Runoileva pariskunta, Esko ja Leena

                            

Esko Lovén                                                                    Leena Raveikko

Tarvitsen kätesi ruukuksi                                               Multaa silmissäkin
Atrain Kustannus 2011                                                  Kuvat: Helena Pohjolainen
117 s.                                                                              Paino: Grano Oy. 77 s.      

                     

                   

 

 

                                     RAKKAUS  ON  RUNOJEN VOIMA

Tarjoan sinulle runon lautasella

omalla reseptillä tehdyn
                  maustelman

Esko Lovén on kirjoittanut kolme kokoelmaa. Tarvitsen kätesi ruukuksi löytyy myös CD:nä, runoja ja musiikkia. Esko on etsinyt kirjalleen pienkustantajan. Lienee helpompaa kuin suurten kustantajien kanssa, arvelen. Netistä löydän tiedon: ”Kirjoja kaikille” Nordbooks ja Atrain Kustannus. Näyttävät yhdistyneen.

Rakkaus on raakana hyvää, kypsyy sitä nautittaessa. Aika mojovasti sanottu.
Kasvusta puhuu Eskokin Leenan tavoin. ”Niin kuin kasvi tarvitsee maata / minäkin tarvitsen kätesi ruukuksi.” Käsi kättä vasten rakentaa kestävän muurin, jonka suojassa voi nähdä kauas ja unelmat.

Läheinen on valo toiselle. ”Sieltä mistä katsot / aukeaa kirkas päivä”

Esko näkee pienet asiat tarkasti.

Havunneula putosi kallion pinnalle

napsautti ääniraudasta alkusoinnun

          syksyn hyräilylle

Musiikkisanasto liittyy luontevasti mukaan.
Tunnistan vanhan puuveneen, joka toimii kukkapenkkinä. Olen seisonut sen vieressä olevalla bussipysäkillä. Nyt bussipysäkkiäkään ei enää ole.
Kahvi tuoksuu / tuvan emäntä kysyy / Pitkäkö matka. / Pitkä oli, vaikka / omassa päässä kiersi
Esko on pohdiskeleva. Mustavalkoinen tai / valkomusta / Sama kumminpäin / jos toinen puuttuu / ei tämäkään näkyisi

Nyt on kesä

ei sen enempää
Siinä sanassa on kaikki

Runo tuo mieleen Lauri Viidan runon sanat: Ja kesä jatkuu. Kesä!

Eskon runokokoelman takakannessa on aforistinen runo, joka viittaa uuteen kokoelmaan.

Hiljaisuudella on vahvat kädet
Ne jaksavat kantaa ääntä

                  jotta ne kuultaisiin
 

Esko Lovénin aforismikokoelman Ahdasta päässä on kustantanut Tampereen aforismiyhdistys 2015. Luotan tunnettuihin tekijöihin, uskon, että kokoelma on hyvä.

 

RUNSAUDEN NOUSUHUMALA

Ikävöin kasvimaatani

kuisesti keskeneräistä
jokainen hetki, jonka olen siletä poissa
on tuhlattu

Leena Raveikko tunnustaa rakkautensa kasvimaahan. Uusin kokoelma Multaa silmissäkin on hänen kuudes omakustannekirjansa. Hänen matkarunonsa ovat ottaneet lukijan mukaansa, eikä ”puutarhakirja” tee poikkeusta.

Runoissa on jotain tuttua ja innostavaa, vaikka en mikään multasormi olekaan. Herkkyyden aistin.  

Tästä se alkaa; kevät ja kesä, / työ, joka ei koskaan pääty. Runontekijä riemuitsee.

Talvella aherrus / siirtyy käsistä ajatuksiin, / väsyneisiin uniin – –

Lasten syntymässä on samaa voimaa kuin kasvien puhkeamisessa.

Voikukkapoika syntyy kesän kynnyksellä ja Kaamos-Kalle tulee pimeimpään aikaan.
Tämä on tärkeä säe: Aurinko kapaloidaan kehtoon.

Leena havainnoi tarkkaan luontoa ja ympäristöä. Kasvivärjäystä harrastava runoilija kuumentaa sipulinkuoria kattilassa. Liemessä väkevä oranssi / siirtyy kankaaseen, / poppanan raitoihin tuomaan kesän valon / pöytääsi, sinulle.

Kesän kiihko pyörryttää, runoilija kirjoittaa.
Kedolla ei alakuloisia perhosia,
suruvaipatkin lentävät
keveän surutta.

Kesän sato kypsyy, ja niin kasvavat lapsetkin.

Esikoinen poimii laukkunsa / lentää pois niukin tavaroin / ei edes evästä mukaansa ota.
Oven kolahduksen jälkeen / hiljaisuus / vain tuulikello soittaa lähtölaulun.

Lasten pesästä lähtö on aina koskettava ja itkettäväkin.

Leenan runot tarjoavat samaistumiskohteita ja koskettavat tunteita.
On elonkorjuujuhlan aika.
Kirjan kuvat ovat Helena Pohjolaisen. Hänestä ei kerrota nimeä enempää.


