Lorca puolusti heikossa asemassa eläneitä naisia

Bernarda Alban talo raastaa katsojan mieltä –

tulkinta vaatii sulattelemista pitkään

Katsoin Bernarda Alban talon harjoitusnäytöksen. Se houkutti katsomaan näytelmää, mutta antoi myös kuvan miten suuren työn takana esityksen valmistuminen on.  Ensi-iltaa odotellessa luin Aale Tynnin suomentamia Federico Garcia Lorcan runoja.

Näytelmän on ohjannut vierailija Anne Rautiainen, jonka ohjaama Frida on jäänyt mieleeni vahvasti. Hän suhtautuu ohjaustyöhönsä antaumuksella, matkustihan hän jopa Lorcan synnyinseudulle säännöllisesti, kunnes asiat kypsyivät Bernarda Alban talon ohjaustyöhön.

Lorca (5.6.1898–19.8.1936) kuoli Espanjan sisällissodan aikana. Traaginen kohtalo.

Kannattaa ostaa Bernarda Alban talo -käsiohjelma (tekstit Maija Voutilainen, kuvat Sami Tirkkonen), sillä siinä on paljon valaisevaa tietoa. Mukana on myös ohjaajan sana.

Kuvassa Virpi Rautsiala, Lina Patrikainen, Lotta Vaattovaara, Sari harju, ja Johannaa Kuuva. Kuva Sami Tirkkonen

 

Pienen espanjalaistalon muurimaisten seinien sisällä Bernarda hallitsee tyttäriään, aikuisia naisia, kuristavalla otteella. Tyttärien rooleissa ovat Virpi Rautsiala, Lina Patrikainen, Lotta Vaattovaara, Sari Harju ja Johanna Kuuva. Kaikki selviävät rooleistaan mainiosti. Bernardalla on heille myös kahleet. Tyttäriensä tunteetkaan eivät liikuta äitiä, vaan hän suhtautuu asioihin kylmästi. Mutta varaudesta hän huolehtii, hevoset ovat tärkeitä ja Bernarda aikookin astuttaa tamman hetimmiten.

Uhmakkaasti Adela (Johanna Kuuva) pukeutuu vihreään suruaikana, vieressä Sari harju, Lina Patrikainen ja Lotta Vaattovaara. Kuva Sami Tirkkonen

 

Tyttäret ovat vaikuttavia mustissa hunnuissaan, vaan on heillä valkoiset hunnutkin varattuina. Vanhin tytär, Angustias, on pääsemässä naimisiin, ja toiset kiusoittelevat häntä. He epäilevät miehen rakkautta ja miehen havittelevan vain rahoja. Joku sisaruksista vie Angustiaksen mielitietyn valokuvan. Martirio sanoo sen olevan vain leikkiä, mutta noinkohan, sillä mustasukkaisuuttakin naisten kesken esiintyy.

Ritva Grönberg ja Katri-Maria Peltola.  Kuva Sami Tirkkonen

Ritva Grönberg on Bernardan roolissa voimakas taipumaton mahtinainen, hänelle mainio vastapari on Katri-Maria Peltolan esittämä palvelija La Poncia. Palvelija yrittää pitää tyttärien puolta, mutta Bernarda muistuttaa palvelijan syntyperästä. Syntyperällä ja rahalla tuntuu olevan suuri merkitys tuon ajan Espanjassa. Palvelija yrittää turhaan muistuttaa tyttärien elämänsuunnasta.

Erityisesti minua viehättää kuolonkalvakka puhumaton palvelija Riina Björkbacka. Ennusmerkkejä lavalla riittää.

Synkkään näytelmään eloa tuovat Savonia AMK:n 2. vuosikurssin tanssijaopiskelijat.           

Aikakausi ja kulttuuri ovat toiset nyt kuin näytelmän syntyajan Espanjassa. Vähän auttaa ymmärtämistä, jos on päässyt tutustuman Espanjan maaseudun pieniin kyliin.

Ja kaiken yllä vaikuttaa Carmen Linaresin esittämät flamencolaulut

Bernarda Alban talon on suomentanut Pentti Saaritsa, hänellä itselläänkin on komea runotuotanto.

RK.

Vaikeimmin minulle hahmottui Teho Majamäen rooli, kuvassa naisten takana taustalla. Kuva Sami Tirkkonen



SEURAAVANA ILTANA ON CARMEN LINARESIN FLAMENCOKONSERTTI

Kuuntelen käsiohjelman mukana tulleen näytelevyn.

