 |
Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä: Paperittomat,
Helsingin Sanomat / HS Kirjat 2010.
|
Katsottuani Kuopion kaupunginteatterin Puistokoulun näyttämöllä vaikuttavan Paperittomat-esityksen, ostin Paperittomat-kirjan. Näytelmä jatkaa ainakin kevätkauden. Paperittomista minulla oli hyvin vähän tietoa, mutta näytelmän myötä tajusin, että he ovat keskellämme.
Elina Izarra Ollikaista innoittivat Katja Tähjän valokuvat ja kun Tähjä teki Kaisa Viitasen kanssa aiheesta kirjan, syntyi näytelmä.
Paperittomat puhuu katsojille silmästä silmään. Näyttelijät, Henna Haverinen, Mikko Paananen, Virpi Rautsiala, Janne Puustinen, puhuvat juuri sinulle ja minulle. Jokainen heistä muuntuu moneksi, kuten minimalistinen lavastuskin.
Kaikki eivät ole suinkaan rikollisia, ihmiset ovat vain ajautuneet mahdottomiin tilanteisiin parempaa elämää etsiessään. Oleskeluluvaton on suojaton, ja hänen tilannettaan käytetään hyödyksi.
Paperittomat ovat elämän lapsia, he löytävät toisensa, soittavat ja laulavat yhdessä. He selviytyvät, sillä he pitävät toisistaan huolta. Läpikulkuviisumin varassa ei voi pysähtyä, ja työ on otettava sieltä mistä saa, se mikä ei muille kelpaa. On tyydyttävä riistopalkkaan ja etsittävä katto päänsä päälle miten kukin taitaa. On oltava aina valmis lähtemään.
He uskovat parempaan huomiseen, vaikka saavatkin kuulla: teillä ei ole oikeutta olla täällä.
Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä: Paperittomat,
Helsingin Sanomat / HS Kirjat 2010. 189 s.
Kirjan ensiaukeaman sanat:
”Vaikeina hetkinä
sanon itselleni, että
sinä olet sentään kävellyt
Afrikassa aavikon halki.
Meitä oli monta kulkemassa
kohti Eurooppaa. Monen
matka katkesi nestehukkaan
ja heikotukseen.
Minä selvisin siitä, joten
selviän mistä tahansa.”
Chinedu Kane
Paperittomat Ovat keskenään erilaisia, mutta useimpia heitä yhdistää jatkuva kiinni jäämisen ja käännytyksen pelko. Lainsuojattoman ei kannata huudella itsestään, kirjoittavat Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä. He puhuvat mieluummin paperittomista kuin median ja viranomaisten käyttämästä sanaparista laiton siirtolainen. Virallisestihan heitä ei ole.
Oleskeluluvan saamisesta kirjassa on hyvää tietoa. Toimeentulo on selvitettävä, eikä lupa irtoa helposti.
Vuonna 2009 Maahanmuuttovirasto käsitteli 4335 turvapaikkahakemusta. Turvapaikan sai 116 hakijaa. Oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella sai 421 hakijaa. Humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan sai 363 hakijaa.
Nigerialainen maahanmuuttaja koki olevansa orja Helsingissä. Ei ihme kun asuu ikkunattomassa kellaritoimistossa. Tarina päättyy: Huomenna lennän Nigeriaan. Sanoin poliisille, etten tarvitse saattajaa. En aio tehdä mitään tyhmää. Olen väsynyt elämään laittomasti.
Irakilainen perhe taivalsi pakomatkallaan vuorilla kolme vuorokautta. Nuorin lapsista oli nelivuotias. Pysähtyä ei voinut, koska silloin he olisivat kohmettuneet läpimärissä vaatteissa.
Tarinoita on raskas lukea peräkkäin. Välillä on katsottava kuvia tarkkaan. Onnea ja iloakin niistä näkee. Eteen tulee afganistanilainen sanonta: Joka ei ole kokenut tuskaa, ei ymmärrä muidenkaan tuskaa.
· VB-valokuvakeskuksen Ateljeetilassa Paperittomat, Katja Tähjän näyttely 8.3.–28.4.
- PAPERITTOMAT-paneelikeskustelu lauantaina 16. maaliskuuta klo 12–14 Kuopion pääkirjaston luentosalissa. Vapaa pääsy.