PS. Puhun poikkeuksellisesti Eskosta ja Leenasta, koska opin tuntemaan heidät puheenjohtaja-aikanani. Leena oli mainio sihteeri ja jäi hoitamaan hommia vielä senkin jälkeen kun minä lähdin. Esko oli aina avuliaana miehenä auttamassa muutoissa yms. kuljetuksissa.
                        

(Kuvat otin vuosia sitten Vestäjien Rautalammin reissulla.)

Satua ja tarinaa - niitä me tarvitsemme

On meillä Kuopiossa hyvä teatteri, aivan loistava…

Mennäänkö uudestaan?

Remontin jälkeen Kuopion kaupunginteatteri on herännyt uuteen kukoistukseen.
Katsojien suosikki on parhaimmillaan hyvää teatteria, johon on turha liittää epiteettiä vain musikaali.
Katsojamäärä on yksi parhaista koskaan Kuopion kaupunginteatterin historiassa, 70 000 kävijän raja meni rikki.

Eniten katsojia keräsi musikaali The Sound of Music. Esitykseen myytiin peräti 25 532 lippua. Kuopion kaupunginteatterin The Sound of Musicin 25 000:s katsoja, helsinkiläinen Iiro Räsänen nähtäneen usein katsomossa, Kuopion kaupunginteatterin kausikortilla on käyttöä.

 

Satua tarvitsevat myös aikuiset. Fantasiasatu Ihmemaa OZ on perheen yhteistä katsottavaa. Sovitus ja ohjaus ovat Olli–Matti Oinosen käsissä. Kaikki muukin on kohdallaan. Puvustus ja lavastus, samoin maskeeraus ovat loistotyötä. Koreografi Antti Lahti ja on pannut parastaan, ja Petri Tiainen laulujen kanssa. Ääni- ja valosuunnittelu ovat varmoissa käsissä. Ja projisointia tarvitaan vaikuttavassa sadussa.

Katsomossa pääsee sadun maailmaan. Aikuinen voi heittäytyä lasten lailla mukaan vauhdikkaaseen menoon. 3d-laseja värkkäilin yhden kohtauksen ajan nenälleni, eivät pysyneet silmälasien kanssa. (näin minulle käy elokuvissakin.) Kuopus ei laseja halunnut, mutta äitinsä ja isosisko kokivat 3d-ulottuvuuden.

Alun pyörremyrsky on aika jännittävä, muuten ei sitten nuorimmaistakaan pelottanut.

Dorothy-tytön (Katri-Maria Peltola) myrsky vie Maiskisten maahan. Matkaan liittyy taikuutta ja lumoa.

Ainoastaan suuri ja mahtava Oz voisi auttaa. Mutta Dorothyn matkaseuraksi pääsevät Variksenpelätin, Peltinen mies ja Leijona. Kaikilla heillä on suurelle velholle tärkeää asiaa. Lännen noita pyrkii myös Smaragdikaupunkiin saavuttaakseen koko Oz-maan herruuden.

Hyvässä sadussa on aina myös opetus. Ihmemaa Oz korostaa ystävyyden ja yhdessäolon merkitystä ja opettaa katsojia uskomaan itseensä. Ollaan oman elämämme sankareita!

Ihmemaa OZ oli kevätkaudella erittäin suosittu. Se saavutti viidellätoista esityksellään lähes

6 000 katsojaa.  

 

Ihmemaa OZ  jatkaa syksyllä 2015.

Ihmemaa Oz, etualalla näytelmän tähti Katri-Maria Peltola

 

Lapsenlapsen kysymykseen mennäänkö uudestaan? voin vastata. Mennään!

Näyttelijä Tarmo Valkonen jää eläkkeelle

Kuopion kaupunginteatterin pitkäaikainen näyttelijä Tarmo Valkonen jää eläkkeelle heinäkuun lopussa. Keväällä näimme Valkosen Anton Tšehovin Lokissa ja menestysmusikaali The Sound of Musicissa.

 Vuodesta 1983 Kuopiossa työskennellyt Valkonen tunnetaan monista vivahteikkaista rooleistaan. Hänen viimeaikaisia menestyksiään oli tammikuussa 2014 ensi-iltansa saanut Mielensäpahoittaja, jota esitettiin täysille katsomoille Puistokoulun evakkotilassa. Näytelmä on myös yksi Valkosen omista suosikeista.

”Pidin erittäin paljon sen sanomasta, siitä miltä tuntuu, kun jää yksin ja kaipaa toista vierelleen.

Oli myös hienoa työskennellä kahden ystävän, Vesa Revon ja Erkki Saarelan, kanssa. Olimme kurssikavereita 1970-luvulla Suomen teatterikoulussa.”

Valkosenkin varmaan näemme vielä teatterin lavalla. Eläkeläiset istuvat hyvin näyttelijäjoukkoon, varsinkin kun heille löytyy räätälöity rooli. Mauri Saikkonen on yksi heistä. Ja ensi syksynä näemme ainakin Auli Poutiaisen lavalla.

Lokki-näytelmä: Edessä Valkonen, tuleva eläkeläinen ja vieressä (oik.) eläkkeellä oleva Saikkonen.