lauantai 24. helmikuuta 2018

Onnittelut Virolle ja virolaisille!


Onnittelen 100-vuotispäivänä Viroa ja virolaisia!
Olen käynyt Virossa jo 1970-luvulta lähtien. Ensimmäisellä bussikiertomatkalla emme päässeet
Tarttoon, vaan meidät ohjattiin Viljandiin.  Myöhemmin olen kyllä käynyt Tartossa muutaman kerran.
Viro on ensimmäisestä matkasta muuttunut paljon. Silloin oli oikeastaan vaan Kauppamaja Berjoskat, missä voi ostaa jotain.
Georg Ots -laivalla matkustettiin Itämeren yli. Ruoka ei maistunut, mutta onneksi levällä ja teellä pärjäsi muutaman päivän.
Vuosien myötä matkustaminen on helpottunut, ja Virosta on tullut komea eurooppalainen maa.

Itämeri on silta Viron ja Suomen välillä.
Pitäisi etsiä matkapäiväkirjat ja monet valokuvat joita matkoiltani olen ottanut.
(kuva-arkistoni on tyyliä ”kenkälaatikko”)
Viimeisimpiin matkoihini kuuluu Sofi Oksasen ja kustantajan matka Tallinnaan. Kävimme seurueen kanssa Patarein vankilassa. Se tutustumismatka jätti mieleen rankat muistikuvat.
Puhdistus-elokuvan ensi-ilta on vaikuttava ja myös rankka.
Etsin kirjahyllystäni virolaisia teoksia; on Jaan Krossia ja Jaan Kaplinskia ja runokirjojakin.

Jan Kausin ja Harri Rinteen toimittama kokoelma kannattaa lukea Ajattelen koko ajan rahaa – kivikovaa virolaista nykyrunoutta, Johnny Kniga 2006.
Otan malliksi yhden runon.
HERRAN VUONNA 2002
Ajattelen koko ajan rahaa
Että sitä ei ole
Mittaan matkapuhelujen pituutta
En niiden sisältöä
Pyrin puhumaan hyvin lyhyesti
ja alan änk änk änkyttää
Ensi kertaa elämässä
En saa sanaa suustani
Ajattelen rahaa
Vierittelen kädelläni
Viimeistä hopeista pidän kielen alla
että sen voisi kerran painaa luomilleni
peläten että muuten
haudataan silmät auki
Ajattelen
                    miten kalliiksi sekin vielä
                                                             tulee
Ajattelen nollaa
                                             pyöreämuotoista
elämän velkojen perässä
Koko ajan ajattelen
Eeva Park, 9.9.1950: runoilija ja proosakirjailija
suom. Raija Hämäläinen
Otan mukaan myös jo edesmenneen runoilijan ja taidemaalarin Sass Suumannin (Aleksander Sumann 25.4.1927–19.4.2003) runon.
Neuvostoaikana
selailin lehtiä pitkin hampain
Olin sisäisessä maanpaossa
Hölmöjä ovat
ne oikeatkin maanpakolaiset:
Herranlettas miksi te ette
kutsuneet poliisia
kun teidät
ahdettiin karjavaunuihin
suom. Hannu Oittinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti