Kiritiikin Kannukset 2011

Suomen arvostelijain liiton Kiritiikin Kannukset -palkinto 2011

Vuoden 2011 Kritiikin Kannukset sai nukketeatteriohjaaja Merja Pöyhönen (30).

Pöyhösen läpimurto-ohjaus on helmikuussa ensi-iltansa saanut John-Eleanor, joka

kuuluu Turun kulttuuripääkaupungin ohjelmistoon.



Merja Pöyhönen



Kritiikin Kannukset luovutettiin Helsingissä 27.4.2011. Samalla vietettiin Kritiikin Kannusten 50-vuotisjuhlaa. Juhlapuheen piti kulttuuritoimittaja Matti Rinne, SARVin puheenjohtaja vuosina 1975–1981.

Laajasti eri taiteenalojen kriitikoita edustava, vaihtuva lautakunta päättää palkinnon saajan.



Kannusjuhlassa

 Ensimmäinen kannustettu oli kapellimestari Jorma Panula vuonna 1962. Hän oli juhlassa mukana ja ilahdutti yleisöä puheellaan. ”Ei silloin mitään kritiikkiä ollut. Me vaan soitettiin ja kaikki tykkäs.”



Kalle Holmberg

 Aikanaan sitten kritiikkiä tuli. Huonoista tykkäsin, kun niistä saattoi oppia jotain, kehuista en välittänyt, Panula sanoo.

Palkituista oli paikalla myös ohjaaja Kalle Holmberg, joka sai Kritiikin Kannukset yhdessä lavastaja Kari Liilan kanssa.

Holmberg sanoo, että hän tuli Helsinkiin silloin kun Panula palkittiin. Holmberg nousi lavalle ja sanoi, että ääni kuulunee. Ja kuului. Hän myönsi, että kehut tekevät hyvää. ”Oppiakseni hyväksymään arvostelun minun oli laskeuduttava polvilleni ja katsottava silmiin kuin sutta.” Hänen värikäs esityksensä jäi kuulijain mieleen.

Tanssija-koreografi Eeva Muilu esitti improvisoidun kiitostanssin. Hän sai kannuksensa vuonna 2008.

Vuoden 2001 kannustettu runoilija Johanna Venho luki runoja palkitusta kokoelmastaan. Hänen mielestään kritiikkiä tarvitaan entistä enemmän. Hän korosti, että Kritiikin Kannukset -palkinto on tärkeä uransa alussa olevalle kirjoittajalle.

Juhlan musiikista vastasi pianisti Jukka Nykänen.

6 Luin kirjan Fedja-setä, kissa ja koira

Ystävyyttä yli lajien

Klassikkolastenkirjaan on hauska palata aikuisena. Kirjan lukeminen on hyvää pohjustusta myös Kuopion kaupunginteatterin Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmälle. Esityshän ei koskaan ole suoraa kuvitusta tekstille, vaan se muuntautuu niin dramatisoinnin kuin ohjaajan työn myötä.   

Martti Anhavan suomentama Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira -kirjani on 15. painoksesta vuodelta 2001. Venäjänkielisen alkuteoksen (Дядя Фёдор, пёс и кот) julkaisi Detskaja literatura vuonna 1974. Kirjan kuvitti G. Kalinovski.

Perheen ainoa lapsi on totinen poika. Hän oppi lukemaan jo neljävuotiaana ja osaa huolehtia itsestään, siksi häntä sanotaankin Fedja-sedäksi.

Vanhemmat ovat ihan kunnon vanhempia, mutta äiti ei voi sietää kissoja. Fedja-setä ystävystyy talon vintillä asuvan kissan kanssa. Kissalla on erityinen taito, hän puhuu. Kun Fedja-setä tuo kissan kotiinsa, äiti haistaa kissan heti töistä tultuaan. Isä ei olisi niin ankara, mutta taipuu äidin tahtoon, joko hän tai kissa.

Fedja-setä on myös tiukka päätöksessään: Jos ajatte kissan pois, minä lähden pois kotoa. Vanhemmat eivät ota todesta Fedja-sedän uhkausta. Vaan Fedja-setä on tosissaan ja jättää heille kirjeen, jotta isä ja äiti eivät huolestuisi.

Hän matkustaa maalle, sillä koulun alkuun on vielä vuosi.

