Juoppohullun päiväkirja

Ikävistä asioistakin voi syntyä hauskaa teatteria, kun taitajat ovat näyttämöllä

Miksi katson Juoppohullun päiväkirjaa?


Hulda-täti Juha-pojun vieraana

Kuvassa Katri-Maria Peltola ja Mikko Rantaniva, Kuva: Sami Tirkkonen

Kun kuulin, että Kuopion kaupunginteatteri esittää Juoppohullun päiväkirjan pohjalta tehdyn näytelmän, kävin ostamassa Juha Vuorisen samannimisen pokkarin. Miehen tuotanto yllätti. Lukijoitakin tuntuu olevan valtavasti, ainakin teoksia, kultapokkareita, myydään mielettömät määrät.

Kirja ei innostanut lukemaan; kauheasti liioittelua ja toistoa, vaan selaamiseksi se jäi ja lopulta kirja hautautui lukemattomien pinoon. Tartuin kirjaan uudelleen, kun teatteriin meno tuli ajankohtaiseksi. Jotenkin sen kahlasin läpi, vaikka vittu-sanan ylenmääräinen käyttö tympi. Lopulta sitä ei edes huomannut, tarpeettomana sen unohti.
Miksi näytelmää esitetään? No, onhan siitä tehty elokuvakin. Katsoin nyt trailereita, ne eivät houkuttaneet katsomaan itse elokuvaa.
Mietin, onko tarpeellista tehdä juoppohullusta, sairaudesta, näytelmää? Vaan tehdäänhän mielipuolista ja luulosairaistakin näytelmiä – jo klassikoiksi kohonneita. Mustasukkaisuuskin on innoittanut monia tekijöitä.

”Juoppohulluus eli delirium tremens kehittyy muutama tunti tai useimmiten 2–3 vuorokautta pitkään kestäneen ja runsaan alkoholin käytön lopettamisen jälkeen.

Alkoholin vieroitusvaiheessa ilmenevässä juoppohulluudessa henkilön tajunnan taso ja keskittymiskykynsä on häiriintynyt sekä hänen ajan ja paikan tajunsa on hämärtynyt. Hänellä ilmenee eriasteisia muistihäiriöitä sekä näkö-, kuulo- tai kosketusharha-aistimuksia. Hän hikoilee, hänen pulssinsa on nopeutunut ja hän on voimakkaan kiihtynyt tai pelokas.

Juoppohulluus on hengenvaarallinen tila. Hoitamattomana noin joka viides tila ja hoidettunakin 5–10 % delirium tremens -tiloista johtaa kuolemaan.”

Lääkärikirja Duodecim

14.9.2014 psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen



Kuvassa Anna Lipponen, Antti Launonen, Mikko Rantaniva, Ari-Kyösti Seppo ja Katri-Maria Peltola, Kuva: Sami Tirkkonen  

Syksyn ensi-illat ovat jääneet näkemättä, mutta ehdin sentään syyskauden näytökseen. Ristiriitaisin tuntein istuin katsomoon. Ohjaajan nimi vakuutti minut. Olli-Matti Oinonen on rautainen ammattilainen.

Kun Mikko Rantaniva (Juha Berg) astuu näyttämölle kalpeana ja krapula-hikisenäkin, hänessä on valloittavaa karismaa. Ja juopolla on aina kavereita. Juha Bergillä on Mikael (Antti Launonen) ja Kristian (Ari-Kyösti Seppo). Seppo on vieraillut aiemminkin Kuopiossa. Heillä molemmilla on useita rooleja esityksessä. Rantaniva (s.1974) on tänä vuonna teatteriin kiinnitetty näyttelijä.

Ehkä juoppohullulla on lopultakin huono itsetunto, hänen toistamansa lause sen kertoo: – Mulle ei vittuilla.

Launonen (s.1980) on pari vuotta sitten kuopiolaistunut näyttelijä. Antti Launosen rooli naapurina on hauska, höynäytettävä. Juopot keksivät häntä kohtaan monenlaista jäynää. Ystävällisyyden takanakin on aina jotain kieroa.



Joulusta voi siirtyä luontevasti uuteen vuoteen, juoppojen ajantaju pettää. Kuvassa Antti Launonen, Mikko Rantaniva ja Ari-Kyösti Seppo, Kuva: Sami Tirkkonen

Juopoilla on mielessä aina viina ja naiset. He juovat mitä vain humalaan tullakseen. Örveltäminen ja eritteiden kanssa meuhkaaminen on älytöntä. Suorastaan kuvottavaa, mutta huumori iskee samalla. Huumorilla selätetään moni ällö asia. Lavasteet toimivat hyvin, ohjaajan taidonnäyte. Monia ovia tarvitaankin, kun näytelmä muuttuu loppua kohtaan farssiksi. Pelataan väärinkäsityksillä, yhdistetään asioita väärin, absurdit tilanteet hyödynnetään, kun miehet näyttävät pelkäävän sitä, että heitä pidetään homoina. Verbaali huumori vie asioita eteenpäin. Näin saadaan yleisö nauramaan väärinkäsityksille. Usein asiat eivät ole sitä miltä näyttävät.

Annukka Blomberg on tehnyt monia vahvoja rooleja muuan muassa Helen S. – rakkaudella ja Jessikan pentu. Myös Katri-Maria Peltola on vahva näyttelijä, joka solahtaa luontevasti lapsenkin rooliin (Ihmemaa Oz), mutta esiintyy tällä kaudella Housut pois -musikaalissa. Herkullisia rooleja heilläkin riittää. Peltolan Hulda-täti on hersyvä ilottelija. Moninainen osa on Blombergillakin, Horo kapakassa ja Hieno rouva. Astrologi Tähtinen vastaa näytelmän hömpästä.

Näyttelijä Anna Lipponen on Kuopion kaupunginteatterissa vuoden sopimuksella äitiysloman sijaisena.

Lipponen on vähän vaisu remuporukan keskellä, mutta himokas nainen Juha Bergin suhteen. AA-kerhon vetäjä Tiina tuo uuden ulottuvuuden esitykseen. On hyvä näyttää asian tämäkin puoli, vaikkei näytelmä mikään valistusohjelma olekaan. Aina on mahdollisuus. Jokainen katsoja varmaankin suhtautuu omalla tavallaan, kun asiat Juoppohullun päiväkirjassa vain näytetään. Keskusteluja syntyy.

Anekdootti lapsuudesta nousee näytelmän myötä mieleen. Kotikylässä asui juoppohullu, joka kulki talosta taloon. Usein hyväntahtoinen mies käpertyi talon lattialle nukkumaan. Meillekin kerran hän jäi matolle nukkumaan kun oli ensin ponkaissut ylös ja osoittanut pieniä vihreitä miehiä, jotka juoksivat lattialistan alle. Kun äiti nousi aamulypsylle, oli yövieras kattanut tuvan penkille rivin kahvikuppeja – niille pienille miehille.