Kappale: Anda Jaleo

Esittäjä: Carmen Linares

Säestys: Pablo Suarez

Flamencosäkeistöjen sanat ja sävellys  Frederico Garcia Lorca

Flamencosäkeistöjen sovitus Carmen Linares ja Roni Martin

 

Carmen Linares esiintyi Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämöllä tyttärensä Lucia Espinin sekä pianisti Pablo Suarezin kanssa.

Flamencon supertähti ja legenda Linares valloitti yleisön ja aplodit olivat laululta voimakkaammat. "Se äänen värinä!"

Hän on loistava tulkki maansa kansallisrunoilijan teksteille. Vaikka kieltä ei osaisikaan, lauluista voi nauttia. Tunne välittyy.

Odottamiseksi meni...

 

                                 

Hopeatähtikerholaiset!

Kaikki eivät varmaankaan ole huomanneet oheista (yllä) pikku-uutista,

kun kyselyjä tulee: Milloin päästään Kuvakukkoon?

 

Harmillista tämä odottaminen, mutta mitä muutakaan voi. t. Ritva

Joskus on jonotettukin, kuten Mielensäpahoittajaa katsomaan...

 

Vasta huhtikuussa valmistuu Kuvakukon ilmanvaihtolaitteen korjaus

Hyvät hopeatähtikerholaiset,

Kuvakukon ilmanvaihtolaitteistoa korjataan edelleen. Olette olleet kärsivällisiä odottaessanne elokuviin pääsyä. Korjaus jatkuu huhtikuulle, ilmoitus tulee kun valmista on.

Aloitamme Tuntematon mestari -elokuvalla. Saija Nissinen järjestelee ajat mahdollisuuksien mukaan. Sitten näemme mitä kaikkea ehdimme. Minä tietysti toivon mahdollisimman monta elokuvaa.

Elokuvan nälkään voi käydä katsomassa sellaista esitystä, mitä meillä ei ole tarjonnassa. Minä aioin katsoa Bohemian Rhapsoryn Scalassa. Kuvakukon kevään ohjelmaa odotan innolla!

Aurinkoista kevättalvea kaikille!

t. Ritva K.

Hurmaavat rosvot Kasper, Jesper ja Joonatan

Kolme iloista rosvoa hurmaa niin mummon kuin lapsenlapsenkin

Kardemumman yössä liikkuvat iloiset rosvot

Thorbjørn Egnerin (1912–1990) musiikillinen satu on valloittanut katsojat jo kuudella vuosikymmenellä. Tuona aikana olen minäkin pari kertaa esityksen nähnyt.

Vastikään ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämöllä saanut ohjaaja Olli-Matti Oinosen tulkinta tutusta tarinasta on ihana ja puoleensa vetävä. Meno on vauhdikasta ja näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa riemulla. Aikuiset saavat kunnolla irrotella, ja he nauttivat siitä. Ilo tarttuu katsojiinkin.

Panostus esitykseen on valtava ja tulos loistava.

 

Vanha Topias juhlinnan kohteena. (Seppo Pääkkönen teki debyyttinsä Kuopiossa tässä näytelmässä) 

Rosvot; Kasper - Karri Lämpsä, Jesper - Mikko Paananen, Joonatan - Ilkka Pentti ovat oikeastaan kilttejä rosvoja, sillä vain nälkä ajaa heidät varkaisiin. Heillä on kullakin haaveensa tulla kunnon kansalaiseksi. Rosvoilla on turvanaan sähäkkäliikkeinen Leijona - Sari Harju. Kaikki tämä tapahtuu Kardemumman kaupungissa. Ei mikään tuppukylä, sillä siellä kulkee raitiovaunukin, jota kuljettaa raitiovaununkuljettaja Jytkynen - Katri-Maria Peltola.

Kardemumman kaupungissa kuullaan musiikkia ja tietysti lauletaan yhdessä. Juhlissa nähdään taikureita, akrobaatteja ja koirabalettiakin.

Parturimestari Liszti - Mikko Rantaniva häärää monessa mukana ja pitää kaupunkilaisten hiukset ojennuksessa, myös rosvojen.

Rosvot päättävät kohentaa olojaan ja ryöstävät Sohvi-neidin - Lina Patrikainen taludenhoitajakseen. Vaan kuinkas sitten kävikään? Sohvi-neiti panee rosvot peseytymään ja siivoamaan.

