Tarinoita lapsille

Lastenlapset innoittivat kirjantekoon

Kyllikki Nissinen – Birgitta Kuurne

Huurre-ukko ja Timantti-haltija 
                      ja

Maija-mummon kesävieras

 

Sukututkimuskurssista kirjoittamisinto syttyi, kertoo eläkkeellä oleva isoäiti Kyllikki Nissinen esittelyssään. Kirjoittaminen on näköjään vienyt mukanaan ja kursseja on käyty. Nissinen kokosi 2007–2008 Kuopion Teatterikerhon 50-vuotishstoriikin. Monet muistavat hänet aktiivisena teatterikerholaisena ja puheenjohtajana.

Myös Jyty Kuopio ry:n 90-vuotishistoriikin hän kokosi. Vuoden 2015 syksyllä valmistuu Männistön asukasyhdistys ry:n 30-vuotihistoriikki. Lienee jo valmistunut?

Lastenkirjan oleellinen osa on kuvitus. Nissisen kirjan on kuvittanut Birgitta Kuurne. Kauneudenhoitoalan yrittäjä Kuurne on asunut Kuopiossa vuodesta 1986 lähtien. Kuurne kertoo esittelyssään osallistuneensa muun muassa posliinimaalauksen- ja akvarellimaalauksen kursseille sekä lasitöihin.

Hän on ollut mukana Portaanpään kristillisen kansanopiston Värinä-ryhmän taidenäyttelyssä

vuosina 2012 ja 2013. Yksityisnäyttelyjä on ollut Kuopiossa, Ravintola Sampo 2010, 2012 ja 2014.

Huurre-ukko tulee metsän reunaan kuin tuulispää. Hänen on koristeltava puut harsomaisilla juhla-asuilla. Timantti-haltija viimeistelee työn.  Poikien tehtävä on taiteilla ikkunoihin jääkukat.

Timantti-haltija on hukannut taikasauvansa tai oikeastaan sauva oli lainassa keijulla, eikä lainaaja ole palauttanut sauvaa ajoissa. Lainaaja ei ollut tyytyväinen, koska taikasauva ei ollut totellut keijua.

Sitten seuraa opetus anteeksipyytämisestä ja käytöksestä

Maija-mummokin on herännyt mökissään ja ihailee huurre-ukon poikien luomia jääkukkia

Ykskaks siirrytään perinnetietoon, kahvimyllyn käyttöön ja kahvinkeittoon. Monelle lapselle kahvimylly lienee outo kapistus, mutta lapset ovat kiinnostuneita vanhoista esineistä. Maija-mummon aamutoimet kuvataan realistisesti.

Mummon talon takana suuren kuusen suojassa asuu Peikko-vaari muorinsa kanssa.

Muori huomaa hiiren, joka on napannut leipäpalan Hän tietää, että hiiren kolossa odottaa monta nälkäistä suuta.

On opetuksen aika; muista kysyä lupa. Lupaa kysymättä on rumaa ottaa toisen omaa. Muori säälii nälkäisiä hiirulaisia ja panee vielä jälkiruokaa hiirenkoloon, työntää pullaa kolosta sisään.

 

Vaari kutsuu muorinsa katsomaan ”timanttisadetta”. Muori alkaa kahmia kiteitä kaksin käsin sankoon.

Odotettu rikkaus kuitenkin katoaa ja sulaa puuämpärissä vedeksi.

Vaari selittää timantteja surevalle muorille, että lumitimantit säilyvät vain ulkona pakkasessa.

Kertomus päättyy kysymykseen: Kuuntelitko tarkkaavaisena? Mitä Peikko-muori kerää ämpäriinsä ja 13 muuta kysymystä.

Kirjan alun viittaus tekijänoikeuslakiin ja – asetukseen saa miettimään, onko kirja oppikirja? Yleensähän riittää copyrigth © riittää.

 

Kevätär kuiskuttelee ympäriinsä: kevät on tulossa Pohjolaan. Hän heittelee taskuistaan lempeitä tuulahduksia kaikkialle. Kevätär supattelee muuttolitujen korviin salaisuuksia. – On muuton aika!

Maija-mummo haravoi pihallaan ja odottaa kasvimaalle pääsyä. Hän juttelee itsekseen ja nauttii mansikkamehua. Lintujen seuraaminen on hänelle mieluista puuhaa.

