Mielensäpahoittaja on salaa humoristi

Luin uudelleen aiemmin lukemani Tuomas Kyrön teokset Mielensäpahoittaja (WSOY 2010) ja Ruskea kastike -kirjat ja Miniän samaan syssyyn.

Mielensäpahoittajalla on kaksi ystävää. Naapurin Yrjänä ja emäntä. Yrjänä meni kuolemaan, kun sillä oli laajentuma keuhkoissa. Vaan miehen sydän oli laaja, ystäviä oli oltu jo 1940-luvulta. Mielensäpahoittaja arvelee olevansa ahtaampi ihminen, ja tykkää enemmän valittaa. Emäntä asuu nyt Kuusikodissa. Säännöllisesti mies käy emäntää katsomassa ja vie syötävää. Kun juttukaveria ei ole, on kirjoitettava yleisönosastoihin.

Mielensäpahoittaja ottaa kantaa ympärillään olevaan; kuten julkisesta imetyksestä itsekseen puhujiin. Ennen pölöpäille keksittiin aputyö ja annettiin eteen lautanen, hyvin pärjättiin. Nyt pitää baarissa maksaa vesilaillisestakin.

 

Ihmiset eivät osaa enää jonottaa, vaan elämä menee kohkaamiseen ja kiilaamiseen.

Jokainen meistä tuntee mielensäpahoittajia, ehkä tunnistaa itsessäänkin valittajan piirteitä.
Katiskan varastaminen saa miehen tolaltaan. Katiska löytyy myöhemmin, mutta ei se pahaa mieltä poista.

Kuolema on vakava asia. Mielensäpahoittajasta Lämmöllä muistaen -sanat tuntuvat vääriltä, kun eivät käyneet aikanaan katsomassa. Siinä sitä sitten siunaillaan testamenttia. 

Terveyskeskuksen reppulääkärin luona ei ole muuta sanottavaa, kuin että milloinka Kivinkinen palaa. Jotenkin terveyskeskuslääkärissä on keskisuomalaisen maalaislääkärin tuntua.

Kaupankäynnissäkin on metkunsa. Yksi per talous -tarjoukset harmittavat.
Sitkeät salaojantekijät yrittävät tehdä kauppaa puoliväkisin, mutta lopulta Mielensäpahoittaja myy heille ruohonleikkuirin. Ruoho saa kasvaa.

Ystävänpäivä panee mietteliääksi. Miniä lähetti Ystävänpäiväkortin. Ei Mielensäpahoittaja mikään ystävä ole, vaan miniälle appiukko, lapsille pappa.

Ruokatottumukset ovat kotona ja miniän luona erilaiset. Lukija arvaa kummalla oikeat. Äänestämisestä on paljon porua.

Mielensäpahoittaja loukkaa jalkansa saunan portaissa. Terveyskeskuksesta onkin sitten paljon sanottavaa. Asiat menevät niin, että omasta kodista pitäisi muuttaa hoitokotiin. Vaan kotiinsa hän lähtee, ja häntä auttamassa on Ruma nainen. Mitä useammin hän käy, sitä vähemmän ruma hän on. ”Kyllä en ymmärrä tällaisia tunteita.” 

Mielensäpahoittaja törmää marjanpoimijoihin. Perkeleellistä hommaa, onko puolesta vai vastaan. Ikkunoiden pesua Mielensäpahoittaja pitää turhana. Heillä emännän kanssa oli selvä työnjako; minä pesen auton ja itseni. Emäntä vastaa sisäpinnoista.

Mielensäpahoittaja on vahvasti sitä mieltä, että tässä maassa ei ole oikeasti mitään hätää, jos vertaa nälkävuosiin. Kivinkinen teki kurjasti, kun otti pois ajokortin. Siitä tuli monenlaista vaikeutta ja mielipahaa. Poika osti kännykän, jotta saisi aina kiinni.

Ja kyllä on niin, etteivät lapset opi mitään, jos koko ajan vahditaan. Ei elämästä mitään jää, eikä mitään saa mukaansa. Sen tajutessaaan minuutinkin arvo nousee paljon, Mielensäpahoittaja tuumii.

Mielensäpahoittaja ja Ruskeakastike (WSIOY 2012) jatkaa samoilla linjoilla kuin edellinen teos.

