”Vapaus, totuus, kauneus”

Ohjaajan ja kirjailijan taattua yhteistyötä – Helene S. -rakkaudella

Teatterin illuusio toteutuu, näytelmän edetessä Annukka Blomberg on yhä enemmän
Helenen näköinen

Kamarinäytelmä vie suoraan Helene Schjerfbeckin aikuisuuteen. Taitelijan työ ei aina suju ja hän haluaa vetäytyä omiin oloihinsa. Onhan hän, raajarikko, saanut nähdä maailmaa. Pariisi on suuri rakkaus.

Vanha rakkaus nousee mieleen uuden ihastuksen myötä.

Monissa Schjerfbeckin näyttelyissä käyneenä olen aina ihastellut vanhuuden omakuvia, viimeisimmät rujon kauniita. Ja tietysti olen lukenut Rakel Liehun romaanin Helene. Runeberg-palkittuun teokseen täytyy vielä palata.

Sirpa Kähkönen käy usein esiintymässä Kuopiossa. Hänen Schjerfbeck-luentonsa veti kaupungintalon täyteen väkeä helteestä huolimatta. Luento pohjusti näytelmää hyvin.

 Eletään vuotta 1929 Tammisaaren pikkukaupungissa, jonne taidemaalari Helene Schjerfbeck on asettunut maalaaman.

Kähkönen julkaisi tietokirjan Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 1930-luvun Suomi (Otava 2010). Kirja kertoo kirjailijan äidinisän vuosista Tammisaaren pakkotyölaitoksessa.

Kuopiossa muistetaan myös Sirpa Kähkösen romaanista Lakanasiivet dramatisoitu samanniminen näytelmä. Sen ohjasi Suurelle näyttämölle Lasse Lindeman 2009.

Ja yhteistyö jatkuu. Tänään ja eilen kaksoisensi-iltansa saanut Helene S. -rakkaudella on odotettu ja onnistunut esitys. Helenen roolissa nähdään Annukka Blomberg.

Eräänä heinäkuun helteisenä päivänä ovesta astuu sisään yllätysvieras, nuori näyttelijä Matti Kiianlinna (Karri Lämpsä) ja niin vain taitelija ryhtyy nimipäivänsä viettoon, vaikka ensin jyrkästi kaikki vierailut eväsi. Ikäerosta huolimatta heidän välilleen syntyy väreilevä sielunkumppanuus. Helene muistaa vanhan suuren rakkautensa. Tuoksukin on yhä takissa.

Näyttelijän ja taitelijan välille syntyy outo kaipaus, mutta nuorenmiehen mukaan Pariisiin Helene ei lähde, vaan kehottaa tätä nauttimaan Pariisin iloista.

Sirpa Kähkösen kirjoittama intiimi näytelmä kertoo yhdestä vuodesta Helene Schjerfbeckin elämässä.  

Tärkeitä henkilöitä näytelmässä ovat myös Helenen kotiapulainen (Sari Harju). Hänen seurassaan taitelija viihtyy. Menestyneen taiteilijan haistaa taidekauppias Gösta Stenman (Ilkka Pentti). Ystävällinen teitittely on toista kunnioittavaa. Sielunsisko, taidemaalari Helena Westermarck (Katri-Maria Peltola) on vankka arjen tuki. Roolit istuvat jokaiselle näyttelijälle, osajako on loistava. Musiikki, lavastus ja puvustus ja valaistus toimivat hienosti uudella Maria-näyttämöllä. Entisen Studio-näyttämön tilalle saatiin kokonaan uusi pieninäyttämö, yli 200 paikkaa. Maria on upea nimi uudelle näyttämölle.

 

                             Jos sydän särkyy,

                             kädet korjaavat.

 Kantaesitys avasi remontoidun teatteritalon, ja sen ohjasi Kuopion kaupunginteatterissa vuosina 2004–2013 johtajana toiminut Lasse Lindeman.

Lindeman kirjoittaa käsiohjelmassa: Omistamme tämän esityksen dramaturgin ja ohjaaja Ritva Holmbergin (1944–2014 elämäntyölle.

Kuopio sai arvoisena avausnäytelmän, jonka uskon houkuttavan kaupunkiin katsojia ympäri maan, aivan kuten Lasse Lindemanin ohjaama Vanhempieni romaani 1990-luvulla.

 Kävin teatterissa tyttären kanssa. On hyvä saada keskustella heti tuoreeltaan jonkun kanssa.