sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Eeva Kilpi – evakkokarjalaisuuden tunteiden tulkki


Viikon runo 12, 26.3.2017

Eeva Kilpi – evakkokarjalaisuuden tunteiden tulkki

Eeva Kilpi
Kiitos eilisestä
WSOY 1996. 126 s.


Ei ole minun suruni
jos minä kuolen.

Kiitos eilisestä -kokoelman pieni aforistinen runo on lohdullinen. Kokoelma on jatkuvan lukemisen kirja, samoin kuin Kuolinsiivous, WSOY 2012.

Eeva Karin Kilpi (o.s. Salo, s.18. helmikuuta 1928 Hiitola.  Kilven tuotanto käsittää 32 teosta, joista osa runoutta ja osa proosaa. Teoksia on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, saksaksi ja englanniksi. Luonto on keskeinen osa Kilven kirjoissa.

Kilpi toimi Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–1973. Vuosina 1970–1975 Kilpi toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana.

Palkinnot
Pro Finlandia -mitali 1974
Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1968, 1974 ja 1984
Espoo-mitali 1977
WSOY:n tunnustuspalkinto 1988
Runeberg-palkinto 1990
Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston tunnuspalkinto 1999
Karjala-palkinto 2001
Kiitos kirjasta -mitali 2002 teoksesta Rajattomuuden aika
Nils Ferlin -priset 2007
Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkki

Kilven kootut runot Perhonen ylittää tien, WSOY 2000, on minulle myös rakas opus.
Hänen mummo-runonsa puhuttelevat minua.

 
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Viikon runo Requiem-kokoelmasta


Kirjalahja, josta iloitsen ja jota arvostan
Requiem (äänite). Otavan äänikirja. Otava 2005

 
Viikon runo 11, 19.3.2017

LUX AETERNA

Lumi on peittänyt vihreän niityn ja peittää kedon kukkaset.
Silloin me nostamme silmämme ja näemme koivujen metsän.

Nuori koivikko on ojentanut valkeat käsivarret taivasta kohden,
latvat kuin sormet, kuin kevään ruoho – nyt mustina talvitaivasta vasten.

On tyyntä ja kylmää. Kuura verhoaa oksat,
kaiken yllä on lohduton kaipaus. Kaiken yllä on ihmeellinen valo.

Sinä, jonka eteen me kumarrumme, kun sanomme: sinä,
sinä tuntematon, läheinen – ota vastaan koivujen rukous,

käsivarsien rukous, joka maan syvyyksistä kohoaa taivaan puoleen
ja meidän käsivarsiemme rukous, meidän sormiemme mykkä rukous.

Anna rauhasi heille, jotka lepäävät alhaalla, maan syvyydessä,
ja meille, jotka harhailemme täällä, korkeuden ja syvyyden välissä.

Suuri kevät koittaa! Silloin kaikki puhkeaa viheriöimään,
silloin jokainen lehti on sana, jokainen puu on kieli

ja kaikki ne ylistävät sinua, ylistävät kevättä ja aamun ikuista valoa.

 
Kirjakantissa syyskuussa 2008 vieraili runoilija Lassi Nummi vaimonsa Pirkko Nummen kanssa. Sain heiltä Requiem-kokoelman, johon molemmat olivat kirjoittaneet tervehdyksensä ja omistaneet kokoelman viimeisen runon, Lux Aeterna, minulle. 

Requiem-kokoelma on viidettä painosta vuodelta 2005. Kokoelma sai myös Savonia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 1990.

Lauri (Lassi) Juhani Yrjönpoika Nummi (9. lokakuuta 1928 Helsinki – 13. maaliskuuta 2012 Helsinki oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä, modernin runouden taitaja. 

Nummen laajan tuotannon ensimmäiset teokset, kaksi runokokoelmaa ­– Intohimo olemassaoloon, Vuoripaimen ja proosateos Maisema, julkaistiin vuonna 1949. Paitsi kirjailijana ja esseistinä Nummi toimi muun muassa Uuden Suomen kulttuuritoimittajana ja Suomen kirjailijaliitossa. Nummi oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja vuosina 1983–1988. Raamatunkäännöskomitean työhön Nummi osallistui 1973–1990.

Hänet vihittiin Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi 1986 ja teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 2000. Taiteilijaprofessori Nummi oli vuosina 1990–1995.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi Nummelle vuonna 2006 Aleksis Kiven rahaston palkinnon hänen kirjallisesta elämäntyöstään. Kirjallisuuden valtionpalkinnon hän on saanut viisi kertaa. Helmikuussa 2008 Nummelle perustettiin nimikkoseura häntä juhlistavan seminaarin yhteydessä.