Ihmettelen Tuomas Kyrön oivalluksia ja heittäytymistä yli 80-vuotiaan tuntojen tulkiksi. Tyypillistä on, että pätevä työntekijä siirretään toisiin tehtäviin. Ruma ihminen, kuten Mielensäpahoittaja apulaista nimittää, kulutti liikaa aikaa Mielensäpahoittajan luona. Uutta kotiapua hän ei huoli. 80-vuotiaaksi piti elää ennen kuin Mielensäpahoittaja tajusi miten paljon työtä emännällä oli ollut. Ruuanlaittoon täytyy ryhtyä. Tarvitsen keittokirjan!
Siis helppoa kotiruokaa vai vaikeaa kaukoruokaa?

Ruskeaa kastiketta tehdessä alkaa palohälytin ulista. Ja pahaksi onneksi saapuu Kivinkinenkin. Arveli, että ohjeita piti päivittää.

Kun vielä naapurikin tunkee kylään ja suoraan ruokapöytään, on siinä kestämistä. Ja vielä kehuu ruokaa?

Mielensäpahoittajan kokkitaidot kasvavat. Hän ostaa naudanmaksaa ja kermaa. Alkoon mies luikahtaa kuin salaa. Sipulimaksaan kuuluu loraus konjakkia.

Toisaalla Mielensäpahoittaja pohtii sanomalehtien monikäyttöisyyttä. Nyt kaikki käyttötarkoitukset paitsi lukeminen on yksi kerrallaan poistettu. Nyt jokainen osaa lukea, mutta kukaan ei arvosta maailman tärkeintä ja halvinta taitoa.
Mielensäpahoittaja osoittaa yhteiskuntakriittistä arvostelukykyä.

Teoksen keskellä on komea kuvaliite sysi-suomalaisesta perinnetehtaasta ja perunalajikkeiden esittelyä.

Kahvihetki pitää rakenteet kunnossa ja antaa luvan pysähtyä, on Mielensäpahoittajan vankka mielipide. Joskus hän on yllättävän älykäs vaikkapa pohtiessaan kalan kylmäketjua. Ryhtyypä hän jopa radikaaliksi ja ostaa rillikioskista lihapiirakan kolmella nakilla, ja pikkuruisen maidon (litrahinta on kohtuuton). Hän tuntee itsensä vapaaksi ja tajuaa myös yksinäisyyden.

Peruna on oleellinen asia ruokataloudessa. Miniä tulee teoksessa vahvemmin mukaan. Yllätyksekseen Mielensäpahoittajan eteen tulee iloinen asia. ”Kyllä minä mieleni niin ilahdutin, kun näin lehmän.”

Kyrö (s.1974) on ollut tuottelias sitten Nahkatakin (WSOY 2001). Palkintoja ja ehdokkuuksia on sadellut.

Miniä oli vaikeasti löydettävä teos, kun en ollut paikalla Kirjan ja ruusun päivänä 23.4.2012. Onneksi on kirjastot!

Kävi pieni tilanne. Poika aikoo tuoda appiukon miniän hoteisiin. Se ei pärjää enää yksin kotona. Mutta, että taksilla? Pojan pitää jäädä hoitamaan asioita. Miniä tuntee avuttomuutta, kun jo ensimmäisellä vierailulla oli tehnyt virheen – halasi appea. Meillä ei halata.
Miniän ja appiukon tavat eivät käy yksiin. Miniän on vaikeaa tietää milloin ei ole ei ja milloin ei ole kyllä.

Yöllinen soitto saa vipinää kaikkiin. Venäläiset tuleva etuajassa. On lähdettävä lentokentälle vastaan. Epätoivoissaan miniä etsii paikkaa, jonne saisi appiukon hoitoon. Ei auta. Appi on otettava mukaan. Nyt pyöritetään sellaista farssia, jolla ei tunnu olevan loppua. Ja kun selittelyn tielle on lähdetty, niin se vie mukanaan. Appiukko onkin yrityksen palkkaama paikallistapojen ja maaston erityisasiantuntija. Miniä tulkkaa soveltaen.

Appiukon salattu huumori pilkahtelee. Hän taitaa nauttia nykyajan mukavuuksista, vaikka muuta sanoo. Lasten suhteen miniä huomaa, että auktoriteetti hyppää yhden sukupolven yli.Mielensäpahoittaja onkin positiivinen juttu. Mutta miten kaupat sujuvat venäläisten kanssa. Sen voi lukea kirjasta tai katsoa elokuvasta.

Ritva Kolehmainen