Äänestin Savonian kirjoja Varjo-Savoniassa ja sain ilmoituksen voittokirjastani joulukuussa.
Kävin kirjastosta hakemassa voittokirjani. Nuorten kirja ilahdutti, sillä olen niitäkin aikoinani arvostellut.
Kariston sivulta luen: "Karisto Oy on suomalainen Hämeenlinnassa toimiva kirjankustantamo, joka julkaisee kotimaista ja suomennettua kaunokirjallisuutta, lasten- ja nuortenkirjallisuutta sekä tietokirjallisuutta. Karisto julkaisee noin sata nimikettä vuodessa, josta noin puolet on lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Otava osti Kariston kustannustoiminnan alkuvuodesta 2020."
Karisto-nimi herättää positiivisen tuntemuksen. Tietysti haluan lukea kirjan ennen kuin annan sen lapsenlapselle.
ONNENPOTKU ALOITTAA LASTENKIRJASARJAN
Maria Kuutti
Peli on alkanut, Iida!
Onnenpotku 1
Karisto 2022, 127 s.
Kuvitus Elina Jasu
Heti kirjan alkusivuilta huomaan että, kirjailija on kokenut kirjoittaja. Kieli on virheetöntä, eläväistä ja hauskaa. Puheet luontuvat hyvin sanojansa suuhun.
Kirjailija, Maria Kuutti, (s.1980 Kangasniemi) oli minulle tuntematon. Tietokoneelta löytyi tietoa: Maria Kuutti, lastenkirjailija, äidinkielenopettaja (FM), kirjastonhoitaja, sanataideohjaaja. Häneltä on julkaistu toistakymmentä lastenkirjaa.
Jalkapallon pelaaminen on kuudesluokkalaisen Iidan mielestä parasta, mutta tytöille ei ole omaa joukkuetta. Voisiko haave toteutua? Syyslukukausi herättää toiveet ja paikallislehden ilmoitus innoittaa: Maanantaina tyttöjen jalkapalloharjoituksiin urheilukentälle! Iida pyytää mukaan parhaan kaverinsa Rozalian. Tulisiko uusi tyttö, Kanerva, mukaan? Hän sanoo vain katsovansa. Välituntipeleissä Iida on aina toisen joukkueen kapteeni ja Leevi toisen.
Ensimmäisessä jalisharjoituksessa monilla oli jo jalkapallovarustus, isommilta sisaruksilta perittyjä. Heillä on myös valmentaja, joka rakastaa valmentamista.
- Hienointa on, kun saa pelaajat tekemään parhaansa. Mikään ei voita liikunnan tuomaa iloa!
Iidan isoveli on kova neuvomaan Iidaa. Sanailua ja naljailua riittää heidän välillään. Hetkittäin Iida myöntää, on kivaa kun on isoveli. Yllättäen Eemelin luokalta kolme tyttöä ilmoittautui mukaan. Ekat harkat pelataan poikien kanssa yhdessä. Lopulta tyttöjen joukkue on koossa.
Opitaan, ettei jalkapallossa ole tilaa sooloilijoille, vaan hyvä pelaaja tukee toista.
Iida testaa ideaansa, kesäkauden lopuksi pelattaisiin ystävyysottelu poikia vastaan. Ja sponsorikin pitäisi hankkia. Tuohon ikään kuuluu myös ihastumiset. Teksti etenee vauhdikkaasti ja hauskasti. Nuorilla on vaikeuksia, on koulun ja paikkakunnan muutot. Vanhempien eroaminen on kurja asia. Kirjassa on paljon opettavia ja kasvattavia ajatuksia, mutta ne esiintyvät tapahtumien tiimellyksissä, ilman sormi pystyssä opettamista.
Ystävyysottelu on myös yllätysottelu, sillä katsomossa on yllätysvieraita.
Kirjan lopussa opetellaan ”Eemelin jalistemppu”. Ja asiaa tuntemattomalle esitellään jalkapallojoukkueen pelaajien roolit.
Hyvää lastenkirjaa aikuinenkin lukee mielellään. Tämäkin kirja on kustantajien lähettämiä teoksia Savonia-kilpailuun. Kelpo kirja omassa sarjassaan, mutta eihän näitä voi verrata keskenään esimerkiksi parhaaksi Savonia-voittajaksi äänestämäni Jorma Ranivaaran Upseerin parempi elämä -teoksen (WSOY 2004) kanssa.
Eikö olisi jo aika perustaa lasten- ja nuorten kirjoille oma sarjansa? Olisi se sitten Nuori Savonia -palkinto tai mitä sitten raati keksiikään. Rahapalkinto olisi pienempi varsinaista Savoniaa?
