”Elämä on haastanut minut”

Jokainen kirjansa julkaistuksi saanut odottaa palautetta

Anita Kuusela

Pilvi kerrallaan, 63 s.

Mediapinta 2023

Anita Kuusela on tuottelias runonkirjoittaja. Ennen uusinta kokoelmaansa, Pilvi kerrallaan, hän tehnyt kolme kokoelmaa.

Runon kun punon, keväällä 2020 ja Pois soljuu hetki tää, syksyllä 2020. Matkalla kotiin julkaistiin keväällä 2021.

Olen lukenut kirjan monta kertaa, mutta kirjoittajan kysyessä minulta mistä runosta pidit, en ollut varma. Joka kerta lukiessani, vaikuttavimmaksi nousi eri runo.

Runot liikkuvat monissa maisemissa, ylittävät rajoja, mutta löytävät tiensä Kallaveden rannalle. Joskus runoissa on satumaisuutta, kuten Epolettivälskärit-runossa. Se päättyykin säkeisiin:

Tämän saneli yksi pieni enkeli,

joka Kallaveden yllä lenteli ja ongella ahvenen kalasti.

Riimittely ja loppusoinnutkin onnistuvat, ne tuovat rytmiä runoon. Monet sopivat laulettaviksi.

Kuuselasta löytyy maailmanmatkaajan sielu. Mielikuvitus vie, vaikka Kalkuttaan. Mutta pian ollaan jo kotimaassa.

Samea sumu kietoo maisemaa,

kunnes junan ääni kajauttaa:

Saavumme koti-Kouvolaan!

Huumoriakin löytyy, mutta myös eriarvoisuuden syvä kuilu.

Muistan Kalkutan lapsia euron shekillä,

jotka luovutan mahtavilla käsilläni

ja kömmin silkkilakanoiden väliin.

Marraskuussa on ilo lukea Kesä-runoa. Mainioita kielikuvia, kuten Maaäiti lumen helmoistaan pyyhkii.

Tykkään kovasti tästä runosta, positiivisuus tarttuu ja Kesätuuli Suomea suutelee.

Kuusela tunnustautuu kirjan ystäväksi ja kirjoittaa: Olen löytöretkeilijä, jota onnistaa. Hän on huolissaan lukemattomista.

Toisaalta hän pettynyt, Julmuus saa yhä uusia muotoja. / ja väkivalta paisuu yli laidan.

Kokoelman nimirunossa Pilvi kerrallaan Kuusela kirjoittaa: Olen matkalla taivaan kotiin, / mutta kapuan sinne / vain pilvi kerrallaan.

Runot harovat moneen suuntaan, mutta rakkaus luontoon ja Luojaan näkyy.

Rakkauden tunnustukset niin Ukrainalle kuin Savolle ovat tärkeitä.

Superkuu on ilon runo;

On kesäkuu.

humujuhla huipentuu,

hytkyy liha ja valssaa sorja luu.

Heinäkuussa mansikat pullistuu.

Elokuussa mustikat mustiinsa pukeutuu.

 Syyskuussa puolukat yhä kirkastuu.

        Mutta lokakuussa

         auringon jarrut

         kirskuu.