Sohvi-neidin ryöstö

Rosvot joutuvat ojasta allikkoon

Rosvot alkavat miettiä, miten he saisivat Sohvi-neidin takaisin kotiinsa. Lopulta he tajuavat, niin kuin hänet ryöstettiin, niin on vietävä takaisinkin. Lina Patrikainen tekee riemukkaan roolin Sohvi-tätinä. Taidokkaasti.

Vanhan Topiaksen - Seppo Pääkkönen, syntymäpäivää vietetään komeasti. Kaupunkilaiset miettivät yhteistä lahjaa. Eläintenmyyjä Silius - Riina Björkbacka sen keksii, hänellä on sopiva lahja. Amerikkalainen papukaija - Johanna Kuuva pääsee esittämään taitojaan.

Kolme iloista rosvoa myös opettaa ilman sormi pystyssä ojentamista. Oikeudenmukaisuus ja suvaitsevuus ovat tärkeitä asioita. Jokainen voi miettiä asioita, jotka puhuttavat ja koskettavat. Näistä voidaan keskustella kotona esityksen jälkeen.

Minä seurasin lapsenlapsen viihtymistä ja nautin. Myös perheen aikuiset nuoret viihtyivät.
Aikuinen voi löytää lapsen itsessään Kolmen iloisen rosvon seurassa.

Kuvat: Petra Tiihonen 

Ritva Kolehmainen

 

Thorbjørn Egnerin (1912–1990) Wikipediasta

Thorbjørn Egner oli norjalainen lastenkirjailija, piirtäjä ja lauluntekijä, jolla oli suuri merkitys Norjan lastenkirjallisuudessa. Hän tuotti lukukirjoja peruskouluun ja toimitti säännöllisesti lastenohjelmia radioon. Hänen kirjoistaan on tehty teatteriesityksiä ja hänen levytettyjä laulujaan on myyty suuria määriä.

Syntyi: 12. joulukuuta 1912, Oslo, Norja

Kuoli: 24. joulukuuta 1990, Oslo, Norja

 

Kolme iloista rosvoa näytelmän on suomentanut Aila Meriluoto (Syntyi: 10. tammikuuta 1924 (ikä 95 vuotta), Pieksämäki

Meriluoto on saanut muun muassa Savonia-palkinnon

 

 

 

Hopeatähdet aloittaa kevätkauden 15.1. klo 13 elokuvalla Pieniä suuria valheita

Hyvää alkanutta vuotta 2019 hopeatähtikerholaiset!

Varmaan olette saaneetkin kevätkauden ohjelmisto-esitteen.

Kuvakukosta niitä löytyy ja lähettelen näitä muistutuksia.

Lähetän s-postiakin niille, joiden osoite minulla on.

Mainos oli vastikään ilmestyneessä Kukko-kaupunkilehdessä,
 
ja oli vähän juttuakin.
 
 

 

Aloitamme kevätkauden 15.1 klo 13 elokuvalla Pieniä suuria valheita.

Kylmille pohjolan perukoille sijoittuva tragikomedia isästä, pojasta sekä kiusaajista ja peesaajista. Isä Harri (Mikko Nousiainen) ja poika Simo (Niila Nousiainen) muuttavat Harmaakedon pieneen kylätaajamaan, paikkaan, jossa ei ole juuri muuta kuin kirkko, kodinkoneliike ja koulu – sekä silmänkantamattomiin lunta. Ihmiset ovat kylmyydessä, kateudessa ja nurkkakuntaisuudessa marinoituja, enemmän tai vähemmän vinoon kasvaneita. Pikkukylän hassun kyräilevä ilmapiiri, ylpeys ja häpeä omasta menneisyydestä ovat esteitä, jotka alkavat kasaantua Harrin tielle.

Pieniä suuria valheita on koskettava ja humoristinen elokuva lähimmäisenrakkaudesta ja luottamuksesta – ja meistä suomalaisista

Ikäraja: 7 Pituus: 95 min.

Ohjaus: Matti Kinnunen

Käsikirjoitus:

Juha Koiranen ja Matti Kinnunen

Näyttelijät:

Mikko Nousiainen, Niila Nousiainen, Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Seppo Halttunen, Pihla Penttinen, Meri Nenonen, Jose Viitala, Minna Suuronen, Oona Kamu ja Heikki Nousiainen. Kajaanista mukana ovat Heidi Syrjäkari, Janne Kinnunen, Maarit Peltomaa ja Teija Töyry.

