OODI!

OODI MINNA CANTHILLE

Outi Vuorikari on toimittanut Hilja Meriojan runoon sävelletyn Oodi Minna Canthille painetun vihkon. Tausta selitetään: Kuopiossa Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistys ry järjesti 2007 lipunnostojuhlan.

Tilaisuudessa Hilja Meriojan luki kirjoittamansa runon. Myöhemmin Pekka Vienola sävelsi runon.  Hän on esittänyt sitä monissa juhlissa.

Runovihkoa on painettu Minna Canthin 170-juhlavuoden kunniaksi 500 kappaletta keväällä 2014. Minun vihkoni on nro 406/500.

Merioja on Pohjois-Savon kirjallinen yhdistys Vestäjät ry:n jäsen pitkäaikainen jäsen.

Nuottivihkon kannessa on Canthin kuvan taustana Minna Canthin huoneen tapetti Kuopion korttelimuseossa.

Aasi, jonka on vaikea hengittää, löytää ystävän

Hauska, kaunis ja opettava kuvakirja

 

Ville Hytönen: Hipinäaasi • Apinahiisi

Kuvittanut Matti Pikkujämsä

Tammi 2013

 

Matti Pikkujämsän kuvitus hurmaa heti Hipinäaasi ja apinahiisi -kirjan ensiavauksella. Ville Hytönen tunnetaan runoilijana ja kustantajana, mutta häneltä onnistuu myös lastenkirjan loruilu.

Moni sanoo tänäänkin ”hiih, hiih” tai ”hsshh, hsshh”, ja pilkka tekee surulliseksi.

Kirjan aasilla oli vain heikot keuhkot, siksi se hipisi ja yski.

 

”Köh, köh.

 hiih, hiih”,

sanoi aasi

ja istuutui

mättäälle.

 

Marsu ennättää paikalle ja kysyy: ”Mitäs siinä istut, Hipinäaasi?”

Pilkaten hän sanoo: ”Hipinäaasi Apinahiisi!”

 

Joen rannassa aasi kuvittelee saavansa olla rauhassa omine ajatuksineen. Hän toivoo löytävänsä ystävän, joka ei välittäisi hänen hipinästään.

Metsässä tulee vastaan aukea, jonne on kokoontunut metsän väkeä. Oli marsu, giraffi, haisusiili ja monta muuta. ”Oletkos tullut hipisemään tänne”, hänelle huudetaan.

 

Aasin askel oli raskas. Pilkka ja ilkeys masentavat.

Vihdoin aasi löysi rauhaisan paikan. ”Eikö koko metsässä ole ketään, joka pitäisi minusta?”

Aasi painaa päänsä itku kurkussa hernepuuta vasten.

”Älä tule tänne, aasi!” Puskassa istui itkevä apina.

Pian aasi ja apina huomasivat olevansa samanlaisia. Ja rohkeat kaverukset päättivät olla välittämättä muiden eläinten kiusanteosta. He olivat vahvoja yhdessä. Kun muut eläimet näkevät rohkeat kaverukset, kenellekään ei enää tule mieleen kiusata heitä.

 

Jokainen metsän eläimistä

oli oppinut jotain – jopa

ilkeä pieni huulikala:

Eläimet olivat erilaisia

keskenään kaikki. Ja siksi

lopulta niin samanlaisia.

 

Hytösen mainio lastenkirja ilahduttaa aikuista ääneen lukijaa.  Myös kuvista tarinaa voi kertoa monta kertaa.

 

Kaikki Kivestä ja muuta kiinnostavaa

Kuopion kaupunginteatterin kevät ­ – syksyllä uusittuun teatteritaloon

Harjannostajaiset tasan vuosi sitten 20.3.2013

Viihteen monitaituri, vieraileva ohjaaja Petteri Summanen luo työryhmänsä kanssa auktorisoimattoman Aleksis Kiven ”elämänkerran” Minna-näyttämölle. Summanen karistaa Kiven myyttisen kuvan tämän viheliäisestä maallisesta vaelluksesta. Kivi saa uuden villin elämän Shakespearenamme.

Summasen käsikirjoittama ja ohjaama Kaikki Kivestä saa kantaesityksensä Minna-näyttämöllä 18. lokakuuta. Näytelmä on Summasen ensimmäinen vierailu Kuopion kaupunginteatteriin. Hänet tunnetaan lukuisista elokuvista ja televisiosarjoista.

