maanantai 3. syyskuuta 2012

HOPEATÄHDEN SYYSKAUSI 2012 alkaa

HOPEATÄHDEN SYYSKAUSI 2012
alkaa tiistaina 25.9. klo 13 Kuvakukossa
kirjailija Harri Tapperin vierailuluennolla ”Mikä on Vihtorin akatemia
(luento n. 30 min. + keskustelu). Sen jälkeen katsotaan uutuuselokuva Tämän kosken lapset.

Draamadokumentti Tämän kosken lapset kertoo saarijärveläisestä Tapperin taiteilijaperheestä,
jonka kaikista neljästä pojasta tuli merkittäviä suomalaisia taiteilijoita: Markosta ja
Harrista kirjailijoita, Kainista kuvanveistäjä ja Yrjöstä lavastaja. Dokumentissa käydään läpi
kodin ja vanhempien merkitystä taiteilijuuden syntymiseen sekä perheen arvostusta luontoa kohtaan.
Tapperien elämän selkäranka oli kotirannan koski. Kun 1950-luvun lopulla kosken olemassaolo kävi
uhatuksi voimayhtiön toimesta, alkoi uusi vaihe Tapperien elämässä, jota kutsuttiin ”Koskisodaksi”.
Tappereista tuli yllättäen merkittäviä ympäristöarvojen puolestapuhujia ja luonnonsuojelun edelläkävijöitä.



Kuopion ensi-ilta!
TÄMÄN KOSKEN LAPSET Kuvakukko, Vuorikatu 27, Kuopio.
Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus, tuotanto: Janne Heinonen.
Musiikki: Ville Ojanen.
Suomi 2012. 68 min.
Hopeatähden vieraina kirjailija Harri Tapper ja elokuvaohjaaja Janne Heinonen.
Tilaisuus on järjestetty yhteistyössä Ikääntyvien yliopiston kanssa.

Harri Tapper (s. 1929 Saarijärvi) loi kirjallisen uran jäätyään eläkkeelle luokanopettajan työstään
vuonna 1985. Hänen palkittuun tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä ja lyriikkaa.
Hänen uusin romaaninsa ”Loimu ja lumi” (Atena 2012) julkaistiin keväällä. Jokunen sana siitäkin.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Raha, rakkaus ja valta

Raha, rakkaus ja valta ovat dekkarien käyttövoimaa


Kouvolan Dekkaripäivien parhaat: Valta houkuttaa ja koukuttaa, toimittanut Ritva Sorvali.
Kouvolan kaupunki 2012. 336 s.

Kouvolan 16. Dekkaripäivät ”Valta houkuttaa ja koukuttaa” vetivät taas kesäkuun alun viikonloppuna dekkarikirjallisuuden ystävät yhteen. Kahden päivän aikana kuultiin komeita puheenvuoroja ja keskusteluja. Savon lahjat kirjallisuudelle Leena Lehtolainen ja Karo Hämäläinen sekä Lasse Lehtinen puhuivat vallasta ja rahasta kukin omasta näkökulmastaan.
Ehkä parasta vallankäyttöä on herättää lukijassa kysymyksiä. Voiko itsessä olla sama pahuus, mitä kirjassa on? Käännöskirjat luovat maailmalla Suomi-kuvaa.

