Rakkaus kirjallisuuteen ja kritiikkeihin säilyy
Kirjoista
on hauska keskustella ja ilo kirjoittaa. Kritiikkejä luen valikoiden; katson
otsikon ja kirjoittajan nimen. Silmäilyn jälkeen saatan lukea. Jotenkin sitä
uraudun tuttujen lehtien pariin.
Kirja-arvosteluja löytyy hyvin erilaisista lehdistä. ”Omassa” Savon Sanomissa ilahdun aina Risto Löfin lastenkirjojen arvosteluista. Positiivinen ote ja huumorintaju,
tarvittaessa syvällisyys purevat aikuiseen lukijaan. Aikoinaan Päivi Heikkilä-Halttunen vastasi lastenkirjoista ja. Hän kirjoitti
kattavasti ja hyvin. Päivin Lastenkirjahyllyä
kannattaa seurata, lastenkirjahylly.blogspot.com/
Vastikään
hän kirjoitti ”Ollaan vaan ja nautitaan elämästä”
Tunnistan samaa omassa ajattelussani: Oleskennellaan.
Kritiikin uutiset on ammattilehti, jota olen tottunut
seuraamaan. Uusimmassa numerossa Otso
Kantokorpi kirjoittaa Vallan
näkymättömät reunaehdot -otsikolla monista töistään. ”Et sitten viittinyt
mun näyttelystä kirjoittaa.” Sama pätee myös kirjojen suhteen, kun niitä
kriitikolle tuputetaan. On parempi löytää kirjat itse. Puheenjohtajan palstalla
Maria Säkö kirjoittaa
”Portinvartijasta portinavaajaksi?” marginaali – valtavirta -ajattelusta ja
uudesta kulttuurikritiikkiportaalista.
Filmihullua seuraan kun elokuvat ovat
intohimoni. Savon Sanomien
elokuvakriitikko Olli-Matti Oinoseen
luotan. Luottamus kasvaa vuosien myötä. Netin kautta pääsee käsiksi moniin
elokuva-arvioihin.
 |
Kulttuurilehti Kaltio
täytti viime vuonna 70 vuotta |
Kaltio ja Särö tarjoavat mieleistä luettavaa
Parnasso jo vuosien tuttu.
Kirjakritiikkejä luen
myös Suomen Kuvalehdestä, ja pidän
erityisesti STT-lehden Kirjahyllystä-palstasta,
koska siinä kirjoitetaan jopa vuosia sitten ilmestyneistä kirjoista, toki
uudemmistakin.
Minäkin kirjoitin
uusimpaan Elämäntarinaan jo pari
vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta. Kun se ei mahtunut viime vuoden lehteen,
nytkin sen tilalta siirrettiin jotakuta toista kirja-avostelua eteenpäin.
Aulis Mikkolan Niitä
kihlajaisia ei tule kuvaa pikkutarkasti vankilaoloja.
Päätoimittajan
mielestä ei kaikkien tarvitse kaikista heti kirjoittaa. Olen samaa mieltä,
hitaamminkin ehtii. Olen toki aktiivisimpana kriitikkoaikanani ehtinyt
kirjoittaa jostain arvostelun ja se julkaistiinkin ennen Hesaria. Se
huomattiin, en kyllä enää muista mistä ja mikä. Myöhemmin julkaistu kritiikki
voinee jatkaa kirjan ikää?
Omia julkaistuja juttujani
seuraan siten, että katson miten se on taitettu ja onko kansikuva tms. mukana. Olen
kuulunut kriitikkorenkaaseen, ja joulun alla oli kiva valita pari mieleistä
kirjaa koosteeseen. Tämän vuoden kirjalistoilta en valinnut arvoteltavaa, koska
en tiedä pysyisinkö vauhdissa mukana. Keskityn enemmän omaan kuntoutumiseeni. Kirjoitan
omassa tahdissani hitaampiin kuin päivälehtiin.
Lastenkirjahyllyn ohella tärkeä nettikritiikki-paikka on Kiiltomato-verkkolehti www.kiiltomato.net/
Yllättäviä kirjavinkkejä
löytyy myös facebookista. Kun luotettava kirjaihminen vinkkaa jotain, panen
asian muistiin. Pirkko Heikkinen
nosti esiin Takapirun, otan sen lukulistalle, vaikka taisi se jo siellä
ollakin. Radion kirjaohjelmat ovat tärkeitä, tekijöistä Puttonen & Novak.
Kulttuuri | Turun Sanomat |
17.3.2016 18:00 | 0
Eino Leino -palkinnon saa tänä vuonna
filosofian tohtori Liisa Enwald, kertoo Eino Leinon seura. Palkintoraadin
mukaan Enwald on tehnyt pitkän ja lavean työn kirjailijoiden parissa. Enwald on
muun muassa tutkinut runoilijoita ja kirjailijoita, kirjoittanut esseekokoelmia
ja toiminut esimerkiksi Elämäntarina-lehden päätoimittajana.
Palkinto annetaan joko erittäin
arvokkaasta teoksesta tai arvokkaana pidettävästä toiminnasta kirjallisuuden ja
kulttuurin alalla. Palkinnon arvo on 5 200 euroa.
TS–STT
Joskus tuntuu, että aina samat tekijät palkitaan,
siksi ilahduin tästä Turun Sanomien uutisesta!
