Hopeatähdet: Kwai-joen silta la 30.3. klo 12

Tiedoksi!

Hopeatähdet: Kwai-joen silta la 30.3. klo 12              

Kwai-joen silta (elokuva)

Kwai-joen silta (The Bridge on the River Kwai) on vuonna 1957 valmistunut sotaelokuva, joka kertoo toisesta maailmansodasta. Se perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. Elokuva palkittiin Oscareilla parhaasta ohjauksesta, leikkauksesta, kuvauksesta ja elokuvasta.

Elokuvan tapahtumat ovat kuvitteelliset, mutta ne sijoittuvat historiallisiin tapahtumiin Burman rautatien rakennustyömailla vuosina 1942–1943.

Sotavankien viheltämästä elokuvan tunnussävelmästä, nimeltään Colonel Bogey March, on tullut instrumentaaliklassikko. Toisen maailmansodan aikana sävelmään liitettiin natsijohtoa pilkkaava sanoitus Hitler Has Only Got One Ball. Kun Kwai-joen silta sai ensi-iltansa, oli brittiyleisölle hyvin selvää, mihin sävelmällä viitattiin.

Paras elokuva — Sam Spiegel

Paras ohjaaja — David Lean

Paras miesnäyttelijä — Alec Guinness

Paras sovitettu käsikirjoitus — Michael Wilson ja Carl Foreman (käyttivät Pierre Boullen nimeä)

Vaikka Boullen nimi on elokuvan alkuteksteissä, julkinen salaisuus oli, että Hollywoodin mustalla listalla olevat Foreman ja Wilson tekivät käsikirjoituksen. Yhdysvaltain elokuva-akatemia myönsi heille postuumisti Oscar-palkinnon 11.12.1984. Ranskalainen Pierre Boulle oli itse ehkä kaikkein yllättynein ehdokkuudestaan, sillä hän ei osannut sanaakaan englantia.

Paras musiikki — Malcolm Arnold

Paras leikkaus — Peter Taylor

Paras kuvaus — Jack Hildyard

Kwai-joen sillasta on nyt käytettävissä uunituore bluray-versio, jossa 50-luvun CinemaScope pääsee oikeuksiinsa. Huomio kiinnittyy myös Malcolm Arnoldin hienoon musiikkiin. Tosin varsinainen hitti oli brittisotilaiden viheltämä ”Colonel Bogey March”, jonka F. J. Rickettsin sävelsi jo vuonna 1914. Toisen maailmansodan aikana marssia laulettiin sanoin ”Hitler Has Only Got One Ball”.

Puuhakasta

Hyvää puuhaa!

Mauri Kunnas & Jenna Kunnas:

Aarteenetsijän puuhakirja,

32 sivua, Otava 2012.

Testasin lastenlasten kanssa Mauri ja Jenna Kunnaksen Aarteenetsijän puuhakirjaa. Ja kansikuva vei meidät meilikuvitusmatkalle. Hämähäkki Heikki etsittiin tietysti ensin. Itse kuvasta löytyi tarinan poikasia.

Jokaiseen puuhaan löytyy tarina. Vastaukset voidaan tarkistaa lopuksi takalehdeltä. Pienet yksityiskohtaiset kuvat voi värittää lopuksi. Puukynät sopivat parhaiten värittämiseen.

Aarrekarttakin piirretään ja tutkitaan varjokuvia. Hauskaa puuhaa, sillä yhdessä kertoen tarinat jatkuvat ja muuttuvat.

Paperittomat monena esillä





Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä: Paperittomat,

Helsingin Sanomat / HS Kirjat 2010.

 Katsottuani Kuopion kaupunginteatterin Puistokoulun näyttämöllä vaikuttavan Paperittomat-esityksen, ostin Paperittomat-kirjan. Näytelmä jatkaa ainakin kevätkauden. Paperittomista minulla oli hyvin vähän tietoa, mutta näytelmän myötä tajusin, että he ovat keskellämme.

Elina Izarra Ollikaista innoittivat Katja Tähjän valokuvat ja kun Tähjä teki Kaisa Viitasen kanssa aiheesta kirjan, syntyi näytelmä.

Paperittomat puhuu katsojille silmästä silmään. Näyttelijät, Henna Haverinen, Mikko Paananen, Virpi Rautsiala, Janne Puustinen, puhuvat juuri sinulle ja minulle. Jokainen heistä muuntuu moneksi, kuten minimalistinen lavastuskin.

Kaikki eivät ole suinkaan rikollisia, ihmiset ovat vain ajautuneet mahdottomiin tilanteisiin parempaa elämää etsiessään. Oleskeluluvaton on suojaton, ja hänen tilannettaan käytetään hyödyksi.

Paperittomat ovat elämän lapsia, he löytävät toisensa, soittavat ja laulavat yhdessä. He selviytyvät, sillä he pitävät toisistaan huolta. Läpikulkuviisumin varassa ei voi pysähtyä, ja työ on otettava sieltä mistä saa, se mikä ei muille kelpaa. On tyydyttävä riistopalkkaan ja etsittävä katto päänsä päälle miten kukin taitaa. On oltava aina valmis lähtemään.

