Laestadiuksen jalanjäljissä
Laestadius-polun viitta jäi mieleen muutama vuosi sitten Sieppijärvellä käydessäni. Sinne! Sopivan hetken tullessa kolkuttelin junalla pohjoiseen.
Sain seurakseni sieppijärveläisen ystäväni Inkeri Vaattovaaran polulle, joka on nimetty Pajalan kirkkoherran mukaan Laestadius-poluksi. Kolarin kunnassa Sieppijärvi – Lappee reitti on 20, 4 kilometrin taival. Matka voisi jatkua Väylän yli Pajalaan asti, mutta siellä kävimme toisena päivänä autolla.
Kyläyhdistyksen kunnostamaa polkua oli helppo vaeltaa, sillä suolla on hyvässä kunnossa olevat pitkospuut. Vaelsimme Suomen puolella noin 10 kilometriä Laavukirkolle, joka on vihitty käyttöön syksyllä 2006.
Matkalla pysähdyimme kaltiolle (lähde) nauttimaan raikasta vettä.
Mustikoita nappasimme tuon tuostakin suuhun. Vaelluksen kiireettömyys antoi levon. Oli aikaa miettiä polun varrella olevia Raamatusta poimittuja lauseita.
Maiseman kauneus hiljensi, vaikka harvoin tavatessa juttuakin riitti. Paikallistieto kasvoi hyvän oppaan myötä.
Laavukirkolla pidimme pitkän kahvitauon. Turvauduimme termospulloon, koska päivä oli sateinen. Tihkusade ei menoa haitannut, enemmänkin se virkisti.
Laavukirkon alttarin edessä nousi kuin itsestään mielessä hiljainen kiitos. On niin paljon hyvää ja kaunista. Meillä on rikkaus Lapin luonnossa, sen puhtaudessa ja hiljaisuudessa.
Laestadius-polun alueella risteilee metsäautoteitä. Jos aikoo niille poiketa, on hyvä olla kartta mukana. Itse polku on hyvin merkitty, joten eksymisen vaaraa ei ole.
Paluumatkalla oikaisimme tietä pitkin autolle, koska hämärä alkoi jo laskeutua. Vastaan tuli useita autoja – hirviporukkaa oli menossa Laavukirkolle. Paikka on moninaisessa käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti