Pariisi on kaupunkimatkailijan unelmakohde syystalvella
Ystävätär heittää puolihuolimattomasti syksyllä minulle kysymyksen. – Lähdetkö kanssani Pariisiin? Vai mennäänkö Kuubaan, Turkkiin tai Reykjavikiin? Kaikki kohteet käyvät, mutta valitsemme lopulta vaivattomimman. Siis Pariisiin, koska yhteistä aikaa löytyy vain viikko.
Omatoimisina matkaajina valitsemme lennot itse ja pieni kodikas hotelli löytyy Pariisin keskustasta. Hotellien kanssa puljasimme pitkään, mutta lopulta se löytyi Norwegianin suosituslistalta.
Liittymämatka Kuopiosta lisää matkan pituutta tullen mennen.
Junan ikkunasta näen, että maassa on kuuraa. Helsingissä satoi yöllä (28.11.) lunta. Maa oli kauttaaltaan valkoinen. On 0-keli. Hotelliaamiaisen jälkeen matkaan.
Hyvä nousu – myös mielialassa
Tabasco lautasen suolaiset palat maistuvat ja raikas vesi virkistää. Aurinko helottaa täysin sätein.
Taisin vähän torkahtaakin.
Puolen päivän jälkeen maata jalkojen alla. Bussilla Orlyn kentältä keskustaan. Täydessä bussissa on kuuma.
On aikaa orientoitua Pariisiin. Istumme katukahvilassa ja seuraamme katujen ihmisvilinää.
On loma ja vielä on lämmintä. Pieni katsaus Pariisiin ja illalla syömme ravintolassa ja nautimme Kir Royalin aperitiiviksi. Ilman Helena Petäistön kirjaa en olisi osannut valita tätä juomaa, mustaviimarjalikööriä ja samppanjaa.
Aamulla aurinko paistaa ja suuntaamme Louvreen. Kävelemme Observatorion puiston kautta. Suihkulähteet solisevat ja kukkia on vielä paljon, vaikka puista lehdet ovat varisseet. Hallintorakennuksen ruohikko on vihreää.
 |
| Rakkauslukot Seinen sillankaiteessa |
Seinen sillan kaiteessa rakkauslukot ovat tiiviinä mattona. Taidemuseon valtavan koon tajuaa vasta sipihalla. Kun kierrän kakkoskerroksen veistosnäyttelyt, matkakumppani tulee vastaan. Ei kumpikaan ollut ehtinyt vielä sovitulle kohtauspaikalle.
Pyramidin kautta sisään Louvreen
On kahvitauon paikka. Ihmisiä on paljon, mutta ei tungokseen asti.
On aikaa katsella valtavia maalauksiakin. Kaikkea on liikaa, mutta onneksi on paljon istuimia, joilla voi levähtää kiinnostavan maalauksen äärellä.
 |
| Taulu on lasin suojaama, mutta Mona Lisa katsoo aina kohti |
Ylimmät huoneet mykistävät loistollaan ja tietysti Mona Lisa. Kuvan sain napattua ihmisten päiden yli. Ympärillä on ihmisiä tungokseen asti. Pääsen pujottelemaan lähietäisyydelle.
Jonakin iltana käymme Eiffelin tornissa. Pimeässä torni hohtaa kultaisena. Jonot ovat pitkiä. Muutaman kerran hissi ehtii lähteä ennen kuin pääsemme mukaan. Siis huipulle. Kaupunki on iltavalaistuksessa upea. Katselemme Riemukaarelle ja Seinelle. Tornin matkamuistoihin emme haksahda.
´
 |
| Tornin kiertävä valokiila pyyhkäisee kaupungin yli |
 |
| Lujaa tekoa, kestää se |
 |
| Alhaalla näkyy jalkapallo-ottelu ja tenniskettä |
Päivä Versailles’ssa
Matkustamme paikallisella junalla Versaillesiin. Saamme olla tarkkoina, sillä junassa ei ole konduktööriä, eikä kuulutusta, ei myöskään taulua, jossa lukisi asemien nimet. Laskemme kartasta pysähdykset ja niin osumme oikealle asemalla.
 |
| Sininen taivas ja lämmin päivä. Täydellinen päivä kierrellä Versaillesissa |
Aurinko paistaa ja taivas on pilvettömän sininen. Lämmintä on alle kymmenen astetta varjossa, mutta Versaillesin puistossa puolentoistakymmentä lämpöastetta. Sää tuntuu kesäiselle. Poskia kuumottaa, aurinko tarttuu ihoon. Ihmisiä on puistossa paljon, mutta niin on tilaakin. Auringonpalvojiakin vielä riittää. Paikalliset juoksevat ja pyöräilevät puistossa. Japanilaisia näyttää olevan paljon. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja iloisia.
Linnan sisätilat ovat loistokkaat. Sisällä ihmisiä on paljon, aina tungokseen asti.