Dekkaripäivien novellikilpailun voittajat kerrottiin aloituspäivänä ja samalla julkistettiin Ritva Sorvalin toimittama Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun parhaat 2012 -antologia. Nyt osallistujia oli vain 60 tiukkojen sääntöjen vuoksi. Valtakunnallisuus toteutui, sillä kirjoituksia tuli eri puolilta maata, Helsingin seudulta noin neljäsosa. Voittajat valitsi kilpailun päätuomari kirjailija Lasse Lehtinen. Hän on itsekin kirjoittanut myös dekkariromaaneja, muun muassa Fyrkanvaltaajan kuolema.
Kuopiolaisia on kirjassa mukana kolme: Marjo Kaikkonen, Markku Kangasniemi ja Virpi Poikolainen ja savolaisjoukkoa vahvisti rautavaaralainen Heikki Rissanen.
Voittajaksi nousi Matti Rautiainen Jyväskylästä. Hänen novellinsa Metallilaatikko sijoittuu koulumaailmaan. Metallilaatikko on sillä tavoin ovela, että sen avaaminen pitää jättää lukijalle. Vaasalaisen Heikki-Antero Laurilan novelli Vaihtokaupa pääsi kakkoseksi. Sen juonenkäänteet ovat nopeita ja jännitys kestää loppuun asti. Kolmannen palkinnon voitti Kirsti Niemi Putikosta. Hänen novellissaan Alma eläkeläisnainen osoittautuu aivan muuksi kuin lempeäksi mummeliksi.

Kaikkosen novellissa yksi henkilö alkaa pohtia, pitäisikö hänen tarttua vahingossa kuulemaansa rikostunnustukseen. Kangasniemen novellin pitkä pirullinen kirje on traaginen. Niemen novelli on arvoituksellinen, lukiessa pitää vähän kelata taaksepäin, miten se oikein olikaan. Rissanen on menestynyt aiemminkin kirjoituskilpailuissa. Nyt hänen novellissaan tartutaan myös yhteiskunnallisiin asioihin.
Kaikilla kirjan 20 novellilla on ansionsa. Jään odottamaan kuka ensimmäisenä julkaisee oman teoksen.
Valta houkuttaa ja koukuttaa -kokoelman kannet on suunnitellut ja toteuttanut Kymenlaakson ammattikorkeakoulun viestinnän opiskelija Jenny Korhonen.

Dekkaripäivillä avattiin uusi kirjoituskilpailu, Rikosaiheinen runo- ja laulukilpailu nimeltään ”Tuolla metsässä makaa kuollut mies”. Viiden runon tai laulun kirjoitusaikaa on vuoden loppuun.


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Elokuvamuistot talteen

ETSITÄÄN ELOKUVATEATTERIMUISTOJA


 Oletko rakastunut elokuvissa? Tai saanut sairauskohtauksen? Onko katsomiskokemus tehnyt sinut hulluksi, villiksi, onnelliseksi, synkäksi tai epätoivoiseksi? Oletko ollut kuolla nauruun tai jännitykseen? Onko elämäsi tai maailmankuvasi muuttunut katsomiskokemuksen seurauksena? Millainen oli eka kertasi? Oletko tavannut miehesi ensitreffeillä elokuvissa? Tai riidellyt tyttöystäväsi kanssa? Mikä oli tai on mieliteatterisi ja miksi? Entä kaupungin paras tai huonoin pornoteatteri? Minkälaisia unia olet nähnyt nukkuessasi elokuvateatterissa? Millaisia paikkoja elokuvateatterit olivat nuoruudessasi? Miltä elokuvateatterit tuntuivat tai tuoksuivat? Mikä on kauhein elokuvateatterimuistosi? Entä kaunein? Mikä merkitys elokuvissakäynnillä on ollut elämässäsi? Oletko ollut elokuvateatterin juhlanäytöksissä tai tavannut filmitähtiä? Oletko kokenut elokuvateatterin tulipalon? Jos sinulla on jokin erityinen elokuvakokemus tai muisto jostakin elokuvateatterista, kerro se meille!

Illume Oy on valmistelemassa elokuvateattereista kertovaa dokumenttielokuvaa. Etsimme kaikenikäisten ihmisten kaikenlaisia muistoja, elämyksiä ja kokemuksia elokuvateattereista. Olemme kiinnostuneet juhlavista ja arkisista kokemuksista, niin elämää suuremmista, pienemmistä kuin elämänkokoisistakin kokemuksista.

