Musiikki kulkee sydämestä sydämeen
Cantabile
Viulistin elämää
Fenix-Kustannus 2007, 343 s.
Lajos Garam (s.1939) aloittaa elämäkertansa yhdestä huippuhetkestään. Mielessään hänellä oli Jascha Heifetszin neuvo; taiteilijan on astuttava lavalle ja esiinnyttävä siellä kuin kuningas. Viulutaiteilija Garam sai pianisti Ralf Gothonin kanssa oslolaisyleisön räjähtämään aplodeihin. Menestystarinoita Cantabile-teoksessa on paljon. Unkarilaissyntyinen Garam on kannustava esimerkki suomalaisille: onnistumisestaan saa iloita ja olla ylpeä.
Teos on myös suvun historiaa. Suomalaisyleisö tunsi viulistin äidin, pianotaitelija Sole Kallioniemen. Musisoivasta perheestään Garam on ylpeä ja kiitollinen, samoin hyvistä kollegoista. Henkilögalleria on värikäs, sillä kulttuuriväkeä on laajasti esillä. Kuopiolaisittainkin tuttuja nimiä tulee vastaan, muun muassa Atso Almila ja Kuopion viulukilpailun voittajia sekä täällä pitkään vaikuttanut sellisti-veli Károly Garam.
Hyvä fyysinen kunto on viulistille tärkeää. Garamin kunnosta kertoo käsillä kävely vielä lähes nelikymppisenä. Maratonjuoksu näyttää olevan hänen lempiurheilulajinsa.
Syksyllä 1966 ensikonserttinsa soittaneesta Garamista tuli viulisti- ja konserttimestariauransa myötä arvostettu viulupedagogi, joka on kirjoittanut monia teoksia. Vallan mainio on Lahjakkaan viulistin kasvatus (Yliopistopaino 2000), sillä teoksesta voi saada oppia muutkin lahjakkaiden lasten kasvattajat. Viulupedagogiikasta tuli Garamin elämäntehtävä, ja hän väitteli musiikin tohtoriksi 1990. Tilaisuus oli historiallinen, sillä se oli Sibelius-Akatemian ensimmäinen tieteellinen väitös. On kiinnostavaa lukea 45 vuotta vilunsoittoa opettaneen taiteilijan ajatuksia. Paras kiitos Garamin mielestä on se, että oppilas on löytänyt itsensä ja alkanut soida.
Egerin kirkon urkuhanke oli Garamin unelma ja Unkarin matka Lajosien syntymäkaupunkiin urkujen vihkiäisiin ikimuistoinen.
Cantabile, Viulistin elämää, on kappale kulttuurihistoriaa. Versaalilla kirjoitetut lauseet ja sanat ymmärrän kirjoittajalle tärkeiksi, mutta ilman suuraakkosiakin asian tajuaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti