Huumori
ja liioittelu ryydittävät esikoiskokoelman runoja
Anita
Kuusela: Runon kun punon. 58 sivua
Omakustanne
2020, painatus Grano Oy
Koronakevään
ilo, postiluukusta kopsahtaa runokokoelma.
Tiedän
Anita Kuuselan (s. 1964) runoharrastuksesta, olemmehan vuosia sitten
kohdanneet runouden parissa.
Varmaankin
moni runoilija haaveilee omasta kirjasta. Usein tarvitaan vain päätös. Nyt.
Anita
Kuuselan äiti ryhtyi kustannustoimittajaksi ja pani runot järjestykseen. Toimittajan
ammattitaidolla Kaarina Kuusela teki hyvää työtä. Hän valaisee Aluksi-tekstissä
asian taustoja.
Runoilija
pitää nimikkokukkanaan vanamoa. Herkät
piirrokset kokoelman sivuilla ovat Paula Savolaisen käsialaa, samoin
kannen valokuva ja kirjan taitto.
Runoilijaksi jos tahtoisin,
kuinka siihen pystyisin?
Mistä löytäisin sanat oikeat,
miten ilmaisut veikeät, soikeat?
Tuulessa-runo kertoo variksen
lennosta, minkä tuuli katkaisee. Lukiessani ihastun, kun eteen tulee oman
kokemuksen kautta tuttua. Katsoin talvimyrskyssä kuinka lähilammen jäällä tuuli
riepotteli pikku varista. Monta kertaa se yritti lentoon, mutta tuuli heitti
varista sinne tänne. Lopulta lintu ryhtyi kävelemään kohti kirkon rantaa. Vaan
miksi `raakku`?
Kuusela
on oivallinen sanankäyttäjä; kissat ja koirat / vilusta jähmeinä / naukkuu.
Hän
on liioittelun mestari Janne-kissasta kertoessaan, maistuuhan sille niin
ryhävalas kuin piikkihai.
Ulkonäkökeskeisenä
aikana Kedon kukka muistuttaa: Ihmisarvoa ei ulkonäkö määrää, ei
menestys eikä varallisuus voi sitä säätää.
Harrastuneisuudesta
kertovat Ennen julkaistut -osio. Kuopio on saanut Kuuselan kehaisemaan
kotikaupunkiaan.
Hyvä,
lupsakka Luoja Kuopion tuhlaten loi, siksi Kuopio näyttävästi karkeloi ja soi!
Myös
Parkinson-taudin Kuusela panee runon muotoon. Runoilija tunnustautuu kirjaston
ystäväksi.
Eläimet
ja luonto ovat hänelle tärkeitä. Janne-kissa oli läheinen ystävä, se
vastasi tuhatta tätiä. Ja Ella-kaverin koira pääsee runon sankariksi.
Kuusela
on humoristi, vallan mainio. Rakastunut ratsu kertoo hevosen ja lehmän
rakkaustarinan. Pian soivat häitä karjankellot.
Usko
on monien runojen kantava voima. Majesteetti-runossa on syvää
lapsenuskoa, Isi-sana sen kertoo. Runoilija rukoilee myös muitten
puolesta (runosta Pohjolan aurinko).
Oi Luojamme,
sinua rukoilen,
että lyhtysi valo
saisi kirkkaana valaista
kaikkien kansojen
tiet ja tulevaisuuden!
Kuuselan
humaani ihmiskäsitys ei erottele ihmisiä, vaan hän ymmärtää kaikenlaisia
lempeällä huumorilla. Suloenkeli
puliukkoja suojeli, / jotka siipiensä suojassa ihasteli: / Voihan peeveli,/
kuinka kaunis onkaan enkeli!
Isoäitini ja Mummoni
Helli -runot ovat kunnian ja rakkauden osoitus isovanhemmille.
Kuusela
kertoo runonsäkein sosiaalitaituri Tarjasta ja Lähihoitajasta,
tämän ajan arjen sankareista.
Kokoelman
saatuani luin sen läpin innostuneena. Annoin ajan kulua ja palasin lukemaan
runo runolta. Luin ääneenkin, jotta tunsin runorytmin. Kieli on hyvää. Vanhana
pilkunviilaajana juutuin vain yhteen sanaan. Vai ymmärsinkö väärin.
Ritva Kolehmainen
Kokoelmaa voi lainata Kuopion kaupunginkirjastosta, sitten kun kirjastot ovat taas auki.
Kirjan voi ostaakin, hinta 15 euroa postikuluineen.