Mies ja hänen edesottamuksensa puhuttavat myös loppusyksyn toisessa ensi-illassa. Lokakuun 23. päivä saa ensi-iltansa Maria-näyttämöllä suomalaisen teatterin kestosuosikki, Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin. Film noir -tyylisen komedian ohjaa vierailija Jukka Keinonen, joka aloitti ohjaajauransa Kuopiosta 1990-luvulla alussa.

Rakkauden kaipuusta, hyväksikäytöstä ja ahneudesta kertovan näytelmän keskiössä ovat kaksi ikäneitoa ja heitä hurmaavasti huijaava kapteeni. Ohjaajan mukaan tämän riipaisevan ja kiihkeän näytelmän teemat ovat ajattomia. Näytelmää esitettiin edellisen kerran Kuopiossa 1940-luvulla.

Laajennettu ja peruskorjattu teatteritalo avataan syksyllä lukudraamalla. Neljä kuopiolaista merkkihenkilöä valtaa uuden Minna-näyttämön. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Kantanen, palvelualuejohtaja Pekka Vähäkangas, teatterinjohtaja Pekka Laasonen ja KalPa Hockey Oy:n hallituksen jäsen Hannu Kapanen astuvat Slawomir Mrozekin kirjoittaman pienoisnäytelmän Avomerellä rooleihin. 30.8. klo 14 oleva esitys on osa Kuopio juhlii -tapahtumaa ja sinne on vapaa pääsy. Liput esitykseen tulevat jakoon elokuun alussa. Syksyllä teatterin kulisseihin pääsee kurkistamaan myös Koko kansa talo -esityksen myötä.

Tämän kevään uusia esityksiä

Vastikään kantaesityksensä saanut Timo Parvelan kirjaan perustuva lastennäytelmää Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen suositellaan yli 5-vuotiaille. Näytelmä kestää noin tunnin, eikä siinä ole väliaikaa. Puistokoululla esitettävän näytelmän on ohjannut Johanna Sorjonen.

Kevään viimeisenä ensi-iltana on teatterin, Musiikkikeskuksen ja Musiikkilukion kolmikantayhteystyö Let it play! Toukokuussa Musiikkikeskuksella kantaesityksensä saavan musikaalisen matkan Broadwaylta West Endiin ohjaa Janne Puustinen.

Kevään esityksiä vielä: Armon varassa, Elling, Kuin ensimmäistä päivää, 

Maaninkavaara, Mielensäpahoittaja.

 

 

Kino Kuvakukossa Hopeatähdet esittää ”Viimeinen rakkaus” – elokuvan tiistaina 25.3. klo 13

 

(Mr Morgan’s Last Love) Saksa 2013. Komedia, draama. Ohj. Sandra

Nettelbeck Pääos.: Michael Caine, Clémence Poésy, Justin Kirk.
1t 56 min. K12.

Siitä hetkestä alkaen kun Pauline (Clémence Poésy) ojentaa hänelle auttavan

kätensä bussissa yksinäinen ja elämäänsä väsähtänyt Matthew Morgan
(Michael Caine) aloittaa kompastelevan matkan takaisin kohti uutta elämää. Ihastuessaan päätä pahkaa nuoren naisen elinvoimaiseen optimismiin, alkaa
omissa oloissaan viihtyvä opettaja opiskella elämää.
Heidän päivittäiset seikkailunsa ympäri Pariisia johdattavat omalaatuisen parin tutkimaan ystävyyden tuomaa iloa, kumppanuuden antamaa lohtua, romantiikan jännitystä – ja perheen merkitystä.
Perheselittelyjen aikana jokainen loukkaa toistaan. Epäonnistumistaan on vaikea myöntää, mutta usko ihmisiin palaa.

Hidastempoinen elokuva antaa katsojalle aikaa ajatella.

 

Sir Maurice Joseph Micklewhite, taiteilijanimeltään Michael Caine, (s. 14. maaliskuuta 1933) on englantilainen näyttelijä.

Caine on saanut uransa aikana kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista hän on voittanut kaksi: ensimmäisen elokuvasta Hannah ja sisaret (1986) ja toisen elokuvasta Oman elämänsä sankari (1999).

Vuonna 2000 hän sai ritarin arvon.

