Laatokan sini

Kalamiehille, luontoseikkailijoille - naisetkin saa lukea

Lassi Hakulinen:
Laatokan sini  - romaani suurilta vesiltä
Myllylahti 2014. 310 sivua.

Tästä piti kirjoittaa, mutta monet asiat yllättivät, en ehtinyt... kirjoitan varmaan joululomalla.
Suosittelen!

 

Hakulinen Lassi

Laatokan sini on vanhan hyvän ajan romaani. Siinä kuvataan taisteluja Laatokan meririntamalla, mutta teos on paljon enemmän kuin pelkkä sotakertomus. Se on mukaansa tempaava ja jännittävä kirja ihmisten ja perheiden kohtaloista historian myllerryksissä. ISBN: 978-952-202-563-0. Ilmestyminen: 10 / 2014.

Maria Peuran romaani on runsas ja vyöryvä

Pohjoinen antaa ajatuksille avaruutta

Maria Peura: Ja taivaan tähdet putoavat, Teos 2014. 141 s.

Maria Peura (s.1970) sai potkun kirjailijan uralleen Olvi-palkinnolla. Oltiinpa kirjallisuuspalkinnoista mitä mieltä tahansa, ne nostavat kirjailijan esiin ainakin hetkeksi. Nimi jää mieleen. Sitten on kirjailijasta itsestään kiinni miten noste jatkuu ja kestää.

Peura on saanut kirjallisuuspalkintoja ja arvostelumenestystä. Kirjailija ei ole lokeroitunut, vaan on luonut monipuolisen uran. Ja taivaan tähdet putoavat -romaanin mottosanat yllättävät. Miten Lars Levi Laestadius liittyy tähän? Liittyy hyvinkin, uskonnollisuus ja lahko ovat keskeisiä asioita, kun lukee kirjaa eteenpäin.
Länsi-Lappi murteineen on vahvasti läsnä. Peura tulee sieltä mistä Timo K. Mukkakin, Pellosta.

”Laestadius sanoi, että lappalaiset ovat erityisen herkkiä etiäisille. Ja eihän siinä mitään yliluonnollista, on demoneita, on enkeleitä. Alitajunta oli kyllä jo keksitty, mutta ei sellaisia pohdiskeltu porotaloudessa, eikä Laestadiuskaan käyttänyt sellaisia sanoja. Erämaan rauhassa kaikki sisäiset äänet pääsevät hyvin kuuluville.

”Teksti nostaa mieleeni vahvat muistikuvat elokuvasta Kautokeinon kapina (2008).

Annin ja Marian vuorokertomukset ovat omanlaisiaan. Nettideittailu tätä päivää.

Anni on Laestadiuksen ystävä. Lukija saa miettiä kuinka läheinen. Annin uusi mies on mustasukkainen ystävyydestä. Laestadius uskalsi paljastaa heikkoutensa. Juuri siksi ihmiset häntä rakastivat.

Raamatusta hän haki oikeutusta harrastuksilleen. Hän löysikin kohtia, joita tulkitsemalla kotisynti ei ollut ainoastaan luvallista vaan jopa tarpeellista.

Mirkan puheenvuoro hämmentää aluksi. Anni kertoo rehtorin kohtaamisesta. Mirka oli ollut väkivaltainen ja äiti tuli hakemaan hänet. Rehtori räyhää: et edes vastaa puhelimeen. Oppilashuoltopalaveriin tuli vain Mirka. Tytär yrittää: – Äiti, mä olen ihan okei.

Vaan hakattu kaveri ei taida olla.

Levin tarina jatkuu naisten tarinoiden rinnalla. Koko kylän omituinen väki käydään läpi. Isä ei välitä juoruista ja kehottaa likkaa keskittymään koulunkäyntiin. Joskus me vielä näytämä niille.

Mirka sai olla vanhassa kodissa yksin, siten että sai mennä toisten seuraan milloin tahansa. Hän ei halunnut muuttaa eikä vaihtaa koulua.

Mirka kertoo: Ne tulee vaan, rehtori ja kuraattori. Menen niiden perässä Karhunpesään. Jalat liikkuu. Kaikki normaalit on tunnilla. Mirka tuntee, ettei hän ollut yksin syyllinen kaikkeen. Karhunpesässä saan tehdä läksyt rauhassa.

Minulla on oma maailma ja mutsilla mutsin maailma. Elämä on sekoilua, lävistyksiä, aineita… Mutsi kertoo, ensi viikolla mulla alkaa terapia. Mirka sanoo, ettei mene.

Terapeutti on Dmitri. Mirka kyllästyy pian. Idaa on ikävä.

Uusi terapeutti on innoittava, Mirka säteilee. Kirja kertoo äidin ja tyttären rikki menneestä elämästä. Mutta Mirka eheytyy.

Peuran rikas ja värikäs kieli saa lukijan pysähtymään ja nauttimaan lukemastaan. Oikeastaan kirjan lukemista haluaa pidätellä. Jotenkin mieleen tulee ajatus: syö säästäen savea. En tunne sanontaa tarkemmin, mutta se tuntuu muistuttavan hitaasti kiiruhtamisesta. Kirjaa en halua hotkia.

Maria Peura kirjoittaa karheankaunista ja loistavaa tekstiä. Peuran romaani on lukemistani yksi tämän vuoden parhaista.

Gabrielit - nuo narsistiset psykopaatit

 

Annukka Blomberg (Ulrika), Karri Lämpsä (Gabriel), Seija Pitkänen (Kristiina)

 



Karri Lämpsä ja Riina Björkbacka (Raili)

Annukka Björkbacka ja Karri Lämpsä

Mika Waltari (19. syyskuuta 1908 Helsinki – 26. elokuuta 1979 Helsinki) tunnetaan tuotteliaana viihdekirjailijana ja vakavana taiteilijana. Viihde sinänsä ei ole huonoa, vaan parhaimmillaan hyvää. 

