Huumori
ja liioittelu ryydittävät esikoiskokoelman runoja
Omakustanne 2020, painatus Grano Oy
Koronakevään
ilo, postiluukusta kopsahtaa runokokoelma.
Tiedän
Anita Kuuselan (s. 1964) runoharrastuksesta, olemmehan vuosia sitten
kohdanneet runouden parissa.Varmaankin moni runoilija haaveilee omasta kirjasta. Usein tarvitaan vain päätös. Nyt.
Anita Kuuselan äiti ryhtyi kustannustoimittajaksi ja pani runot järjestykseen. Toimittajan ammattitaidolla Kaarina Kuusela teki hyvää työtä. Hän valaisee Aluksi-tekstissä asian taustoja.
Runoilija pitää nimikkokukkanaan vanamoa. Herkät piirrokset kokoelman sivuilla ovat Paula Savolaisen käsialaa, samoin kannen valokuva ja kirjan taitto.
Runoilijaksi jos tahtoisin,
kuinka siihen pystyisin?
miten ilmaisut veikeät, soikeat?
Tuulessa-runo kertoo variksen lennosta, minkä tuuli katkaisee. Lukiessani ihastun, kun eteen tulee oman kokemuksen kautta tuttua. Katsoin talvimyrskyssä kuinka lähilammen jäällä tuuli riepotteli pikku varista. Monta kertaa se yritti lentoon, mutta tuuli heitti varista sinne tänne. Lopulta lintu ryhtyi kävelemään kohti kirkon rantaa. Vaan miksi `raakku`?
Kuusela on oivallinen sanankäyttäjä; kissat ja koirat / vilusta jähmeinä / naukkuu.
Hän on liioittelun mestari Janne-kissasta kertoessaan, maistuuhan sille niin ryhävalas kuin piikkihai.
Ulkonäkökeskeisenä aikana Kedon kukka muistuttaa: Ihmisarvoa ei ulkonäkö määrää, ei menestys eikä varallisuus voi sitä säätää.
Harrastuneisuudesta kertovat Ennen julkaistut -osio. Kuopio on saanut Kuuselan kehaisemaan kotikaupunkiaan.
Hyvä, lupsakka Luoja Kuopion tuhlaten loi, siksi Kuopio näyttävästi karkeloi ja soi!
Myös Parkinson-taudin Kuusela panee runon muotoon. Runoilija tunnustautuu kirjaston ystäväksi.
Kuusela on humoristi, vallan mainio. Rakastunut ratsu kertoo hevosen ja lehmän rakkaustarinan. Pian soivat häitä karjankellot.
Usko on monien runojen kantava voima. Majesteetti-runossa on syvää lapsenuskoa, Isi-sana sen kertoo. Runoilija rukoilee myös muitten puolesta (runosta Pohjolan aurinko).
Oi Luojamme,
sinua rukoilen,
että lyhtysi valo
saisi kirkkaana valaista
että lyhtysi valo
saisi kirkkaana valaista
kaikkien kansojen
tiet ja tulevaisuuden!
Kuuselan humaani ihmiskäsitys ei erottele ihmisiä, vaan hän ymmärtää kaikenlaisia lempeällä huumorilla. Suloenkeli puliukkoja suojeli, / jotka siipiensä suojassa ihasteli: / Voihan peeveli,/ kuinka kaunis onkaan enkeli!
Isoäitini ja Mummoni
Helli -runot ovat kunnian ja rakkauden osoitus isovanhemmille.
Kuusela
kertoo runonsäkein sosiaalitaituri Tarjasta ja Lähihoitajasta,
tämän ajan arjen sankareista.
Kokoelman
saatuani luin sen läpin innostuneena. Annoin ajan kulua ja palasin lukemaan
runo runolta. Luin ääneenkin, jotta tunsin runorytmin. Kieli on hyvää. Vanhana
pilkunviilaajana juutuin vain yhteen sanaan. Vai ymmärsinkö väärin.
Kirjan voi ostaakin, hinta 15 euroa postikuluineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti