LEHDISTÖTIEDOTE SARVilta 23.2.2021

Elokuvakriitikot äänestivät Toven, Parasiten ja Hiomattomat timantit 
vuoden 2020 parhaiksi elokuviksi

Suomen arvostelijain liiton (SARV) elokuvakriitikot valitsivat 
ensimmäistä kertaa vuoden parhaan kotimaisen elokuvan, vuoden parhaan 
ulkomaisen elokuvan sekä vuoden parhaan tv-kanavalla tai 
suoratoistopalvelussa ensi-iltansa saaneen elokuvan.

Suomen arvostelijain liiton (SARV) elokuvakriitikot ovat äänestäneet 
vuoden 2020 parhaaksi kotimaiseksi ensi-iltaelokuvaksi Zaida 
Bergrothin ohjaaman elokuvan Tove, joka kertoo taiteilija Tove 
Janssonin elämästä. Arvioissa elokuvakriitikot ovat kehuneet muun 
muassa elokuvan monipuolista kuvaa Janssonista, Eeva Putron 
käsikirjoitusta sekä näyttelijä Alma Pöystin valovoimaisuutta. Nordisk 
Filmin levittämän Toven Suomen ensi-ilta valkokankailla oli 2.10.2020.

Vuoden 2020 parhaaksi ulkomaiseksi ensi-iltaelokuvaksi 
elokuvakriitikot ovat äänestäneet Bong Joon-hon ohjaaman psykologisen 
jännitysdraaman Parasite, jossa köyhä perhe soluttautuu yksi 
kerrallaan rikkaan yläluokkaisen perheen palvelijoiksi. Arvioissa 
elokuvakriitikot ovat nostaneet esiin muun muassa elokuvan vangitsevan 
tunnelman sekä luokkaerojen onnistuneen satirisoinnin. Future Filmin 
levittämän Parasiten Suomen ensi-ilta elokuvateattereissa oli 31.1.2020.

Parhaaksi suomalaisilla tv-kanavilla tai suoratoistopalveluissa vuonna 
2020 ensi-iltansa saaneeksi elokuvaksi elokuvakriitikot ovat 
äänestäneet Hiomattomat timantit (Uncut Gems), joka on Josh ja Benny 
Safdien ohjaama rikostrilleri. Arvioissa elokuvakriitikot ovat 
kehuneet Adam Sandlerin roolityötä timanttikauppiaana, joka yrittää 
saada käsiinsä arvokkaan timantin. Hiomattomat timantit sai Suomen 
ensi-iltansa suoratoistopalvelu Netflixissä 31.1.2020.

– Poikkeusvuoden 2020 aikana valkokankailla korostui vahva kotimaisten 
elokuvien tarjonta, mistä Tove Janssonin rakastettu elämäkertaelokuva 
oli yksi esimerkki. Monien isojen uusien Hollywood-elokuvien 
ensi-iltojen lykkääntyminen antoi toisaalta enemmän tilaa myös 
Parasiten kaltaisille särmikkäämmille elämyksille, toteaa Suomen 
arvostelijain liiton elokuvajaoksen puheenjohtaja, elokuvakriitikko 
Taneli Topelius.

– Kun elokuvateatterit joutuivat sulkemaan oviaan, se korosti 
toisaalta entisestään tv-kanavien ja suoratoistopalveluiden 
täydentävää tarjontaa myös elokuvaelämysten osalta, Topelius summaa.

SARVin elokuvajaos äänesti vuoden parhaasta ensi-iltaelokuvasta nyt 
seitsemättä kertaa, mutta ensimmäistä kertaa kolmessa eri kategoriassa.

Kotimaisen ja ulkomaisen elokuvan kohdalla kriitikot äänestivät 
elokuvista, jotka olivat saaneet ensi-iltansa Suomessa 
elokuvateattereissa 1.1.–31.12.2020 välillä. Kolmannessa kategoriassa 
kriitikot äänestivät parasta elokuvaa, joka on saanut ensi-iltansa 
vuonna 2020 joko suomalaisella tv-kanavalla tai Suomessa toimivassa 
suoratoistopalvelussa.

Vuosi sitten elokuvakriitikot äänestivät vuoden 2019 parhaaksi 
elokuvaksi Quentin Tarantinon ohjaaman elokuvan Once Upon a Time... in 
Hollywood.