Ostin kirjasen, jota voin kotona tutkia ja palata muistikuvissani näkemääni.
Palaamme illan suussa keskustaan ja palkitsemme itsemme illallisella pitkän kaavan mukaan. Olemme kävelleet päivittäin tuntikausia, koska kävellen näkee paljon. Oikeastaan kävelimme hirvittävän paljon. Sopivat vaatteet ja mukavat kengät olivat tarpeen. Olimme varustautuneet oikein.
Musée d´Orsay on entinen rautatieasema
Valtavaan jonoon Orsayn museon edessä oli hauska liittyä. Tunnelma oli tiheä ja odottava, vaan mikäs lämpimänä päivänä oli odotella. Jonot vetivät hyvin.
Luin: ”The Musée d´Orsay´s of impressionist paintings is one of the richest in the World.” Ja tosiaan siltä se näytti. Jotain kertoivat myös aseelliset vartijat jonojen ympärillä ja pariin kertaan tutkitut laukut.
Silmissä vilisivät nimet: Camille Pissaro, Claude Monet, Paul Césanne, Alferd Sisley, Èdouard Manet, Pierre Auguste Renoir…
Menimme omille teillemme. Bongasin muun muassa Frits Thaulow´n (Oslo) maalauksen Hiver en Norvégé 1886, Albert Edelfeltin Journae de décembre, 1892 ja Edvard Munchin töitä. Huomasin Arabian maljakot Fennia- sarjasta 1902. Alakerrassa olivat Gustave Courbetin valtavat maalaukset.
Aikakauden muotia emme juuri päässeet tutkimaan tarkemmin, sillä valtava ihmismaassa vyöryi jonossa vaatteiden ohi. Tuntui kuin olisimme liukuneet hihnalla.
Ensimmäinen adventtisunnuntai tekee mielen haikeaksi. Tuskin kuulen Hoosiannaa, mutta pääsen sentään Notre Dameen. Messu etenee rauhallisesti ehtoollisineen köydellä aidatun alueen sisällä. Turistit kiertävät ympärillä hälisemättä. Häikäisevän kaunista ja mahtipontisen suurta.
 |
| Petäistön kirjan avulla tämäkim löytyi |
 |
| Roger La Grenouille |
Poikkesimme kävelymatkoillamme minne mieli teki. Joulualkoinäkyä kaupunkikuvassa valoineen ja kukkineen ja kuusineen.Löysimme matkalla Armas J. Pullan suosikkiravintolan. Sivukatua tuskin olisimme osanneet etsiä tai löytää, jollei sitä olisi mainittu Petäistön kirjassa. Olimme jo kävelemässä ohi, kun syrjäsilmällä huomasin ”sammakot”. Perillä. Kuuluisen ihmisten kantapaikkoja oli mukava bongata ihan etsimättä, mutta haudoille tie vie aina suurkaupungeissa. Se onkin sitten oma juttunsa. Istumme pitkään
Montparnassen kulmilla ja syömme erinomaisia lampaankyljyksiä. Kana ja ranskalaiset ovat usein päivällä lounaamme. Salaatit ovat raikkaita ja keitot maistuvia. Olisiko se oliiviöljyn, kerman ja mausteiden ansioita. Croissantteihin kyllästyn parissa päivässä.
Hotellin aamiaiset ovat runsaat, pieniä muutoksia on päivittäin. Palvelu on ystävällistä. Sellaiseen me törmäsimme jatkuvasti. Hymy oli herkässä. Ilman ranskantaitokin pärjää, vaikka olimme varautuneet siihen, että ruokalistoja myöten kaikki on ranskaa. Jossakin oli myös englanninkielinen lista. Ja meidän hotellimme henkilökunta oli hurmaavaa.
Sataa kaatamalla, kun lähdemme bussilla lentokentälle. Illansuussa olemme Helsingissä. Lunta on valtavasti, samoin pakkasta.
Viikon matka on hyvä katkaisu arjessa. Matkakuume ei vielä kokonaan ole poissa. Vähitellen se alkaa taas nousta ja mietin minne seuraavaksi. Ehkä Osloon. Ja sieltähän pääsisi kätevästi Reykjavikiin?
 |
| Petäistön kirjasta löytyi hyviä vinkkejä |
 |
| Hotellimme parvekkeelta näkyi pikkukatujen valoja. |
 |
| Näkyi myös 60-metrinen talo, meille hyvä maamerkki. Enää pariisilaiset eivät halua tornitaloja. |
 |
Seinen ravintolalaivaa tyydyimme ihailemaan vain ulkoapäin
Täällä Albert Edelfelt maalasi alla olevan taulun
Pariisin Luxembourgin puistossa 1887, öljy kankaalle. Ateneumin taidemuseo.
Kuva. Kuvataiteen keskusarkisto |