Maija-mummo odottaa viime kesän tuttavaansa. Viisivuotias on kova kyselemään.

Juuso huutaa jo kaukaa mummoa lähestyessään. – Minulla on sinulle yllätys.

Juuso avaa kämmenensä ja samassa sammakonpoikanen hyppää heinikkoon.

Mummo houkuttelee sammakkoa etsivää Juusoa ja lupaa kertoa tälle jutun sammakonpojasta ja metsänkeijusta.

Metsäkeiju laskeutuu lähteen reunalle ja hörppää raikasta vettä, koska hänellä on jano lentokilpailun jälkeen. Pikkukeiju hävisi sudenkorennolle.

Sammakko roiskuttaa vettä keijun päälle. Siivet kastuvat.

– Rupisammakko jyrähtää: taas pahanteossa. – Tekisi mieleni pyöräyttää sinua koivista pari kertaa ja kastaa veteen.

– Mutta pahaa ei saa kostaa pahalla, rupisammakko sanoo ja jatkaa: – Kokeile varpaallasi vettä ja pikkusammakko tottelee. Kylmää!

Rupisammakko nostaa keijun kivelle kuivumaan. Ollaan sadun fantasiamaailmassa.

Maija-mummolle Juuso kertoo tulevasta perhetapahtumasta. Kevätär kuuntelee ja ohjaa Juuson pikkusammakon luo. Juuso vie sen omaan kotilammikkoon.

Tämäkin tarina päättyy kysymyksiin, testaa tarkkaavaisuutta.

Naivistisissa pikkutarkoissa kuvissa riittää tutkimista lasten kanssa. Monet kuvat ovat kiiltokuvamaisen nättejä, ja niitä on  paljon. Minua viehätti erityisesti sivun 44 pikkukuva.

Kierrekansi-sidos lienee ollut tarpeen, koska sivut ovat paksuja.

 

Kyllikki Nissinen julkaisi esikoisromaaninsa Säälillä on juurensa rakkaudessa

(Mediapinta 2012, 170 s.).

 

Kauneuteen olemme kaikki vihityt, Raija Pohjolainen kirjoittaa

Raija Pohjolainen      

Ulpukkahelmet
Books on Demand 2015

 

Tämän syksyn kuva näkyy kokoelman ensimmäisessä runokuvassa:

harmaa taivas / harmaa maa / välissä vesi / saaret harmaantuneet

Tunnelma ja maisema on rauhoittava, levollinen. Viimeinen säe on latautunut, tunne on vahva.

”vain ikkunat itkettyneet” enemmän kuin vain kuva.

Luova ihminen nauttii lehmuksenkin varjon poikkitaiteellisuudesta. Runontekijällä on silmää nähdä. Raija Pohjolainen on Vestäjien (Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys ry) runomatineoista tuttu. Nyt hän on koonnut runonsa kirjaksi – Ulpukkahelmet.

Valkeat rakastettuni -runossa näkyy Pohjolaisen luonnon tuntemus. Kukka ei ole mikä tahansa kukka, vaan nimeltä kutsuttu: metsätähti, valkolehdokki tai tähtitalvikki.

Valkolehdokin tuoksun aistin lukiessani, kun olen kesämaisemissa kukan illan hämyssä tuoksun perusteella löytänyt.

Valkoisia runon aineksia ovat myös riekko, jääkarhu ja tunturipöllö.

Paikkauskolliset kertoo eläinten poluista ruokapaikoille. Niitä löytyy, kun osaa katsoa.

Opettajan ammatti ja tieto näkyy monissa säkeissä. pajukko lepikko koivikko kuusikko männikkö haavikko

Meidän ikäpolvemme tunnistaa puut ja puulajit. Kuka opettaisi nämä asiat nykylapsille?

Vallan hauska on loruttelu kielikuvin: saaren pää lähteen silmä niemen nenä tien poski salmen suu kosken niska järven selkä joen polvi

Kauneuteen olemme kaikki vihityt, Pohjolainen kirjoittaa. Lukija nyökyttää hyväksyvästi.

Leskenlehti herättää kesään – murtuu mieleni talvi

Lapsuuden kukkaleivät voivat kadota. Niitä ei enää löydykään ”aikuisuuden rinnemailta”

Mutta mielessä kuvat säilyvät.