He uskovat parempaan huomiseen, vaikka saavatkin kuulla: teillä ei ole oikeutta olla täällä.

Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä: Paperittomat,

Helsingin Sanomat / HS Kirjat 2010. 189 s.

Kirjan ensiaukeaman sanat:

”Vaikeina hetkinä

sanon itselleni, että

sinä olet sentään kävellyt

Afrikassa aavikon halki.

Meitä oli monta kulkemassa

kohti Eurooppaa. Monen

matka katkesi nestehukkaan

ja heikotukseen.

Minä selvisin siitä, joten

selviän mistä tahansa.”

Chinedu Kane

Paperittomat Ovat keskenään erilaisia, mutta useimpia heitä yhdistää jatkuva kiinni jäämisen ja käännytyksen pelko. Lainsuojattoman ei kannata huudella itsestään, kirjoittavat Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä. He puhuvat mieluummin paperittomista kuin median ja viranomaisten käyttämästä sanaparista laiton siirtolainen. Virallisestihan heitä ei ole.

Oleskeluluvan saamisesta kirjassa on hyvää tietoa. Toimeentulo on selvitettävä, eikä lupa irtoa helposti.

Vuonna 2009 Maahanmuuttovirasto käsitteli 4335 turvapaikkahakemusta. Turvapaikan sai 116 hakijaa. Oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella sai 421 hakijaa. Humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan sai 363 hakijaa.

Nigerialainen maahanmuuttaja koki olevansa orja Helsingissä. Ei ihme kun asuu ikkunattomassa kellaritoimistossa. Tarina päättyy: Huomenna lennän Nigeriaan. Sanoin poliisille, etten tarvitse saattajaa. En aio tehdä mitään tyhmää. Olen väsynyt elämään laittomasti.

Irakilainen perhe taivalsi pakomatkallaan vuorilla kolme vuorokautta. Nuorin lapsista oli nelivuotias. Pysähtyä ei voinut, koska silloin he olisivat kohmettuneet läpimärissä vaatteissa.

Tarinoita on raskas lukea peräkkäin. Välillä on katsottava kuvia tarkkaan. Onnea ja iloakin niistä näkee. Eteen tulee afganistanilainen sanonta: Joka ei ole kokenut tuskaa, ei ymmärrä muidenkaan tuskaa.

·     VB-valokuvakeskuksen Ateljeetilassa Paperittomat, Katja Tähjän näyttely 8.3.–28.4.

• PAPERITTOMAT-paneelikeskustelu lauantaina 16. maaliskuuta klo 12–14 Kuopion pääkirjaston luentosalissa. Vapaa pääsy.

Hopeatähti-kerholaiset viettävät Minnan päivää Kuvakukossa 19.3. klo 13

Kirjailija Gabriel Garcia Marquezin poika Rodrigo García ohjasi Albert Nobbsin



Ohj. Rodrigo García. Britannia-Irlanti- Ranska-USA 2012. Suom. kiel. tekstitys. 109 min. K12. 

Nähdään tiistaina 19.3. klo 13!

ALBERT NOBBS kertoo tarinan 1800-luvun lopun Irlannissa, missä köyhän naisen elämä on mahdotonta ilman elättäjää. Vuosikaudet Albert Nobbs on selviytynyt pukeutumalla mieheksi voidakseen työskennellä hovimestarina Dublinin yläluokan hotellissa. Tavatessaan hotelliin saapuvankomean maalarin (Mia Wasikovska), Albert havaitsee, että elämä voi tarjota mahdollisuuksia myös hänen kaltaisilleen.

Hieno näyttelijäkaarti puhaltaa henkiin menneen aikakauden verevästi. Glenn Close pääroolissa naisena, joka elää elämäänsä ympärivuorokautisen valheen varjostamana jää unohtumattomasti mieleen.

Tarina pohjaa irlantilaisen George Mooren (1852–1933) novelliin, joka ilmestyi ensi kerran 1918. Elokuvan ohjaaja Rodrigo Garcia on Nobel-palkitun, maailman arvostetuimpiin kuuluvan kirjailija Gabriel Garcia Marquezin poika.

”Koskettava elokuva…nousee Glenn Closen näyttelijäuran mestarityöksi.” (Iltalehti)

Kuvakuko, Vuorikatu 27, lipunmyynti avautuu n. ½ tuntia ennen esityksen alkua.

Järj. alueellinen elokuvakeskus ISAK ry

Hetki hiljaisuutta

Hiljaisuuden kappeli

Lauantaina 2.3.2013 psalmi: ps. 29:6

Antifoni

Herra, sinä olet laupias,

muista minua,

osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.

Hiljaisuuden kappeli

Kun Helsingin reissulla yrittää keritä moneen paikkaan, on välillä rauhoittavaa istua

Hiljaisuuden kappelissa.

Liikenteen pauhu häviää, kun istuu kappelin penkissä. Ihmiset hiljentyvät, kukin tyylillään.  



Hiljaisuuden kappelin ulkopinnan kuviot vaihtuvat kokoa tsuumaamalla




Puu on kaunista

 


Valo siivilöityy kauniisti ja saa seinän elämään