Ystävyyttä yli lajien
Klassikkolastenkirjaan on hauska palata aikuisena. Kirjan lukeminen on hyvää pohjustusta myös Kuopion kaupunginteatterin Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmälle. Esityshän ei koskaan ole suoraa kuvitusta tekstille, vaan se muuntautuu niin dramatisoinnin kuin ohjaajan työn myötä.
Martti Anhavan suomentama Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira -kirjani on 15. painoksesta vuodelta 2001. Venäjänkielisen alkuteoksen (Дядя Фёдор, пёс и кот) julkaisi Detskaja literatura vuonna 1974. Kirjan kuvitti G. Kalinovski.
Perheen ainoa lapsi on totinen poika. Hän oppi lukemaan jo neljävuotiaana ja osaa huolehtia itsestään, siksi häntä sanotaankin Fedja-sedäksi.
Vanhemmat ovat ihan kunnon vanhempia, mutta äiti ei voi sietää kissoja. Fedja-setä ystävystyy talon vintillä asuvan kissan kanssa. Kissalla on erityinen taito, hän puhuu. Kun Fedja-setä tuo kissan kotiinsa, äiti haistaa kissan heti töistä tultuaan. Isä ei olisi niin ankara, mutta taipuu äidin tahtoon, joko hän tai kissa.
Fedja-setä on myös tiukka päätöksessään: Jos ajatte kissan pois, minä lähden pois kotoa. Vanhemmat eivät ota todesta Fedja-sedän uhkausta. Vaan Fedja-setä on tosissaan ja jättää heille kirjeen, jotta isä ja äiti eivät huolestuisi.
Hän matkustaa maalle, sillä koulun alkuun on vielä vuosi.
Fedja-setä pakkaa kissan kassiin ja nousee linja-autoon. Kissa saa nimen Matroskin.
He etsivät tyhjää taloa ja tapaavat koiran, joka haluaa liittyä heidän mukaansa. Koira on oppinut puhumaan professorin huvilaa vahtiessaan. Taisivat olla molemmat saman professorin opissa.
Autio talo löytyy ja kolmikko asettuu taloksi.
Kyllä maalla on mukavaa
Postimiehen kanssa uudet asukkaat tulevat pian tutuiksi. Posteljooni Petshkin tosin ihmettelee pojan ja puhuvien eläinten yhteiseloa. Fedja-sedän hoiviin tulee monenlaisia eläimiä. Naakka Pitkäkynsi asettuu taloksi vai pitäisikö sanoa kaapiksi. Sinne hän kantaa kaikenlaista ”löytämäänsä” kiiltävää. Myös naakka opetetaan puhumaan. ”Kuka siellä” -lause tuo komiikkaa tekstiin.
Fedja-setä päättää kirjoittaa kotiin, etteivät isä ja äiti olisi huolissaan. Kun kissa ja koira panevat terveisensä samaan paperiin, kirjeestä tulee käsittämätön.
Elämässä tulee eteen tarpeita, vaan millä ostaa, jos ei ole rahaa. Täytyy ryhtyä aarteen etsintään.
Ensimmäiseksi ostetaan lehmä, sillä kisa tarvitsee maitoa. Musti-koira haluaa pyssyn. Fedja-sedän kulkuneuvosta tulee melkein riita. Lopulta sitten tilataan traktori. Sen lavalle mahtuu koko joukko.
Vanhemmat ovat panneet lehteen ilmoituksen kadonneesta pohjastaan, mutta siitä ei Fedja-setä tiedä mitään.
Kun traktori saapuu, sillä on jo nimi Tr-tr Mitja. Se käy ruualla ja sitä voidellaan auringonkukkaöljyllä.
Mirri-lehmä syö humalaa ja sen maito tekee tepposet juojilleen. Petshkin menee aivan sekaisin.
Mustilta ei metsästäminen oikein suju, joten hänelle hankitaan kamera.
Lopulta isä ja äiti löytävät Petshkinin avulla Fedja-sedän. Petskinin toiminta on joskus huvittavaa, sillä hän pitää säännöistä kiinni, vaikkei siinä olisi mitään järkeä.
Fedja-setä lähtee häntä hakemaan tulleiden isän ja äidin kanssa kotiin. Muu joukko jää maalle, sillä he ovat ystävystyneet. Fedja-sedän on hyvä tulla lomilla käymään ystäviensä luona.
Mennään teatteriin!
Kuopion kaupunginteatterin Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmää kannattaa mennä katsomaan. Näyttelijät ovat niin taitavia, että heitä seuratessa unohtaa eläinten olevan ihmisiä. Mirri lehmä on ehdoton suosikkini valloittavine ilmeineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti