LASTENKIRJAT OVAT TÄRKEITÄ

 

LASTENKIRJAT OVAT TÄRKEITÄ

Petri Hänninen

MATKA MAAHISTEN VALTAKUNTAAN

Julkaistu joukkorahoituksella 2024

 

Kun kesällä huomasin Petri Hännisen uuden lastenkirjan ilmestyneen, tilasin oitis. Hetken mietin kustantajaa, kun en aiemmin ollut törmännyt joukkorahoituksella tehtyyn kirjaan. Muistin Hännisen esikoislastenkirjan Franz ja Kapteeni Nemon sukellusvene, Art House 1999. Kaunis kirja ja teksti hyvää. Klassikkoainesta.

Mutta mitä ovatkaan maahiset? Kun mörköjä ei ole olemassa, voiko olla maahisia? Matka Maahisten valtakuntaan kertoo noista ”otuksista”. Kirjan persoonallinen toteutus herättää uteliaisuuteni. Heittäydyn mukaan Aleksin ja Tertun seikkailuun.

Takakannen lukuohje sopii mihin tahansa kirjaan. Ikäsuositus on hyvä ohjenuora vanhemmille, jotka valitsevat kirjoja. Maahisten kuvaus on kiinnostava, vaikkakin vähän luotaantyöntävä; karvaisia, limaisia ja suomuisia.

Aleksi tuntee tarinoita maahisista, jota liikkuvat öisin. Hän vitkuttelee iltatoimissaan ja paketoi itsensä sitten tiiviisti peiton sisään. Pikkusisko Terttu on saanut luvan pitää valot päällä, oikeasti hän on rohkea, mutta näin hän voi salaa lukea jännityskirjoja.

Aleksi sanoo: Sängyn alla on maahisia. Isä pörröttää hänen hiuksiaan ja sanoo: Ei maahisia ole olemassa, ja sammuttaa valot.

Toisaalla maahiset alkavat kokoontua Suursaliin. Maahisten valtakunta on omanlaisensa yhteisö. Asuinpaikka koostuu kiveen louhituista luolista ja tunneleista. Suursali on niistä suurin. Sinne kokoontuvat maahisten aateliset, maahisten kerma ja palkitut maahiset.

Seinän vierellä arkun päällä istuu suurmaahinen, joka vahtii aarrearkkuaan. Suurmaahinen pitää alamaisensa tyytyväisinä jakamalla palkintoja hyvin tehdyistä ilkitöistä. Suurmaahinen puhuttelee maahiskandidaattia, joka aiotaan korottaa täysmaahiseksi. Kysymykseen, oletko jo maistanut ihmislihaa ehdokas vastaa: En ole maistanut lihaa ollenkaan.  Suurmaahinen aikoo karkottaa tämän maahisten valtakunnasta. Maahisten joukosta kuuluu pelon sekaista mutinaa.

Pelon ylläpitäminen on suurmaahisen mielestä tärkeintä. Harakka on tärkeä tekijä juonen kulussa. Pian on jokavuotisten hääjuhlien aika. Harakka on löytänyt sopivan puolison, mutta tämä nukkuu valot päällä. Siihenkin löytyy ratkaisu. Harakka haluaa palkinnon suurmaahisen arkusta. Lopulta sovitaan, että suurmaahinen raottaa arkun kantta ja harakka saa napata ensimmäisen nokkaansa tarttuvan esineen.

Merko-maahinen saa hakea Aleksin. Suurmaahinen haluaa aina ihmisvaimon. Heille tuleekin iso urakka maahisten ryöstämien lasten pelastamisessa. Jännitys kiihtyy.  Meno muuttuu huimaksi seikkailuksi. Aarrearkku ryöstetään hääjuhlien aikana.

Hääjuhla on meluisa, sekava orkesteri paukuttaa rytmiä ja simatynnyrit avataan…

Mutta on suurmaahisen muodonmuutoksen aika, ja mitä löytyykään aarrearkusta?

Seuraajasta tulee hyvä hallitsija.

 

Hännisen lastenkirja on lennokas, välillä pelottava, mutta aikuinenkin lukee sitä mielellään.

Aikuislukija näkee yhteyksiä nykymaailman menoon, herättelee ajattelemaan.

Petri Hänninen tunnetaan monitaiteellisena tekijänä, muun muassa sarjakuvan tekijänä, kriitikkona ja kuvataitelijana.

 R.K.