Pyydämme ystävällisesti lähettämään muistoja yhteystietoineen joko sähköpostitse osoitteeseen: elokuvamuistot@illume.fi tai postitse: Elokuvamuistot, Illume Oy, Palkkatilankatu 7 B, 00240 Helsinki

Muistelujen olisi hyvä olla meillä elokuun loppuun mennessä. Otamme niitä toki mielellämme vastaan jo sitä ennenkin.




Elokuvan tuottaa Illume Oy, käsikirjoituksesta vastaavat Toni Puurtinen, Henri Waltter Rehnström ja Jouko Aaltonen, joka myös ohjaa elokuvan.

Lisätietoja ja tiedustelut: Toni Puurtinen, toni.puurtinen@gmail.com
045-6511160


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Piukat paikat torstaina 7.6.

Piukat paikat torstaina 7.6. Kuvakukossa

Hopeatähti-esitys Kuopion Komediafestivaalilla: Huom. torstaina 7.6. klo 13 Piukat paikat (Some Like It Hot/I hetaste laget), USA 1959.
Pääosissa Marilyn Monroe, Tony Curtis, Jack Lemmon) 2 t. S. Käsikirjoitus ja ohjaus Billy Wilder.
Naiseksi pukeutuminen on vanha vitsi, mutta Piukkojen paikkojen vitsi säväyttää. Kaikki on jotain muuta kuin miltä näyttää. Tony Curtis ja Jack Lemmon ovat rooleissaan loistavia naisia ja Marilyn Monroe tekee loistavan komediaroolin. Komediaklassikko naurattaa ja kaataa tabuja.


Liput 5 e. suoraan ovelta, lipunmyynti avautuu n. ½ tuntia ennen esityksen alkua (ei ennakkovarauksia).

Kino Kuvakukko, Vuorik. 27, Kuopio.
TIEDUSTELUT: 050 338 3640 /ISAK ry tai Kuvakukko 044 718 2470.
HOPEATÄHTI NETISSÄ: ks. www.isakry.fi


maanantai 21. toukokuuta 2012

Tammen kultainen juhlakirja

Tammen kultaisten kirjojen 60-vuotisjuhlateos 2012


Tutkin lapsenlapsen kanssa muhkeaa Tammen kultaista juhlakirjaa. Luettiin ja juteltiin. Ja kaikki ihanat kuvat vaativat katsomaan yhä uudelleen.
Päivi Heikkilä-Halttusen esipuhe on lastenkirjan tuntijan ja tutkijan puhetta. Rakkaus kirjoihin näkyy.
Kirjasarja on Tammen silloisen kustannustoimittajan Jarl Hellemannin löytö.
Nostalgisesti kirjaa luen lastenlasten kanssa. Omien lasten kanssa luettiin niitä pieniä kultaisia kirjoja.
Huomaan lasten kirjahyllyssä tutun selkämyksen. Otan kirjan käteeni: Minä ja pikkuveli. Se taisi olla niin äidin kuin tyttären suosikki.


tiistai 15. toukokuuta 2012



Snellman-kesäyliopistolta tiedoksemme:

                                                                           Kuva Laura Malmivaara/Siltala 
Anja Snellman


HUMANISMIN ILLAT   
Kirjailija Anja Snellmanin luento:
Hyvän työpäivän tarina
ke 30.5.2012 klo 17.00–18.15
Kuopion kaupunginkirjaston luentosali.

Enintään 120 osallistujaa.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Oslo ei ole entisensä,
mutta Kööpenhamina on kuin ennen


                                                                 
                                                                           Mitäs me "lehtimiehet"! 
                                           
Komea Operaen rakkenustyömaitten ympäröimänä
 
Mustarastaan laulu ottaa minut vastaan Oslossa. Ääni sykähdyttää, silla ensimmäisen kerran mustarastaan huiluäänen olen kuullut joskus kauan sitten Oslossa.

