Dekkarikilpailun voittaja

Mistä syntyy kipinä kirjoittamiseen?

 

Kouvolan XX Dekkaripäivien rikosaiheisen

pienoisromaanikilpailun voittaja vuonna 2016

 

Virpi Aaltonen

Nekala. 222 s.
Kouvolan kaupunki 2016

Kouvolan Dekkaripäiviltä hankin aina kirjoituskilpailun voittajateoksen, tällä kertaa pienoisromaanin. Nekala vie ajatukset Tampereelle.

Teos on helsinkiläisen toimittaja Virpi Aaltosen kaunokirjallinen avaus. Teos alkaa hyvin viihdekirjamaisesti. Vaan kyllähän hyvä dekkari myös viihdyttää.

Hyvin nopeasti Nekala nappaa mukaansa. Omaperäinen henkilögalleria ja tavallisen tuttu tapahtumapaikka kiehtovat.

Päähenkilö kaatuu polkupyörällä Tampereen Nekalassa. Ruotsia puhuva mies auttaa naisen ylös.  Hän näyttää asuvan lähistöllä ja käy lähimarketissakin. Miehen ja naisen näkökulmat vuorottelevat. Tekstityyppikin vaihtuu samalla. Tiiviit luvut vievät vauhdilla tarinaa eteenpäin.

Jännitys tiivistyy, kun mies alkaa seurata intensiivisesti naisen elämää.

Näkymä naisen olohuoneesta on suoraan kaupan pihalle. Pikkumarket pilaa maiseman, mutta niin tekevät betonilaatikkoasunnotkin. ”Ilmaista Kaurismäki-elokuvaa.”

Mies yöpyy Saabissaan parkkipaikalla. Hän tajuaa haisevansa ilman, että joku mummo toteaa – ”Hajusta päätellen tuskin olette työelämässä.”  Kuitenkin mies kantaa mummon ostokset tämän kotiin. Kaupan kassa sanoo, että vakiasiakas löytää aina jonkun pultsarin kassejaan kantamaan. Kassa hoksaa lipsautuksensa.

Teksti kulkee notkeasti, vaikka välillä tulee epäilys; ei kai päivystäjä tuolla lailla tivaa rikoksesta ilmoittajaa.

Pakkomielle vetää miehen muijan, kuten hän sanoo, asunnolle. Hän inventoi tavaroita mielessään ja huomaa, ettei suihkua ole.  Itse mies käy uimarannassa pesulla, ja samalla huuhtoo alusvaatteensa.

Ennen lähtöään mies juo naisen siiderin, toisen jättää paikalleen, mutta nappaa mukaansa pari nektariinia.

Nainen huomaa, että joku on käynyt asunnossa, huomaa puuttuvat nektariinitkin.

Pian mies uskaltautuu muijan asunnolle, kun tämä nukkuu. Hän ottaa jonkin esineen mukaansa, mutta palauttaa sen aina. Mies antautuu vaaraan, kun hän menee vintin kautta ulkokatolle. Nököttää sitten savupiipun suojassa pöllö seuranaan.

Kaupassa mies on huomattu, hänestä puhutaan. Sanoiko joku komeaksikin. Miestä kiinnostavat iltapäivälehtien lööpit, eikö vieläkään puhuta mitään.

Salaperäisyys on kiinnostavaa, vaikka ruumiita ei löydykään. Ruotsia puhuva mies osoittautuu poliisiksi. Mitä hänen tunnollaan lienee?

Loppurutistuksessa on vauhtia. Sekaisin menneet asiat kurotaan sopivasti yhteen. Tiivistunnelmainen romaani on erinomainen lukuelämys. Suotta ei Rönkä kehunut.

 

                                                                 ***

Kilpailu järjestettiin Kouvolan Dekkaripäivien 20-vuotisen taipaleen kunniaksi, ja siihen tuli 60 käsikirjoitusta ympäri Suomea ja Eurooppaa. Paikallinen raati valitsi seitsemän tekstiä päätuomari kirjailija Matti Röngän luettavaksi. Hän valitsi voittajat.  Rönkä esitteli kirjan tyylillä ja asiantuntemuksella Ei kylläkään olisi sitä vielä julkaissut. Hän painotti, että kirjailijan tärkein työkalu on kieli. Kirjoittaja vastasi, että hän on työstänyt kirjaansa vielä ennen julkaisua.

Kun mietin mikä saa ihmiset kirjoittamaan kilpaa, Kouvolan Dekkaripäivillä ymmärsin, että kipinä voi syntyä vaikkapa hyvistä alustuksista tai hyvistä dekkareista. 
Kilpailussa jaettiin myös kaksi tunnustuspalkintoa. Päätuomarin tunnustuspalkinnon sai oululainen Heli Määttä tekstillään Daltonit, joka kuvaa letkeästi perhe-elämää ja pienen paikkakunnan elämänmenoa koulupojan näkökulmasta. Paikallinen raati jakoi toisen tunnustuspalkinnon akaalaiselle Tarja Rossille tekstistä Elämä on outo matka. Tarina kertoo kahdessa aikatasossa narsistimiehen uhriksi joutuvan naisen tarinan.