Waltarin elinvoimaisimmat komediat kestävät aikaa. Niistä

 

löytyy aina kullekin ajalle joitain pieniä nyansseja, jotka purevat katsojaan kuten Gabriel, tule takaisin. Näytelmää Waltari itse luonnehti ”sydämettömäksi komediaksi”.

Vuonna 2012 Yle Uutiset kysyi suomalaisilta kriitikoilta ja elokuvakirjoittajilta, mitkä ovat parhaat kotimaiset elokuvat. Ykköseksi nousi kirkkaasti ensimmäinen komisario Palmu-elokuva, Komisario Palmun erehdys. Sekin Mika Waltarin käsikirjoituksen mukaan tehty, ohjaus Matti Kassilan.

Kaikki kuvat: Petra Tiihonen / Alias Studiot

Lokakuussa Maria-näyttämöllä ensi-iltansa saanut Gabriel, tule takaisin viihdyttää katsojia, ehkäpä mietityttääkin. Näytelmä esitettiin ensi kerran Kansallisteatterissa 1945.  Valentin Vaala ohjasi näytelmän elokuvaksi, josta   Tarmo Manni jäi vahvasti mieleen.

Kuopion kaupunginteatterissa näytelmän pääosissa ovat vahvat tekijät: Annukka Blomberg (Ulrika Anger, paperikaupan omistaja) ja Seija Pitkänen (Kristiina, Ulrikan sisar) sekä Riina Björkbacka (sisaren tytär Raili) ja Karri Lämpsä (kapteeni ja johtaja Gabriel Lindström).

Huijarikomediassa Lämpsällä on hurmaava rooli. Karismaattinen, komea jo luonnostaan ja aimo annoksen karriääriä omaava mies voi  heittäytyä naisia viettelemään. Ikäneitosiskokset rakkaudenkaipuussaan ovat oiva kohde. Gabrielilla on kaikkea, vain pieni ´tilapäinen´ rahan tarve vaivaa. Onhan niin, että kun elää rikkaan tavoin, kaikki uskovat sinua rikkaaksi. Pikkujuttuja riittää, kukkakaupan laskukin tulee naisille kukkien perässä.

Huijatut naiset eivät kutsu poliisia apuun, vaan kärsivät häpeänsä hiljaa. Häivähtääkö Gabrielin kasvoilla välillä tympääntyminen?

Ja kun vauhtiin on päästy, eikö vain naiset tappele miehestä. Kuivakka Ulrikakin käy kelpo saalistajasta. Gabriel on saanut Kristiinan yönhämärään puuhaan. Unilääkkeet ja häkä on tappava ase, syntyy tragikomediaa. Kristiina jää vähän sivuun – syyllisyys painaa, Ulrika nostaa rahat antaakseen ne Gabrielille.

Nyt on Railin vuoro astua kehiin. Toki Gabriel on iskenyt jo aiemmin silmänsä jalkojaan sätkyttelevään neitokaiseen, joka on Ulrikan vallan alla. Täti ei anna hänen perintörahojaankaan, vaikka tyttö haluaisi opiskelemaan. Vaan Raili on nokkela ja vie rahat Gabrielin nenän alta. Häntä ei hurmuri huijaa. Vain rakkaudennälkäiset, hullaantuneesti rakastuneet jäävät rakkautensa vangiksi. Raili on  jalat maassa -olevaa sorttia.

Waltari on käyttänyt näytelmänsä sankariroolin esikuvana Ruben Oskar Auervaaraa ja muita auervaaroja. Heitähän riitti sodan jälkeen maassa, jossa naisia oli 100 000 enemmän kuin miehiä. Näytelmän on ohjannut Jukka Keinonen ja lavastanut Jukka Horsmanheimo. Koko tekninen henkilökunta on osaavaa ja onnistuu luomaan vaikuttavan kokonaisuuden.  Käsiohjelmaa kannattaa lukea, siitä löytyvät tiedot myös musiikista.

Hopeatähdet Pikkujoulu Kuvakukossa 9.12.klo 13
 

Charlotta  Le Bon ja Helen Mirren

9.12. klo 13 HERKULLINEN ELÄMTi 9.12. Kokki Hassan Hajin (Manish Dayal) perheineen päätyy

syrjäiseen ranskalaiskylään, jonne he perustavat intialaisen ravintolan. Naapurissa toimivan hienostoravintolan omistaja, kopea Madame Mallory (Oscar-palkittu Helen Mirren), käynnistää huimat mittasuhteet saavuttavan

kulinaarisen sodan.

Komedia/ draama, Ohj: Lasse Hallström. USA 2014. 2 t 2 min. K7. 6 €

Lars Sven ”Lasse” Hallström (s.2. kesäkuuta 1946 Tukholma) on ruotsalainen elokuvaohjaaja. Hallström aloitti uransa ohjaamalla musiikkivideoita ABBAlle. Myöhemmin hän siirtyi ohjaamaan elokuvia ja päätyi Yhdysvaltoihin. Nykyään hän asuu perheensä kanssa New Yorkissa. Hallström on ohjannut muun muassa elokuvat Elämäni koirana, Melukylän lapset, Oman elämänsä sankari, Pieni suklaapuoti – kukapa ei muistaisi Juliette Binochea  – ja  Casanova.  
 

Marish Doyad
 

ELÄMTi 9.12.

 

  

Helen Mirren ja Om Puri