Pidän yllätyksellisistä matkoista. Osloon lähtö oli pitkään mielessä. Viime kesänä matkahalut tyssäsivät 22.7. päivän pommi-iskuun ja ihmisten julmaan tappamiseen Utøyan saarella.
Anders Behring Breivik on vapun alusviikollakin otsikoissa oikeudenkäynnin takia ja nimen kuulen usein
kaupungilla.
                                                                                    


                
Jatkuva ihmisvirta oikeustalon edessä
                                                                          

Halpa lento Kuopiosta Osloon ja siskon vapaapäivät sattuvat yksiin. Siskolla on vielä yllätyskin; vapuksi Kööpenhaminaan.
Arkisin kierrämme yhdessä kaupungilla, lauantaina menemme hallituskortteliin. Ankea ja kalsea paikka, mutta oikeustalon edessä hehkuvat kukat. Jatkuva ihmisvirta kulkee ohi, ja ihmiset kurkistelevat aidanraoista ja katsovat lauta-aidan rei’istä.
Takana on muoviin peitetty oikeustalo, samoin on naapurikorttelin talo. Ne odottavat purkamista tai korjausta?
Auringosta huolimatta kylmä puistattaa.
Illalla poltamme tulta takassa. Yöt ovat viileitä, vaikka päivät ovatkin kesäisiä.


                                          
               Lauta-aidan takana on verkkoaita                                                 Lauta-aidan kurkistusaukkoihin tuodaan kukkia.



Hallituskorttelista katsoen kadun vastakkaisella puolella VG-lehden päivän lehden lukuvitriin jäi muistomerkiksi
  
Sivu sivulta lehteä luettiin



                                                            
Lähikuva vitriinistä
                                                                                                                                                                                                                      
Sunnuntaina lähden jo aamupäivällä kaupungille. Annan siskon tehdä rauhassa veroilmoituksensa. Minulla työ on edessä, kun palaan kotiin.
Päivä on lämmin ja tyyni. Mielikin lämpenee eilisen jälkeen. Raitiovaunu tai trikken, kuten Oslossa sanotaan, on mainio kulkuväline. Siskon asuintalon läheltä pääsee kyytiin. Bussillakin pääsee, mutta minä tykkään trikkenistä. Katselen ikkunasta orvokkeja, joita on valtavasti kuninkaan linnan puistossa ja paljon muuallakin. Kukkaistutukset ovat valmiina, ja aurinkoisilla paikoilla kukkivat kirsikat ja omenapuut. Raitiovaunusta näen valko- ja sinivuokkometsän.  


T-bane toimii, mutta lentokentältäkin tulen mieluimmin bussilla kuin tunneleissa junalla. Lähtiessä kentälle kuljen paikallisjunalla, joka on halvin ja hyvä. Rautatieasemalla on monta virkailijaa opastamassa uusien lippujen kanssa. Ilman siskoa en olisi pystynyt edullista lippua ostamaan, vaan olisin hoitanut ostohomman visalla. Onnistuin kyllä leimaamaan vanhan flexikortin kaksi lippua kaupungilla kulkiessani. Kun laite ne hyväksyi, niin luulottelin, että ne kelpaavat. Nyt minulla on sitten näyttökortti, johon vain ladataan rahaa. Sadalla Norja kruunulla ei montaa kertaa huristella.



Taustalla näkyy Holmenkollen

Jään National-teatterin pysäkillä pois ja kävelen kohti rantaa, Aker bryggelle. Satama on aurinkoinen ja tyyni.  Ihmisiä lojuu kahvilan sohvilla ja tuolien hyllyvillä patjoilla. On kiireetön rento olo. Tunnen itseni melkein turistiksi turistien joukossa, vaikka paikka on minulle tuttu. Puulaiturilla on mukava kävellä. Syön jäätelöä. On kesä. Sunnuntai on ihmisten, sillä kaupat ovat kiinni.
Vapun aatto ole arkea kummempaa. Keskusasemalla virkailijat neuvovat veroilmoituksen jättäjiä, ilmoituksen saa jättää klo 24 mennessä aseman laatikkoon.