 

Hopeatähdet aloittavat kevätkauden 15.1.

HOPEATÄHTI 2019

Kiitos kaikille katsojille kuluneesta vuodesta! Nähdään ensi vuonna! Toki Kuvakukossa on paljon kiinnostavia elokuvia ennen sitäkin.

Saija on ahkeroinut ja tehnyt ohjelmaesitteen valmiiksi, sitä on saatavilla Kuvakukossa. Netistä löytyy myös: www.isakry.fi

Kevätkausi käynnistyy ti 15.1.2019 klo 13 Pieniä suuria valheita -elokuvalla.

Suomi. Draamakomedia, 94 min. K7. 7 euroa. Ohjaus Matti Kinnunen. Käsikirjoitus Juha Koiranen, Matti Kinnunen. Pääosissa: Mikko Nousiainen, Niila Nousiainen, Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Seppo Halttunen, Pihla Penttinen, Meri Nenonen, Jose Viitala, Minna Suuronen, Oona Kamu, Heikki Nousiainen.

 

Kuvassa Niila ja Mikko Nousiainen

Isä muuttaa poikansa kanssa pohjoiseen pieneen kylätaajamaan. Pikkukylän hassun  kyräilevä ilmapiiri, ylpeys ja häpeä omasta menneisyydestä ovat esteitä, jotka alkavat kasaantua muuttajan tielle…

 

Helmikuussa ti 5.2. katsotaan ohjaaja Klaus Härön uutuus Tuntematon mestari!

Virpi Rautsiala ja Tapio Nykänen loistavat lavalla

SUURENMOISTA on suurenmoista

 

Suurenmoista! on tositapahtumiin perustuva tarina naisesta, jonka elämän suurin ilo ja nautinto olivat ooppera ja liedit. Erityisesti oopperan suurimpien säveltäjien – kuten Mozatin, Verdin ja Straussin – upeimpien aarioiden hyvin omaperäinen tulkitseminen.

Jotain todella ainutkertaista sydämellisyyttä tässä naisessa kuitenkin oli, sillä edes hänen lähimmillä ystävillään ei ollut sydäntä kertoa totuutta Florencen laulutaidon olemattomuudesta. Ja hyvä niin; kaikilla kukilla pitää olla oikeus kukkia. Harvoille arvostelijoilleen Jenkins totesi muun muassa seuraavaa:”Ihmiset voivat sanoa, etten osaa laulaa, mutta kukaan ei voi väittää, etten olisi laulanut.”

 

 

Katsoin tyttären kanssa vuonna 2016 valmistuneen, Stephen Frearsin ohjaaman elokuvan Florence, jonka nimiroolin näyttelee Meryl Streep. Elokuvan innoittamina suuntasimme teatteriin.

 

Minä kävin myös aamubrunssilla teatterissa. Näin kuinka suuren työn takana väärin laulaminen on. Täytyy osata laulaa hyvin, että hallitsee väärin laulamisen.

Teatterin tähti on nyt Virpi Rautsiala. Mestari-pianistina toimii Tapio Nykänen. Heidän yhteistyönsä on vakuuttavaa. Nykäsen elekieli on osuvaa.

Läheiset hyssyttelevät ja suojelevat  Florencea arvostelulta, mutta lopulta arvostelija pääsee sanomaan sanansa Florence Foster Jenkinsin lauluäänestä ja esiintymisestä.

Ari-Kyösti Seppo, Forencen aviomies, on saatu näyttämään elostelijalta. Elokuvaa ja teatteriesitystä ei tosin voi verrata, mutta elokuvassa aviomies oli synpaattinen.

Esityksen on ohjannut teatterinjohtaja Pekka Laasonen. Hän siirtyy kauden päätyttyä uuteen tehtävään.

 

 

Rooleissa:

Florence Foster Jenkins Virpi Rautsiala
Cosmé McMoon Tapio Nykänen, vier.
St. Clair Ari-Kyösti Seppo
Dorothy Seija Pitkänen
Maria Johanna Kuuva
Rouva Verindah-Gedge Ritva Grönberg

 

Suomennos   Pentti Järvinen

Ohjaus           Pekka Laasonen

Lavastus        Maija Louhio

Puvustus       Anu Ihatsu

Äänisuunnittelu Timo Pönni

Valosuunnittelu  Juho Itkonen

 

 Kuvat Sami Tirkkonen