”Minä olen vaihdokas”
Lasse
Lehtinen [Arto
Paasilinna]
Suomalaisen
seikkailijan elämäkerta
NÄTTI-JUSSI
(8. painos)
252
s. Paasilinna 214.
Jo
Nätti-Jussi nimi toi mieleen
lapsuudessa kuulemani tarinat. Isäkin lohkaisi joskus jonkun muikean jutun ja
päätti lauseen sanoihin, sanoi Nätti-Jussi.
Ostin suomalaisen seikkailijan elämäkerran viime vuoden puolella, olihan
kyse ”naapurikylän miehestä”. Nätti-Jussi hautautui kirjapinoon monen
muun kirjan lailla.
Arto Paasilinna kirjoittaa
kuinka hän tuli tehneeksi haastattelun Nätti-Jussista, vaikka hänen pitikin
haastatella Kekkosta. Nauhat kulkeutuivat pitkän ajan päästä kirjailijalle,
joka oli ne kadottanut Pohjanhovissa.
Innolla
Paasilinna tarttui 70-vuotiaana nauhoja purkamaan, mutta kirjaa
Nätti-Jussista hän ei saanut valmiiksi. Onneksi Lasse Lehtinen viimeisteli teoksen. Hänellä kun oli mahdollisuus
tarkistaa myös asiatiedot. Molemmat kirjailijat ovat armoitettuja
sanankäyttäjiä.
John
Viktor Nätti sai oikean syntyperänsä tietoonsa vasta kolmekymppisenä.
Vanha
lapsenpäästäjä tunnisti kampurajalan ja tunnusti tekonsa. Poikosten talossa
Jussi varttui kouluikään asti. Hän toimitti talon askareita navetalla ja
pihapiirissä, eikä suinkaan ollut aliravittu. vaikka pöydässä tähteitä
tarjottiinkin. Kun talonväen silmä vältti poika saattoi juoda lehmänmaitoa
suoraan utareista ja napata kanamunan silloin tällöin.
Jalan
takia poikaa pidettiin vaivaisena. Poika painoi asiat tarkasti mieleensä. Talon
sekarotuinen Peni-koira oli ystävä ja turva.
Kannonkosken
sahalla poika auttoi uitossa. Ensin oli taottava uittohaka sepän mallin mukaan
ja veistää siihen näreestä varsi.
Jussista
tuli mestari koskenlaskussa, jopa niin hyvä, että hän pääsi esittämään
tukkilaista elokuvassa ”Tukkijoella”.
Hän
oppi, että pöljää näyttelemällä pärjää parhaiten itseään tyhmempien kanssa.
Jussi
karkasi sisävesilaivoille vajaat kymmenvuotiaana, kun oli saanut säästöjä
viinaa kuljettamalla. Iäkseen hän sanoi 12
vuotta.
Laivat
vaihtuivat toisiin. Vääksyssä poika pääsee s/s Hopeasalmeen. Hän tutustuu
herrasväkeen ja hovineuvoksen perheen kotiapulaiseen. Jussi on juuri täyttänyt
12 vuotta. Yhteistä kieltä heillä ei ole, mutta luonto ohjaa. Poikuushan siinä meni.
Jussi
heittäytyy kuuromykäksi ja 13-vuotiaana hänen kielensä on jo puhuttavassa
kunnossa. Ihmiset puhuivat kuuromykän kuullen kaiken sanottavansa ja Jussi on
tarkkakorvainen ja hyvämuistinen.
Pian
ollaankin sitten merillä. Jussi saa kaverin, pikimustan neekeripojan, jolle hän
opettaa keittiöpojan askareet. Huutolaispojat ovat kohtalotovereita.
Sokeaakin
Jussi näyttelee menestyksekkäästi.
Myöhemmin
Kultakentillä Jussi oppi, että kaikki raha mitataan kullassa. Oli myös siirrytty
telegrafiaikaan.
Viikoittain
kuolleita lapsia kannettiin maanuumenista haudattaviksi. Silloin Jussi ymmärtää
miten hän paimenessa ollessaan oli onnekas näihin lapsiin verrattuna.
Peni
kuolee luonnollisesti vanhuuttaan. Jussi toteutti ”koiran lain” ja teetti nahasta itselleen
koirannahkarukkaset.
Liverpoolissa
vuokraemäntä sanoo: söör. Raha sen teki.
Seitsemäntoistavuotiaana
Jussi alkoi tehdä metsätöitä punapuu-alueella punanahkojen kanssa. Oman
asunnonkin hän hankki. Vain omaa naista hänellä ei ollut.
Jussilla
oli arvonimi tilanteen mukaan; ruhtinas Nätti, venäläinen ruhtinas jne. Ja
anekdootteja riitää. Hänen istuessaan paavin aitiossa, oli Hitler kysynyt
Mussolinilta, kuka pipopäinen istui Nätti-Jussin vieressä. Seurapiireihin
Nätti-Jussi solahtaa luontevasti.
Jussi
tunnettiin miehenä, jolla oli pallit rautaa. ”Timanttiset testikkelit”
oikeammin, mutta ei hän asiaa ryhtynyt oikomaan. Lukijalla on odotettavissa metka
tarina.
Suomeen
palattuaan Nätti-Jussi katseli punavankien rivejä ja mietti. Jos olisin jäänyt
Karstulaan, marssisin nyt tuossa joukossa.
Kohtalo
oli tehnyt Nätti-Jussista parempiosaisen, silti hän yhä oli kansanmies.
Jussi
oli päättänyt ostaa auton. Buick-merkki oli hänelle mieleen. Ja vielä tuhannen
hehtaarin metsäalue oli saatava.
Rahojen
kokoaminen oli vaikeaa, sillä varat oli hukattu Amerikan pörssissä. Mutta
metsätöitä riittäisi 28-vuotiaalle riuskalle miehelle.
Nätti-Jussia
tarvitaan milloin missäkin Mannerheimin käskystä hän matkustaa Helsinkiin, hän
on avuksi monessa, kun hän tunsi paljon ihmisiä ja on luotettava.
Vanha
tuttu Ruben Nussbaum pyysi maailman korkeimman rakennuksen vihkiäisiin. Talo
oli rakennettu Astorin ja Nätti-Jussin yhteisesti omistamalle tontille.
Nätti-Jussin
suurpiirteistä varainhoitoa kuvaa Rovaniemen pankin pankkikirjan merkinnät. ”Nätillä
rahaa eniten.” Ja repullisen raha haettuaan pankkikirjaan merkittiin: ”Nätti
otti vähäsen.”
Seesteiset
elämän loppuvuodet näkyvät tekstissä. Kun vanha kunnon Nätti-Jussi kuittaa saunottajalle
maksun omaan tyyliinsä, ei saunottaja jää sanattomaksi. Hän nostaa helmansa ja
sanoo: Laita saman tien tuonne lompsaan.
Vaikka
Nätti-Jussi on liioittelun mestari, niin ovat kirjailijat Paasilinna ja
Lehtinen panneet parastaan ja ovat kirjoittanet uskottavan elämäntarinan.
Veijaritarinan.
Vallan
mainio kirja junamatkalukemiseksi!
Ritva
Kolehmainen