Clémence Poésy (s. 30. marraskuuta 1982 Meudon, Ranska) on ranskalainen näyttelijä. Hän aloitti näyttelemisen 14-vuotiaana. Poésy esitti kuningatar Marya kaksiosaisessa minisarjassa Ruutisalaliitto (Gunpowder, Treason & Plot), joka esitettiin televisiossa vuonna 2004. Hän sai roolistaan Golden FIPA -palkinnon.  Poésy on näytellyt muun muassa Harry Potter -elokuvissa.

Mr Morgan’s Last Love -elokuvassa on jotain samaa kun Michael Haneken elokuvassa Rakkaus.

Raveikon Leenan kanssa runomatkalla

 Leena Raveikko:

Arolla kettu, kosketus lunta
Omakustanne 2013

Tuulessa humisevat suunnitelmat / lähteä vaeltamaan / pyhiä reittejä ajatuksiin, / pois arjesta, pyhiin.

Leena Raveikon sanat runokokoelman ensimmäisessä runossa saavat lukijan ajattelemaan lähtemistä, mutta usein ajatukset jäävät haaveiksi. Uskallus puuttuu tai tuntuu vaivalloiselta. Raveikko kertoo hankkineensa vaelluskengät, siitä se lähtee.

Kahdeksan osaston teoksessa kuljetaan eksoottisiin paikkoihin. Kamera tallentaa kuvia sanojen ohella. Arolla kettu, kosketus lunta on Raveikon viides kirja. Parhaimmillaan hän onkin matkarunojensa kanssa ja lukija voi päästä siivellä mukaan tunnelmaan.

Puheterapeutti Leena Raveikko tunnetaan Kuopiossa Vestäjien uuden nousun aktiivisena toimijana.

Hän teki ansiokkaan monivuotisen kauden Pohjois-Savon kirjallisen yhdistyksen Vestäjät ry:n sihteerinä. Hän osallistuu myös runomatineoihin ja kirjallisiin ryhmiin.

Matka jatkuu.

Simpukkamerkit näyttävät tien
huulillani kuivuneet suudelmat.

Matkalla on luontevaa kirjoittaa päiväkirjaa. Päiväkirja palauttaa tunnelmat mieleen vuosienkin jälkeen, niin myös runot.

Matkalla runoilija janoaa hengen ravintoa ja pettyy, kun Lorcan kylässä ei Frederico Garcia Lorcaa tunneta. Mutta maisema vangitsee.

Matkalla on oma viehätyksensä seurata ihmisiä. Raveikko leikittelee: Kuvittelen heille kaikille elämän, / elokuvan mittaisen.

Vaellusmatkalla on omat vaivansa, minkä tuntee kropassaan.

Etsin sauvoista tukea kipeille jaloille / olkapäitä kalvavalle repulle, / uupumukselle.

Etelä-Korea on monelle saavuttamatoton matkakohde. Runojen matkat vievätkin useimmiten sinne, minne ei tavallinen turisti lähde. Kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus on aitoa.

Vuorella vanhus

pyytää vieraat istumaan
jakaa eväänsä
ojentaa kaksin käsin
suuret omenalohkot.

Muistot Afrikasta antavat aavistuksen ihmisten arjesta. Silti todellisuus pysyy vieraana. Turisti ilmastoidussa huoneessa hyttysverkon takana herää kellottomaan hetkeen, Raveikko kirjoittaa.

Juuri tuo ajantajun menettäminen matkalla kiehtoo.

Kiinassa on syytä pysyä ryhmän mukana, eikä jäädä haahuilemaan suitsukkeiden perään. Nepal on outo ja uskomaton. Kiinnostava.

Moselin ja Tonavan jokivarrella runoilija huokaa: En saa kyllikseni tästä matkanteosta.

Sateessa pyöräillessä on aikaa ajatella.

Hupun alla, yksin

kuuntelen omia mietteitäni
ajan kartan reittiä luostariin,
kuitenkin eksyn.

Punakhan kaupunki on yllättävä ja outo. Vaikuttavaa. Runoilija kirjoittaa: hengitän tämän kaiken ja itken / leikkaan hetken syvälle itseeni / jalokiveksi, / lupaan hioa sitä joka päivä osatakseni pysähtyä.

Matka muuttuu näennäisen helpoksi, kun kuljetaan junalla Vladivostokiin. Siperian autius on kylmää ja liikkumatonta.

Matkalla olo on tärkeämpää kuin perille pääsy, Raveikko kiteyttää matkanteon.