Requiem on myös sävelletty ja Otava julkaisi äänikirjan  v. 2005.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017


Viikon runo 10, 12.3.2017

Kun runo kolahtaa kohdalle

Sirkka Selja: Mahdottomuuden ylistys, WSOY 2005


ISOIHMINEN

Minkähänlaista on olla isoihminen. Varmaan niitä huimaa

kun pää on niin korkealla. Koskahan minusta tulee iso ja

kuinka se tapahtuu. Yhtenä aamuna vain herään siihen

että olen yhtä pitkä kuin äiti. Mutta kaikki vaatteeni ovat

pieniä, mitä minä panisin päälleni. Minun on maattava

sängyssä peiton alla niin kauan kun minulle ehditään ommella

isonihmisen vaatteet.

Muistan Sirkka Seljan joskus 1990-luvulta, kun sain istua samassa lounas-

pöydässä hänen kanssaan Oriveden opistossa. Kesä oli kauneimmillaan.

Kun nyt luin hänen kokoelmansa runoja, muistui lapsuus mieleen. Silloin ei puhuttu aikuisista,

oli vaan lapsia ja isojaihmisiä.

 

Sirkka Selja (oik. Sirkka-Liisa Tulonen) s. 20. maaliskuuta 1920.  Hänen ensimmäinen teoksensa oli vuonna 1942 julkaistu Vielä minä elän. Hänen tuotantonsa kahdeksastoista runokokoelma oli Mahdottomuuden ylistys. Runojen lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu näytelmiä ja kuunnelmia.

Selja on palkittu mm. Valtion kirjallisuuspalkinnolla 1958, Pro Finlandia -mitalilla 1970, Aleksis Kiven palkinnolla 1987 ja P. Mustapää -palkinnolla 2007. Selja oli Vuoden runoilija 2001.

 
Suosittelen: Sirkka Seljan haastattelu | Jano - Runouslehti kaikille | 1. numero

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017


HOPEATÄHDET 2016 ELOKUVAFESTIVAALI alkaa maanantaina

Kuopio & Varkaus 7.–12.11.2016/Silvery Stars - Senior Film Festival 2016

 
Uutuuksia, musiikin voimaa ja suuria seikkailijoita * Taiteilija- ja luentovieraita
Edulliset lipunhinnat * Festivaalivieraita on mukana molemmissa kaupungeissa.

Vuoden 2016 suurin kotimainen elokuva-uutinen on ollut HYMYILEVÄ MIES- elokuvan voittoisa maailman ensi-ilta Cannesin elokuvajuhlilla 2016.  Hymyilevä mies nähdään Hopeatähdet-festivaaliviikon avajaiselokuvana ma 7.11. klo 16 Kino Kuvakukossa Kuopiossa, avajaispuhujaksi saapuu elokuvan käsikirjoittaja MIKKO MYLLYLAHTI. Liput

Hopeatähtien MUSIIKKI & TERVEYS-teemapäivää vietetään elokuvateatteri MAXIMISSA Varkaudessa tiistaina 8.11. ja Kuopiossa elokuvateatteri KINO KUVAKUKOSSA torstaina 10.11.2016. Päivän ohjelmassa molemmilla paikkakunnilla on Viimeinen tango-uutuusdokumentti (2016), jonka rytmeihin ja intohimoiseen elämäntuntoon johdattavat terveystieteiden, terveys- & kulttuurialan ammattilaiset. Varkaudessa tangoelokuvan alustaa taideterapeutti, psykiatrian sairaanhoitaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja RIITTA PASANEN (ti 8.11. klo 13). Kuopiossa Viimeinen tango-elokuvan edellä puhujavieraana on professori, musiikkiterapeutti ja – tutkija JAAKKO ERKKILÄ (to 10.11. klo 13). Alustusluennot kuuluvat elokuvalipun hintaan. Kuopiossa terveys-teemapäivää to 10.11. jatkaa klo 15.15 Meryl Streepin tähdittämä, jättisuosioon noussut komediadraama Florence (2016).

 

FESTIVAALIN LOPPUHUIPENNUKSENA, la 12.11. klo 16 esitetään Kino Kuvakukossa Kuopiossa ITÄISEN SUOMEN ENSI-ILTANA uutuusdokumentti DANNY.  Viisi vuosikymmentä pop/rock-musiikin elävää historiaa! Dannyn ura ja muu elämä on tallentunut häkellyttävän pikkutarkasti Lipsasen laajaan arkistoon, joka sisältää filmejä, videoita, lehtileikkeitä, valokuvia ja esiintymisrekvisiittaa. Katsoja pääsee tekemään oivalluksia elämän iloista ja suruista. LAUANTAINA 12.11. klo 16 järjestettävään Kuopion esitykseen saapuvat dokumentin ohjaaja SAKARI SAKSA sekä elokuvassa esiintyvä, tiskijukkalegenda, edelleen keikkaileva DJ NITE.  Jo aulassa yleisöä odottaa yllätys à la DJ NITE. DANNY-esityksen liput suoraan ovelta (à 7 €, avoinna la 12.11. klo 12–16), ennakossa Kino Kuvakukon lipunmyynnissä kaikkina päivinä ennen tapahtumaa.

