keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

 

ILPO TIIHOSEN MUISTOKSI

Tänään 9.6. suru-uutinen hätkäytti. Runotaiturin yllättävä poismeno sai pohtimaan monia tapaamisia.

Alla olevan kuvan nappasin joskus Kirjan ja ruusun -päivänä Helsingissä. Sittemmin tapasin runoilijan Kirjakantissa Kuopiossa. Minulla oli ilo haastatella häntä VB-valokuvakeskuksen pihalla Kirjakantin ohjemassa.

 

Myöhemmin kuuntelin lausujaa Kajaanin Runoviikolla. Ilpo Tiihonen oli Suven runoilija 2011.                                                                                                                                                                          Hän sai Runokiven Kaukametsän pihalle kuten jokainen suven runoilija.

Ja tietysti Tiihonen oli Oriveden opiston kesäkurssien vieraana, taisi olla

yhtä aikaa Juicen kanssa. Hyviä kohtaamisia.

Minulla on monia Tiihosen kokoelmia, yksi mieleisimmistä Largo.

 

LAUSUJAT

Kun lausujat lähtivät lausumaan, laus laus laus 

oli lausujain ääni se lausujain lääni, se laus

ja se laus ja se laus


Vaan jumankaut! Black out!

yhtäkkiä suomen kieltäkään

ei osanneet, kuulleet sen mieltäkään     

ja kun nauhalta louskutti maus,

mickeymouse, mickeymouse, mickeymouse!

 

Oi mieslausuja, mies

oi, naislausuja, nais

mistä ne takaisin sais

sen vimmansa mielen

ja isänsä äidinkielen?

 

Juuri silloin kevät ja joutsenet,

kaikki siipien vaus vaus vaus,

kaikki varikset oksilla kraus

tom kraus tom kraus

ja koko kiiman paupauhaus,

kissaltakin kurnaus

 

Ja eikun lausujat taas että laus laus laus

ja vaikka kriitikot ähkyi: paus paus paus

ja joku saksaksikin raus raus,

paahtoi lausujat suomeksi laus

että laus että laus että laus!

 

Ilpo Tiihonen: Largo. WSOY 2004.