Fedja-setä pakkaa kissan kassiin ja nousee linja-autoon. Kissa saa nimen Matroskin.

He etsivät tyhjää taloa ja tapaavat koiran, joka haluaa liittyä heidän mukaansa. Koira on oppinut puhumaan professorin huvilaa vahtiessaan. Taisivat olla molemmat saman professorin opissa.

Autio talo löytyy ja kolmikko asettuu taloksi.

Kyllä maalla on mukavaa

Postimiehen kanssa uudet asukkaat tulevat pian tutuiksi. Posteljooni Petshkin tosin ihmettelee pojan ja puhuvien eläinten yhteiseloa. Fedja-sedän hoiviin tulee monenlaisia eläimiä. Naakka Pitkäkynsi asettuu taloksi vai pitäisikö sanoa kaapiksi. Sinne hän kantaa kaikenlaista ”löytämäänsä” kiiltävää. Myös naakka opetetaan puhumaan. ”Kuka siellä” -lause tuo komiikkaa tekstiin.

Fedja-setä päättää kirjoittaa kotiin, etteivät isä ja äiti olisi huolissaan. Kun kissa ja koira panevat terveisensä samaan paperiin, kirjeestä tulee käsittämätön.

Elämässä tulee eteen tarpeita, vaan millä ostaa, jos ei ole rahaa. Täytyy ryhtyä aarteen etsintään.

Ensimmäiseksi ostetaan lehmä, sillä kisa tarvitsee maitoa. Musti-koira haluaa pyssyn. Fedja-sedän kulkuneuvosta tulee melkein riita. Lopulta sitten tilataan traktori. Sen lavalle mahtuu koko joukko.

Vanhemmat ovat panneet lehteen ilmoituksen kadonneesta pohjastaan, mutta siitä ei Fedja-setä tiedä mitään.

Kun traktori saapuu, sillä on jo nimi Tr-tr Mitja. Se käy ruualla ja sitä voidellaan auringonkukkaöljyllä.

Mirri-lehmä syö humalaa ja sen maito tekee tepposet juojilleen. Petshkin menee aivan sekaisin.

Mustilta ei metsästäminen oikein suju, joten hänelle hankitaan kamera.

Lopulta isä ja äiti löytävät Petshkinin avulla Fedja-sedän. Petskinin toiminta on joskus huvittavaa, sillä hän pitää säännöistä kiinni, vaikkei siinä olisi mitään järkeä.

Fedja-setä lähtee häntä hakemaan tulleiden isän ja äidin kanssa kotiin. Muu joukko jää maalle, sillä he ovat ystävystyneet. Fedja-sedän on hyvä tulla lomilla käymään ystäviensä luona.

Mennään teatteriin!

Kuopion kaupunginteatterin Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmää kannattaa mennä katsomaan. Näyttelijät ovat niin taitavia, että heitä seuratessa unohtaa eläinten olevan ihmisiä. Mirri lehmä on ehdoton suosikkini valloittavine ilmeineen.

HOPEATÄHDET – 

Suomen ensimmäinen eläkeläisten elokuvafestivaali Kuopioon marraskuussa 2011

SILVERY STARS –Senior Film Festival, November, SF-Kuopio

HOPEATÄHDET (Kuopio 7.–13.11.2011) on uraauurtava, Suomen ensimmäinen eläkeläisille ja vanhemmalle väelle suunnattu elokuvafestivaali. Festivaali järjestetään Kuopiossa marraskuussa 2011 alueellinen elokuvakeskus ISAK ry:n alkuperäisideana ja tuotantona.

Kyseessä on myös kansainvälisesti ottaen erikoislaatuinen elokuvafestivaali. Nimenomaisesti vanhemmalle väelle on maailmalla tarjolla lähinnä matineatyyppisiä esityssarjoja sekä yksittäisiä erityisesityksiä osana yleisempää festivaaliformaattia. On joitain esimerkkejä, joissa ikäihmisille on räätälöity oma elokuvafestivaalinsa: esim. Soulissa (Etelä-Korea) järjestettävän ”Senior Film Festivaalin” (vuodesta 2008 alkaen) pääideana on esittää iäkkäiden amatöörien tekemiä lyhytelokuvia.

Kuopiossa tehdään kokonainen juhlaviikon elokuvakattaus nimenomaan vanhemmalle väelle – laadusta tinkimättä, elokuvahistoriaa ja ajankohtaisuutta yhdistäen.