Suomen arvostelijain liitto ry (SARV) on valtakunnallinen eri 
taiteenalojen arvostelijain ammatillinen järjestö. Sen keskeisenä 
tavoitteena on arvostelijoiden ammatillisen toiminnan edistäminen ja 
ammattitaidon kohottaminen. SARV on perustettu vuonna 1950, ja sillä 
on nykyisin noin 800 jäsentä. Elokuvajaokseen kuuluvat SARV:n jäsenet, 
jotka ovat ilmoittaneet ensisijaiseksi arvostelualakseen elokuvan.

Aiempien vuosien parhaan elokuvan voittajat:

2019: Once Upon a Time... in Hollywood, ohjaus Quentin Tarantino
2018: Roma, ohjaus Alfonso Cuarón
2017: The Square, ohjaus Ruben Östlund
2016: Elle, ohjaus Paul Verhoeven
2015: Leviathan, ohjaus Andrei Zvjagintsev
2014: Nymphomaniac, ohjaus Lars von Trier

Lisätietoja:
Suomen arvostelijain liiton elokuvajaoksen puheenjohtaja Taneli Topelius
taneli.topelius@gmail.com tai 050 3498872

--
Riikka Laczak
Toiminnanjohtaja
Suomen arvostelijain liitto ry, SARV
Bulevardi 5 A 7e
00120 Helsinki
gsm +358 41 506 5594
www.kritiikinuutiset.fi
www.facebook.com/Suomenarvostelijainliitto

 Kaunis kirja puhuttelee                                                                    Ritva Kolehmainen

Anita Linnea Kuusela:

Pois soljuu hetki tää, 73 s. 20 e.                     

Painatus: Grano Oy 2020

Posti toi kirjan. Hörähdin kuin vanha kilparatsu. Selailin, katse pysähtyi säepariin jos toiseenkin. Luin ja muistiin merkitsin ja palasin runoihin uudelleen, rytmiä kuuntelin.

Hetki lyhyt, herkkä, //kuin perhosen henkäys.

Vanha kriitikko sisälläni heräsi. Tästä pitää kertoa muillekin.

Anita Kuusela (s. 1964) on tuottelias kirjoittaja. Keväällä hän julkaisi ensimmäisen kokoelmansa Runon kun punon. Nyt on toinen kokoelma lukijain käsissä.

Kun tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Pois soljuu hetki tää on viimeistelty teos, huolella tehty. Taitto ja kannen suunnittelu ovat Paula Savolaisen käsialaa. Kannen kuva on otettu Posion mökkijärvellä. Valokuvat ovat Kaarina Kuuselan kuvaamat. Hän on kirjoittanut kirjan esipuheen Villi hevonen.

Hetki tää -runo kuvaa hyvin tätä aikaamme kuten kirjan nimikin. Korona-aikana on vaikea tarttua mihinkään, aika vaan karkaa käsistä.

Nyt soljuu hetki tää. // Ei jää, ei jää. // Pois soljuu aina // Hetki tää.// Se mahdoton // on pyydystää.// Vain muisto jää.

Hymy-runon maailma on kaunis ja Onnellinen-runo uhkuu elämäniloa.

Viimeinen säkeistö tiivistää tunnelman.  Suutelen kukkia, halaan puita, // Syleilen kaunista maailmaa!// Nauran kuin tirskuva aurinko // ja hymyilen kuin yötaivaan täysikuu.// Iloitsen kuin taivaan tähti, // joka Luojan kynästä tuikkimaan lähti.

Rakkaus luontoon näkyy runoissa. Vaan mukavasti runoilija nyrjäyttää huumorilla lukijan ajatukset uuteen asentoon.

Entä me? // Miksi siivettömäna täällä madellaan, // kunnes kaadutaan // ja mato suussa maadutaan?

Rakkauden monista puolista runot kertovat myös. Rakkauden ilo on riemukasta, ikuista, vaikka lupaukset tulevat eteen:

Ikuista tää on, // minä lupaan ja vannon.// Sinua sylissäni kannan.// Kaikkea muuta kaihdan.// Vaippasi, housusi vaihdan.

Vallan hervottomaksi heittäydytään runossa Haluan suntion.

Yksinäisyyskin puhuttaa. Yritän vaivuttaa // yksinäisyyden hajun // ruoan tuoksuun, // mutta pian olen// taas tyhjää täynnä.

 Usko ja luottamus ovat keskeisiä asioita runoilijan sanoissa. Jeesus ja Jumala saavat omat runonsa, Luojaa unohtamatta.

Kirjan viimeinen osasto Viisi pientä kertomusta on proosaa. Onko jatkossa proosan vuoro?

Vaikka tiesin runoilijan sairaudesta, valokuva tietokoneen ääressä pyörätuolissa istuvasta kirjoittajasta hätkäyttää.