Puisia laitureita jatketaan ja taloja rakennetaan veden päälle



Takana näkyvällä laivalla lähdimme Kööpenhaminaan
Me suuntaamme laivalle ja lähdemme kohti Kööpenhaminaa. Kannelta on mukava seurata etenemistä kapealla reitillä. Sisko yllätti minut; hytti on iso ja molemmat sängyt ovat lattialla. On tilaa, hotellin tuntu.
Syön liikaa, vaikka maistelen kaikkea vain vähän, merenelävistä en piittaa. Lasi viiniä kruunaa vapun aaton rauhan. Ei ole humalaisia, ei ilmapalloja eikä mitään vappukrääsää. Sisko menee porealtaaseen, minä katselen vielä keskiyöllä komeaa kuuta ja sen tekemää vanaa vedessä. Toisessa suunnassa taivaan ranta on aivan punainen, iltarusko leimuaa.
Tuhti ruoka janottaa ja ”Ferries” helpottaa. Norjalaisten vichy on hirvittävän suolaista, ja sitten on juotava pullo vettä perään.

Kööpenhaminan kattoja Pyöreästä tornista katsottuna

Aamulla heräämme aurinkoisessa Kööpenhaminassa. Satamasta bussi vie keskustaan. On ihana joutenolopäivä. Kaupunki on sellainen kuin muistinkin. Kaupat ovat auki vappuna, eikä mikään muistuta suomalaisesta vapusta.
Kaupungissa rakennetaan paljon, niin näyttää olevan jokaisessa isossa kaupungissa. Tanskan ja Norjan kruunu ovat samanarvoisia, esim. laivalla oli ihan sama kumman maan valuutalla maksaa.


Pyöreästä tornista on komeat näkymät kaupungin yli. Taustalla näkyy Ruotsin ja Tanskan välinen silta
Teemme kävelylenkin, sisko pyörähtää kaupoissa Strøgetilla. Minä tykkään vain oleskennella.
Käymme The Round Towerissa eli Pyöreässä tornissa Rosenborgin puistosta tullessamme. Jotain hämminkiä meistä kauimmaisella kulmalla oli, mustiin pukeutuneet ihmiset pitivät mekkalaa. Mistä ne ilmestyivätkään, mutta yhtä nopeasti poliisit koirineen olivat paikalla. Siskolla on korvaa yllättäville äänille, olihan hän Oslossa nurkan takana (ONNEKSI), kun lasit räjähtelivät taloista alas ja maa järisi.  
Se päivä puhuttaa yhä.
Kööpenhaminassa täytyy syödä Pølse, ja jäätelöt tietysti kauniin kesäpäivän kunniaksi. Laivalla voi sitten tuhlata aikaa syömiseen. Liian lyhyt aika matkaan oli, mutta se rentoutti ja antoi aikaa vain olla ja katsella. Hyvä irtiotto arjesta. Laivan kannella oli jopa kuumaa. Matka oli siksikin hyvä, että jätän haaveet risteilystä. Laiva on vain tapa siirtyä paikasta toiseen.
Matka jatkui satamasta Gardemoen lentokentälle. Oslossa oli +22 astetta, kun lähdin kotia kohti.

Norjalaisista jää ystävällinen muisto. Ihmiset ovat auttavaisia ja hymyileviä. Suomalaisista tykätään.


                                    Nämä jäivät kaihertamaan mieleen Oslosta

                                                                           
Uusia moderneja ravintoloita Aker byggellä                                      

Ja sama toiselta puolelta katsottuna




Vanha itselleni tuttu maamerkki SASin Radisson -hotelli on jäänyt toisten suurten rakennusten varjoon. Rannalta se vielä näkyy hyvin. Vieresssä on ainakin Aftonpostenin talo.

Näkemiin Oslo!