Muutamilla sanoilla voi kuvata maiseman ja maun muistaa. Junan juostessa / silmäni kylpevät / ohikiitävän hetken / tuleentuneen viljapellon värissä // rukiinruskeaa rakastan / kuin vastaleivottua leipää

Kokoelmassa on paljon yksikertaisten sanojen kauneutta lapsille ja lastenlapsille välitettäväksi.

On myös Arkirakkautta, läheistä ja hellää.

sinä kuorit appelsiinin  / ja annat / siitä minulle puolet // minä kuorin appelsiinin / ja annan sinulle puolet // yhdessä syömme kokonaisen

Äiti-sanassa on oivallusta. kaksi tavua / neljä kirjainta / ja monen monta kaikupohjaa // äitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

Lapsenlapsi on monen runon aihe. Hellyys näkyy, ja siitä saa osansa ottaa lukijakin.

Kun lapsenlapsi piirtää jäätelöauton eteisen seinään, se ei ole mikä tahansa töhry, vaan sillä ukki ja mummi ajelevat pitkin pimeää syksyä – lämmönlähteenä hymysi

 

Olen lukenut Ulpukkahelmet-kokoelmaa pitkin syksyä ja palaan aina johonkin yksittäiseen runoon. Usein olen hurmaantunut. Kokoelmassa on myös kuvia, mutta ne eivät tuo mitään lisäarvoa kirjaan.

Kun palaan kirjaan yhä uudelleen, en edes näe kuvia.

Taitto on ongelmallinen. Miksi tekstiä vain joka toiselle sivulle? Paperin opasiteetti onkin sitä luokkaa, että varsinkin kuvat kuultavat läpi.

*Kirjan sisällysluetteloa olisi pitänyt tiivistää ja käyttää pienempää kirjasinta, nyt luetteko on runojen kaltainen. Luettelossa on sivunumerot ja niitä on 52. Itse kirjassa ei sivunumerointia ole.

Ymmärsin, että kokoelma on omakustanne, miksi siis Books on Demand mainitaan kustantajaksi? Valmistaja on sama, mutta Saksassa.   

* JK. Kirjasta on otettu uusintapainos, ja nyt sisällysluettelo ja kirjan  sivunumerointi ovat kohdallaan.

 

TIEDOKSI

hiljainen tieto

ei avaudu
hiiren näpäytyksellä

RP

 

Pihkatappi

Menestys seuraa toistaan Antti Heikkisen töissä  

Katsoin kesällä Mansikkaniemen kesäteatteriesityksen Kauppa-auto ihan uteliaisuudesta, kun tiesin, että näytelmässä esiintyy myös moniosaaja Antti Heikkinen, joka nähdään syksyllä Kuopion kaupunginteatterin isolla näyttämöllä. Kantaesitys.

Savonia-palkittu Pihkatappi on Heikkisen esikoisromaani, mikä toi Heikkiselle myös vuoden 2013 Kalevi Jäntin palkinnon.

Vieraileva ohjaaja  Kari Paukkunen dramatisoi Pihkatapin, joka sai ensi-iltansa Minna-näyttämöllä marraskuun alkupuolella. Paukkunen (s.1946) oli Kuopion kaupunginteatterin johtaja1987–1991.

Karri Lämpsä, Antti Heikkinen ja Pekka Kekäläinen

Pihkatappi on vahva draama savolaissuvusta ja sukupolvien välisestä yhteentörmäyksestä. Isä-Erkki (Karri Lämpsä) haluaa tilalle jatkajan. Jussia (Antti Heikkinen) ei huvita. Hänellä on kirjailijahaaveensa ja jos vielä näyttelijäksi?

Pihkatappi-romaanissa on paljon takaumia. Näyttämöllä jotkut asiat jäävät niukoiksi. Romaanin lukeneet pysyvät hyvin mukana, sillä mainiosti esitys kuvittaa teosta.

Komiikkaakin esityksessä on, jopa hautajaisissa. Tuon tuostakin joku kylässä kuolee.

Maaseudun autioituminen huolettaa. Vanhemman polven toiveet ja odotukset törmäävät

nykyajan päätöksiin ja tapoihin.

Härskit puheet ja kirosanat ovat aina kuuluneet maaseudun ihmisten arkeen. Ehkä ne olivat kunnon ärräpäitä aikaisemmin. Heikkisen ajan kiroilu on aika v-mäistä. Isä haluaa kitkeä moiset sanat pojan puheesta. Vanhemmille ei kiroilla.

