tiistai 16. joulukuuta 2014


Gabrielit - nuo narsistiset psykopaatit
 
Annukka Blomberg (Ulrika), Karri Lämpsä (Gabriel), Seija Pitkänen (Kristiina)
 
Annukka Björkbacka ja Karri Lämpsä


Mika Waltari (19. syyskuuta 1908 Helsinki – 26. elokuuta 1979 Helsinki) tunnetaan tuotteliaana viihdekirjailijana ja vakavana taiteilijana. Viihde sinänsä ei ole huonoa, vaan parhaimmillaan hyvää. 

Waltarin elinvoimaisimmat komediat kestävät aikaa. Niistä
 
löytyy aina kullekin ajalle joitain pieniä nyansseja, jotka purevat katsojaan kuten Gabriel, tule takaisin. Näytelmää Waltari itse luonnehti ”sydämettömäksi komediaksi”.

Vuonna 2012 Yle Uutiset kysyi suomalaisilta kriitikoilta ja elokuvakirjoittajilta, mitkä ovat parhaat kotimaiset elokuvat. Ykköseksi nousi kirkkaasti ensimmäinen komisario Palmu-elokuva, Komisario Palmun erehdys. Sekin Mika Waltarin käsikirjoituksen mukaan tehty, ohjaus Matti Kassilan.
Kaikki kuvat: Petra Tiihonen / Alias Studiot

Lokakuussa Maria-näyttämöllä ensi-iltansa saanut Gabriel, tule takaisin viihdyttää katsojia, ehkäpä mietityttääkin. Näytelmä esitettiin ensi kerran Kansallisteatterissa 1945.  Valentin Vaala ohjasi näytelmän elokuvaksi, josta   Tarmo Manni jäi vahvasti mieleen.

Kuopion kaupunginteatterissa näytelmän pääosissa ovat vahvat tekijät: Annukka Blomberg (Ulrika Anger, paperikaupan omistaja) ja Seija Pitkänen (Kristiina, Ulrikan sisar) sekä Riina Björkbacka (sisaren tytär Raili) ja Karri Lämpsä (kapteeni ja johtaja Gabriel Lindström).

Huijarikomediassa Lämpsällä on hurmaava rooli. Karismaattinen, komea jo luonnostaan ja aimo annoksen karriääriä omaava mies voi  heittäytyä naisia viettelemään. Ikäneitosiskokset rakkaudenkaipuussaan ovat oiva kohde. Gabrielilla on kaikkea, vain pieni ´tilapäinen´ rahan tarve vaivaa. Onhan niin, että kun elää rikkaan tavoin, kaikki uskovat sinua rikkaaksi. Pikkujuttuja riittää, kukkakaupan laskukin tulee naisille kukkien perässä.

Huijatut naiset eivät kutsu poliisia apuun, vaan kärsivät häpeänsä hiljaa. Häivähtääkö Gabrielin kasvoilla välillä tympääntyminen?

Ja kun vauhtiin on päästy, eikö vain naiset tappele miehestä. Kuivakka Ulrikakin käy kelpo saalistajasta. Gabriel on saanut Kristiinan yönhämärään puuhaan. Unilääkkeet ja häkä on tappava ase, syntyy tragikomediaa. Kristiina jää vähän sivuun – syyllisyys painaa, Ulrika nostaa rahat antaakseen ne Gabrielille.

Nyt on Railin vuoro astua kehiin. Toki Gabriel on iskenyt jo aiemmin silmänsä jalkojaan sätkyttelevään neitokaiseen, joka on Ulrikan vallan alla. Täti ei anna hänen perintörahojaankaan, vaikka tyttö haluaisi opiskelemaan. Vaan Raili on nokkela ja vie rahat Gabrielin nenän alta. Häntä ei hurmuri huijaa. Vain rakkaudennälkäiset, hullaantuneesti rakastuneet jäävät rakkautensa vangiksi. Raili on  jalat maassa -olevaa sorttia.

Waltari on käyttänyt näytelmänsä sankariroolin esikuvana Ruben Oskar Auervaaraa ja muita auervaaroja. Heitähän riitti sodan jälkeen maassa, jossa naisia oli 100 000 enemmän kuin miehiä. Näytelmän on ohjannut Jukka Keinonen ja lavastanut Jukka Horsmanheimo. Koko tekninen henkilökunta on osaavaa ja onnistuu luomaan vaikuttavan kokonaisuuden.  Käsiohjelmaa kannattaa lukea, siitä löytyvät tiedot myös musiikista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti