SADEMIES HURMAA, RIIPII JA KULKEE MIELESSÄ PITKÄÄN
Kuopion kaupunginteatterin syyskauden esitykset ovat vaikuttavia.
Sademiehestä lukiessani tiesin odottaa täydellistä. Eikä vaan katsojat, vaan myös sen löysivät suurten palkintojen valitsijat. Elokuva sai parhaan elokuvan Oscarin 1988, ja paljon muitakin merkittävä palkintoja. Pääosissa Dustin Hoffman ja Tom Cruice.
Kuopiossa näytelmän katsoja kokee jotain täydellistä; viiltävän riipaisevaa ja herkkää. Olli-Matti Oinosen ohjaama Sademies nousee Oscar-elokuvan tasolle, jollei sitäkin paremmaksi.
Puntti Valtonen tekee autistisen Raymondin roolin taitaen ja riipaisevasti. Sydämeen käyvästi, seuraan henkeä pidättäen. Charlie, Atte Antikainen, kasvaa roolinsa myötä. Kateus ja ahneus jäävät mielestä, kun hän löytää veljeyden. Hän ei enää havittele veljen jättiperintöä. Laitoksesta lätkineet veljekset tekevät uskomattoman matkaseikkailun.
Kun Charlie sanoo, että tulen katsomaan sinua, paljastuu Raymondin jääminen laitokseen.
Ari-Kyösti Seppo ja Katri-Maria Peltola istuvat rooleihinsa täydellisesti. Usein ihmettelen Peltolan notkeaa vaihtumista rooliin kuin rooliin.
Sademies on kokonaisuudessaan loistavaa teatteria. Mielelläni katsoisin sen uudelleen. Olin tyttärieni kanssa katsomassa Sademiestä. Vaikutuimme.
Ritva Kolehmainen
