perjantai 30. elokuuta 2019

Kaksi hiljaista miestä kohtaa


Lukisinko kirjan urheilijasta?

Kaksi hiljaista miestä kohtaa

Kari Hotakainen
Tuntematon Kimi Räikkönen
Siltala 2018. 269 s.

Kun Kari Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä ilmestyi, siitä puhuttiin ja haastatteluja oli paljon.
Tuntematon Kimi Räikkönen ei minua houkuttanut lukemaan. Jotain autourheilijasta tiesin, ja minua kiusasi, kun nuorta miestä ivatiin puheesta ja puhumattomuudesta.
Pikkuhiljaa mielessäni myönnyin kirjalle, sillä luotin Hotakaisen taitoon. Kirjailija on saanut muun muassa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ja Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.
Luonnollisesti hän on ansainnut Savonia-palkinnonkin; Buster Keaton - elämä ja teot
Pidän Hotakaisen runoteoksistakin. Erityisesti Kalikkakasa kolahti mukavasti.
Hotakainen on syntynyt ‎9. tammikuuta 1957 Porissa, mutta tehnyt työuraa myös Kuopiossa.   

Kirjan alussa Hotakainen pohtii, kuinka autourheilijasta tuli maailmankuulu. Räikkönen haluasi vain ajaa autoa mahdollisimman kovaa. Isänsä ja äitinsä ja oman sisukkuutensa ansiosta se onnistui.
Vielä liki kolmivuotiaana poika ei puhunut. Häntä tutkitaan, mutta mitään vikaa ei löydetä. Tehtävät hän kuitenkin tekee ikäisiään nopeammin. Sylilapsesta kasvaa nopeajalkainen poika.
Nimi lyhenee ajan myötä Kimiksi.

Fanit löytävät idolinsa

Fanit kyttäävät, he tietävät, kun Kimin asianhoitaja laskeutuu hissistä aulaan, kohta Kimi tulee. Hänen kanssaan tulee fysiovalmentaja Mark Arnall. Hän on 16 vuotta huolehtinut, ettei kuskilta puutu mitään.
Se mikä ulospäin näyttää sulkeutuneisuudelta, on keskittymistä, lähipiiri tietää.
Kimin huone Ferrarin tiloissa on karu. Huoneen nurkassa on amme täynnä jääkylmää vettä. Sinne Kimi istuu ennen ajoa ja ajon jälkeen.

Värikkäästi kuvataan Ferrarin ääntä. ”Kirskuva ääni tunkee korvatulppien läpi ja lävistää pään kuin sula teräs.”
Kimi itse vähättelee ääntä, muutaman vuoden takaiset pitivät kunnon ääntä. Kimille ajaminen on parasta.  
´Tavallisella lomamatkalla´ olevan kirjankirjoittajan arvostus nousee, kun hän tulee samasta maasta kuin Kimi.

Kirjan taitto on lukijaystävällinen
 
Suuret tekstinostot kertovat oleellisia asioita.
”Kypärän sisällä on hikinen pää, päässä aivot, jotka raksuttavat huomattavasti kovemmilla kierroksilla kuin auto.”
Kimi sanoo, että ”hienointa olisi, jos voisi ajaa formula ykkösiä tuntemattomana”.
Kuvaus Kimistä Robin poikansa ja tyttären Riannan seurassa on herkkä. Läsnä on isä, ei autourheilija. Ice manista ei ole tietoakaan (McLarenin tallipäällikön keksimä lempinimi).

Kallista sponsorikelloaan hän ei voi pitää, koska ihottuma ärtyy siitä. Repussa kello on tarvittaessa esiin otettavissa.
Ammattikoulun autonasentajalinjan keskeyttänyt nuori mies teki huiman sopimuksen. Hän oli kotoisin talosta, jossa ei ollut sisävessaa. Pian hän korvaa isälle ja äidille kaiken huolenpidon ja kustannukset.

Kiinnostavasti Kimi pohtii kisoja ja voittoja. Vain lopputulosta katsotaan.
Kimi ei noudata käytöskoodistoa, tervehtii kyllä, vaikka on piinaava nousta autosta ja kohdata ammatin varjopuolet.

Hän ei pelkää vauhtia

Mä diggaan olla siellä autossa. Ajaminen on ainoa hieno asia siinä hommassa, autossa saa olla rauhassa.”
F1-auto on maailman ahtain työpaikka. Hiilikuituisessa, omiin mittoihin tehdyssä kotelossa makaat kypärä päässä makuuasennossa polvet koulussa, näkyvyys rajoitettu. Kimillä on kaksi vuotta vanhempi veli. Veljekset oppivat, että jos haluaa saada jotain. pitää tehdä itse.
Äiti Paula kuvaa poikiaan: Rami edustaa järkeä ja Kimi toimintaa
Poikien lapsuudesta on paljon kuvia. Karting oli elämäntapa.

Nyt Kimillä on kotonaan kuntosali. Siellä on laite, joka on formula-auton penkki. Ratti tärisee kuin kisassa. Kirjan kirjoittaja arvelee kestävänsä laitteessa puolitoista minuuttia.
Mitä pitemmälle kirjaa luen, sitä enemmän sympatiseeraan tätä kaksikkoa.

Kun Kimi teki 15-vuotisen sopimuksen, hän tarkistutti asiat luotettavilla ihmisillä.
Vähän yli kaksikymppinen Räikkönen sai mitä halusi. Vauhtia. Kaupanpäälle tuli kohtuutonta huomiota. Missään ei saanut olla rauhassa. Maailmanmestarista on komea koko sivun kuva vuodelta 2007.
”Ralli-ukkohan” Kimistä tulee. Hugo Bossin puvuissa on hyvä edustaa, joku pomoista sitä vaati.
Räikkönen arvostaa kartturien työtä. Mark Arnall huolehtii, että tarvikkeita pitää olla aina kolmet, kypärästä alkaen.

Kimin isä kuoli 56-vuotiaana joulukuussa 2010, Kimi oli 31-vuotias tuolloin. Suru yllättää myöhemminkin.
Luottamus on Kimille tärkeä, mutta hän joutuu kokemaaan, että matka hyväsydämisyydestä hyväuskoisuuteen on lyhyt.
Rahasta ei Kimin tarvitse enää puhua.  Silloin kun sitä ei ollut, rahasta puhuttiin usein. Lapsekasta uhoamista voi olla, että asian hoidettuaan Kimi heittää puhelimen järveen.

Ryyppymatkat ja pussikaljottelut ovat ikävää luettavaa, mutta henkilökuvan vuoksi tärkeitä. Miehestä luotiin kirjassa todenmukainen kuva.
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    
Kimin ja Mintun rakkaustarina on kaunista luettavaa.  Myös edelliset suhteet mainitaan, mutta niitä ei jäädä vatvomaan.
Kimi on saanut lapsena rakkautta osakseen, ja rakkautta hän nyt jakaa omalle perheelleen. Kuvatkin kertovat perheonnesta.

Kirjan lopussa on sivukaupalla tilastotietoa, samoin Räikkösen ura tiivistettynä. Kuolemattomia tokaisuja viimeisenä.
”F1 ilman lehdistöä olisi paratiisi”


Ritva Kolehmainen