Taustalla Itä-Suomessa menestynyt elokuvakerhoaate

Festivaali-idean taustalla on pari vuotta Kuopiossa harjoitettu, jatkuvasti suosiotaan kasvattanut eläkeläisten elokuvakerho ”Hopeatähti”. Toimintaidea eläkeläisille tarjottavista Hopeatähti-elokuvakerhoista on lähtöisin 2000-luvun alun Joensuusta, Pohjois-Karjalan alueellisen elokuvayhdistyksen piiristä. Vanhemman väen elokuvakerhoja ja -matineoita on nykyisin vaihtelevasti eri puolilla Suomea; kerhojen menestys on kuitenkin edelleen parhainta nimenomaan Itä-Suomessa. 

Festivaaliviikko Kuopiossa 7.–13.11.2011 vastaa lisääntyneeseen esitysten kysyntään sekä tarjoaa samalla tapahtumapaikka Kino Kuvakukon tunnelmalliset puitteet myös taiteilijavierailuille ja yleisökeskusteluille.

Festivaalin ohjelma 2011

Hopeatähdet-festivaaliohjelma koostuu klassikoista sekä mielenkiintoisista uutuuksista. Esitykset pidetään pääosin päiväsaikaan. Avajaiselokuvana nähdään tämän vuoden Oscar-palkintosateen ykkönen, ”Kuninkaan puhe” (ohj. Tom Hooper, 2010). Kuninkaan puhe on mieleenpainuva elokuva änkyttävästä Englannin hallitsija Yrjö VI:sta, jonka kiirastuleksi muodostuu suorana lähetettävä radiopuhe II maailmansotaan valmistautuvalle kansakunnalle. Miehisiin elämänkurveihin päästään kaartelemaan myös katkeransuloisessa komediassa Broken Flowers /”Särkyneitä kukkia” (ohj. Jim Jarmusch, 2005). Festivaalin uutuustarjontaa edustaa englantilaisohjaaja Mike Leighin ylistetty ikäpolvi- ja avioliittokuvaus Vuosi elämästä, joka saapui ensi-iltaan Suomessa keväällä 2011. 

Monilla ohjelmiston elokuvilla on kirjallinen tausta: mm. taikuritrilleri ”Silmänkääntäjä” (ohj. Neil Burger, 2007) sekä Jörn Donnerin ohjaama 1970-luvun kohuklassikko ”Miestä ei voi raiskata” perustuvat kirjalliseen teokseen, samoin Alfred Hitchcockin huikea jännitysmysteeri ”Vertigo – punainen kyynel” (1958). Kirjailija Juhani Ahon juhlavuosi näkyy ohjelmistossa ”Juha”-filmatisoinnilla vuodelta 1956, pääosissa Eino Kaipainen ja Elina Pohjanpää. Festivaalin taiteilija- ja asiantuntijavieraisiin kuuluvat mm. kirjailija Märta Tikkanen (alkuperäisromaani ”Miestä ei voi raiskata”), ohjaaja Elina Kivihalme (maaseutunaisten arjesta viime sotiemme aikana kertova ”Tuntematon emäntä”, 2011) sekä historioitsija Outi Vuorikari (aiheenaan kirjailija Juhani Ahon tuotanto elokuvissa).

Festivaalin tekijät ja tapahtumamiljöö

Festivaalin taiteellisessa johdossa on työpari Ritva Kolehmainen & Saija Nissinen. Kolehmainen on kuopiolainen kirjallisuuskriitikko, kirjoittaja sekä Hopeatähti-kerhon vetäjä Kuopiossa. Nissinen on ISAK ry:n toiminnanjohtaja. Elokuvakulttuurin lisäksi Kolehmaista ja Nissistä yhdistää toimiminen kirjallisuuden kentässä. Festivaalin esitykset järjestetään historiallisesti arvokkaassa, 330-paikkaisessa Kino Kuvakukossa (Vuorikatu 27, Kuopio). Kyseessä on Kuopion suurin elokuvateatterisali.

Lisätietoja: Itä-Suomen audiovisuaalisen kulttuurin koulutus- ja kehittämisyhdistys ISAK ry
Torikatu 18, III krs, 70110 Kuopio. Tel/fax (017) 262 8575
www.artemix.kuopio.fi (etusivu) sekä www.kuvakukko.kuopio.fi