Topi-ukilla (Pekka Kekäläinen) on tasoittava sana paikallaan toisten meuhkaamiseen. Ollaan Kekkosen miehiä. Isä uskoo, että Jussi pärjäisi tilalla jonkun topakan naisen avulla.

Maaseudun murros toistuu aina sukupolvesta toiseen.  Oman aikani nuoret lähtivät Ruotsiin.

Pihkatappi kertoo myös Jussin kasvutarinan. Äitinsä menettäneen pojan on vaikea hyväksyä isän uutta naisystävää, Tainaa (Riina Björkbacka). Yritetään kuitenkin tulla toimeen yhdessä.

Mummoilla, Tiina-mummo (Auli Poutiainen vier.) ja Rauha-mummo (Sari Happonen) on tärkeä rooli miesten elämässä. Kun Poutiainen tulee lavalle, aistin tuttuuden hyrinän katsomossa.

Jussin naisasiat ovat näennäisen hupaisia, mutta viiltävät nuoren mieltä. Rooleissa Sari Harju ja Natalil Lintala.

Haiseva traktori saa ison roolin näytelmässä. Traktorilla ja merkillä itsessään on suuri symboliarvo.

Mikko Paananen ja Ilkka Pentti ovat tasapainottavia kavereita. Paanasta piti ihan tuijottaa hetki ennen kuin tunnistin. Ja jokaiseen kylään taitaa aina kuulua kyläjuoppo. Rissas-Jallu Tapani Korhonen rennon hauska tyyppi.

Surkuhupaisaa on, että ikänsä lehmiä hoitanut Erkki sairastuu lehmäallergiaan.

Murre toimii hyvin, notkean savolaisesti liikaa viäntelemättä. Näyttämön lautarakenteinen miljöö on toimiva, mutta mielikuvissa näen sukutalon rehevyyden kukkapenkkeineen ja pensaineen. Maiseman jokainen katsoja voi maalata mieleisekseen, siihen lavastus antaa tilaa.

Näytelmän käsiohjelma kannattaa lukea, sillä kirjailija Antti Heikkinen taustoittaa hyvin esitystä ja kertoo omia mietteitään näytelmästä. – Maailma muuttuu ja menee eteenpäin.

Mummot ovat tärkeitä!  Kuvassa Antti Heikkinen, Auli Poutiainen ja Riina Björkbacka

Kaverit; Jussi ja Tartsan (Mikko Paananen) miettivät tulevaisuutta - jos kuitenkin?

 

Hopeatähti-elokuva

Tiistaina 8.12. klo 13 Hopeatähdet-elokuvakerhossa katsotaan kauden viimeinen elokuva pikkujouluhengessä.
Samalla voit ottaa mukaasi kevään 2016 elokuvaohjelman.
Aloitamme ti 19.1.  
klo 13 Tyttökuningas-elokuvalla,
toinen näytös klo 15.15.

 

 

*************************************************

 

Hopeatähden ”pikkujoulu”

NAPAPIIRIN SANKARIT ovat täällä taas! Ti 8.12. klo 13: NAPAPIIRIN SANKARIT 2

Suomi 2015. Ohj.: Teppo Airaksinen. Käsikirj.: Pekko Pesonen.

Pääos.: Jussi Vatanen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Miia
Nuutila, Kari Ketonen, Santtu Karvonen, Joonas Nordman.
1 t 27 min. Ikäraja: 12 v. Liput 6 €

NAPAPIIRIN SANKARIT ovat täällä taas! Hopeatähdessä pari vuotta

sitten hauskuttaneet velikullat tapaavat jälleen, ja Lapin ruskamaisemissa
alkaa tapahtua odottamattomia. Menestyskomedian itsenäisessä jatko-osassa
Janne (Jussi Vatanen) ja Inari (Pamela Tola) ovat saaneet perheenlisäystä.
Kun etelään muuttanut kaveri Räihänen (Timo Lavikainen) saapuu Marjukan
(Miia Nuutila) kanssa kylään, haluavat naiset lähteä viettämään riehakasta
tyttöjen iltaa.
Miehet jäävät vastentahtoisesti 1-vuotiaan Lumin lapsenvahdeiksi. Jannen mielestä
Lumi on niin sikeäuninen, että hänen kanssaan voi hyvin lähteä kotoa Ylläkselle
juhlimaan häitä. Lapin yöttömässä yössä sankarit tulevat kohtaamaan pari muuttujaa…