. Remonttityöt Kuopion Musiikkikeskuksessa jatkuvat syksyn aikana.

 

Kanai Toshifumi

Meitä hemmotellaan ilmaiskonsertilla!

Manner oli suuri kirjailija - modernistin sanat kestävät

Viikon runo 31, 6.8.2017

Kirkkaat aamut kohoavat

Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet

ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner: Niin vaihtuvat vuodenajat. Runoja 1964.

Runo löytyy myös Kootut runot -kokoelmasta Kirkas, Hämärä, Kirkas, toimittanut Tuula Hökkä,
Tammi 1999.

Eeva-Liisa Manner (5. joulukuuta 1921 Helsinki –  7. heinäkuuta 1995 Tampere) oli suomalainen kirjailija, runoilija, kirjallisuuskriitikko ja suomentaja. Hän käänsi muuan muassa Yasunari Kawabataa, Hermann Hesseä, Václav Havelia, Konstantinos Kavafista, Tomas Tranströmeriä ja William Shakespearen näytelmiä. Hän käänsi erityisesti kuunnelmia radioon ja näytelmiä teattereille. Oscar Parlandin romaanin Härän vuodet (Tjurens år) suomennoksesta Manner sai Agricola -palkinnon vuonna 1964.

Mannerin ensimmäinen runokokoelma Mustaa ja punaista julkaistiin jatkosodan aikana vuonna 1944. Runoissa heijastuivat sodan kokemukset ja Viipurin menetys. Kirjailija koki itsensä viipurilaiseksi. Sodan vuoksi Manner joutui evakkoon Helsinkiin.

Vuonna 1949 ilmestyi Mannerin toinen kokoelma Kuin tuuli tai pilvi.

1950-luvulla Manner muutti Orivedelle. Siellä syntyi kolmas runokokoelma ja läpimurtoteos Tämä matka (1956), jota on pidetty Suomen sodanjälkeisen modernismin uranuurtajana. Vuonna 1957 ilmestyi proosakokoelma Kävelymusiikkia pienille virtahevoille. Kirjallisen läpimurron myötä Manner muutti Tampereelle, josta muodostui hänen pysyvä asuinpaikkansa. Kesäisin hän kirjoitti myös Kangasalla ja Ruovedellä. 1960-luvulta lähtien hän asui myös Espanjan Andalusiassa.

Manner aloitti 1940-luvun lopulla kriitikkona Taiteen maailma -lehdessä. Hän kirjoitti kritiikkejä myös Kansan Lehteen (1956–1962) ja Aamulehteen (1962–1990).

Tämän sunnuntaipäivän olen viettänyt Mannerin runojen parissa. Etsin pitkään runoa, jonka viikon runoksi valitsin. Luin pieniä kokoelmia, mutta sitten muistin, että kootuistahan runon luin. Olin jo valitsemassa runoa kokoelmasta Kamala Kissa. Pilakokoelma Vanhoille lapsille 1976, erilaista Manneria, kun muistin missä runo luuraa.

Etsiessäni olen muistellut Kuopion kaupunginteatterissakin näkemiäni Eros ja Psykhe, runonäytelmää ja Poltettu oranssi -balladia.

Vuodesta 1997 alkaen Suomen Kirjailijaliitto on jakanut Eeva-Liisa Manner -runopalkintoa tunnustuksena ansioituneille runoilijoille: Eila Kivikk`aho,1997; Kari Aronpuro, 2000; Väinö Kirstinä, 2005; Pekka Kejonen, 2011.

Helena Sinervo on kirjoittanut Mannerin elämän pohjalta romaanin Runoilijan talossa, joka voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2004.

Vuonna 2005 perustettiin Eeva-Liisa Manner -seura, jonka puheenjohtaja oli vuonna 2015 Tuula Hökkä.

Eeva-Liisa Mannerin teos- ja palkintolistat ovat komeat.

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkintoja on useilta vuosilta, alkaen 1956 ja Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 1987.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1957 ja 1960.

Aleksis Kiven palkinto 1961.

Mikael Agricola -palkinto 1964.

Pro Finlandia 1967.

Väinö Linna palkinto 1967.

Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1968.

Sokeain kuunnelmapalkinto 1969.

Hämeen läänin taidepalkinto 1972.

Kiitos kirjasta -mitali 1973.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tunnustuspalkinto 1992.