 

Festivaalin järjestää alueellinen elokuvakeskus ISAK ry, pääyhteistyökumppaneinaan Savon Kinot, Kino Kuvakukko/ Kuopio sekä tänä vuonna myös Aito Iskelmä Oikea Asema.

 

Tervetuloa mukaan kaamoksen tainnutustalkoisiin,

Hopeatähdet-festivaalin puolesta,

Saija Nissinen, festivaalin taiteellinen johto, ISAK ry:n toiminnanjohtaja


Viikon runo, Viikko 7, 19.2.2017

Claes Anderson
On kylmä, täällä palaa
Kaksi runokokoelmaa, WSOY 2004
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
Teos sisältää kokoelmat

Dessa underbara stränder, förbi glidande 2001

ja Det är kallt, det brinner 2003

 

12. RUNO (ensimmäisestä kokoelmasta)

 

Olen matkalla syksyn seutujen halki

     talveen.

On kylmä, täällä palaa, minne ikinä

     käännyn.

 

Kaikki on pienempää kuin ennen, mutta suurempaa kuin

    siitä tulee.

Näen lumessa linnunjälkiä, oravan, kissan

    ja ihmisenkin.

 

En siis ole yksin.

Pilvet vaeltavat, puut vaeltavat, ajatukseni

    vaeltavat.

Tie kaventuu, se on enää tuskin polku, lumia

    ei ole koskaan luotu.

 

Tunnistan itseni taas, juuri tällaista oli

    ennen kuin tulin tänne.

 

 

(toisesta kokoelmasta)

Onnellinen ihminen ei tiedä

    mitä onni on.

Siksi hän on onnellinen.

Onni on onnetonta varten.

Hän uurastaa löytääkseen sen eikä

    siksi löydä sitä ikinä.

Vanhetessa onni kutistuu mutta

    sen ominaispaino kasvaa.

Olen elänyt rikkaan elämän mutta vielä

    en ole saanut tarpeeksi.

Siltä sisällä sydämessä kuulostaa.

Jos on jotain pahempaa kuin vanheta,

    se on jäädä vanhenematta.

Nöyryys on valheista kurjin ja

    välttämättömin.

 

 

Claes-Johan Rudolf Andersson (s. 30. toukokuuta 1937 Helsinki) on suomenruotsalainen psykiatri, kirjailija ja jazzmuusikko. Hän oli yksi Vasemmistoliiton perustajista ja toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Toimi kulttuuriministerinäkin.

Teki elokuvakäsikirjoituksia, muun muassa Palava enkeli.

 

 

 

Maan ensimmäinen nainen on myös runoilija


Viikon 9 runo, 5.3.2017

Jenni Haukio

Nimiruno kokoelmasta Paitasi on pujahtanut ylleni, Runo-Kaarina Oy 1999. 50 s.

 
Kansikuva: Annukka Grönlund: Kuuhullujen kokous
Paitasi on pujahtanut ylleni 
kysymättä yhtäkään lupaa

ilman aikomusta kuvioihin
jotka opetellaan

aamuisin unohdetaan.

Tämä on rakas tuoksu
ihoni palvoma tuntu

tämän muistan opettelematta.

Nukahdan uneen
jossa lepään rinnallasi kesäkuun 17.

niittyvilla kutittaa niskaasi
puremme samaa heinänkortta.

Jenni Haukio, s. 1977 Pori, voitti kokoelmallaan kuudennen Runo-Kaarinan runokilpailun.

”Hänen runoissaan ovat voimakkaina elementteinä meri, lapsuus, luonnon ja ihmisen vuorovaikutus sekä rakkauteen liittyvät tunnetilat ja muistot.”  Näin sanottiin raadin perusteluissa.

Pari vuotta aiemmin Haukion runoja oli julkaistu Reviiri-antologiassa.

Sittemmin Haukion runoja on julkaissut turkulainen kustantamo Savukeidas.

Jenni Haukio tunnetaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön puolisona ja Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä. Hän siirtyi opintovapaalle syksyllä 2016 ja palaa tehtäväänsä tammikuussa 2018.

 
Kokoelman kansikuvan kirjailija saa valita Kaarinan kaupungin taidekokoelmista.
 
Suosituimmista Runo-Kaarinan voittajakirjoista on otettu uusintapainoksia, niin myös Jenni Haukion kokoelmasta, tosin uudella kansikuvalla varustettuna.