Suomalaisen seikkailijan elämäkerta

”Minä olen vaihdokas”

Lasse Lehtinen [Arto Paasilinna]

Suomalaisen seikkailijan elämäkerta
NÄTTI-JUSSI (8. painos)
252 s. Paasilinna 214.

 

Jo Nätti-Jussi nimi toi mieleen lapsuudessa kuulemani tarinat. Isäkin lohkaisi joskus jonkun muikean jutun ja päätti lauseen sanoihin, sanoi Nätti-Jussi.  Ostin suomalaisen seikkailijan elämäkerran viime vuoden puolella, olihan kyse ”naapurikylän miehestä”.  Nätti-Jussi hautautui kirjapinoon monen muun kirjan lailla.

Arto Paasilinna kirjoittaa kuinka hän tuli tehneeksi haastattelun Nätti-Jussista, vaikka hänen pitikin haastatella Kekkosta. Nauhat kulkeutuivat pitkän ajan päästä kirjailijalle, joka oli ne kadottanut Pohjanhovissa.

Innolla Paasilinna tarttui 70-vuotiaana nauhoja purkamaan, mutta kirjaa Nätti-Jussista hän ei saanut valmiiksi. Onneksi Lasse Lehtinen viimeisteli teoksen. Hänellä kun oli mahdollisuus tarkistaa myös asiatiedot. Molemmat kirjailijat ovat armoitettuja sanankäyttäjiä.

John Viktor Nätti sai oikean syntyperänsä tietoonsa vasta kolmekymppisenä.

Vanha lapsenpäästäjä tunnisti kampurajalan ja tunnusti tekonsa. Poikosten talossa Jussi varttui kouluikään asti. Hän toimitti talon askareita navetalla ja pihapiirissä, eikä suinkaan ollut aliravittu. vaikka pöydässä tähteitä tarjottiinkin. Kun talonväen silmä vältti poika saattoi juoda lehmänmaitoa suoraan utareista ja napata kanamunan silloin tällöin.

Jalan takia poikaa pidettiin vaivaisena. Poika painoi asiat tarkasti mieleensä. Talon sekarotuinen Peni-koira oli ystävä ja turva.

Kannonkosken sahalla poika auttoi uitossa. Ensin oli taottava uittohaka sepän mallin mukaan ja veistää siihen näreestä varsi.

Jussista tuli mestari koskenlaskussa, jopa niin hyvä, että hän pääsi esittämään tukkilaista elokuvassa ”Tukkijoella”.

Hän oppi, että pöljää näyttelemällä pärjää parhaiten itseään tyhmempien kanssa.

Jussi karkasi sisävesilaivoille vajaat kymmenvuotiaana, kun oli saanut säästöjä viinaa kuljettamalla. Iäkseen hän sanoi 12 vuotta.

Laivat vaihtuivat toisiin. Vääksyssä poika pääsee s/s Hopeasalmeen. Hän tutustuu herrasväkeen ja hovineuvoksen perheen kotiapulaiseen. Jussi on juuri täyttänyt 12 vuotta. Yhteistä kieltä heillä ei ole, mutta luonto ohjaa. Poikuushan siinä meni.

Jussi heittäytyy kuuromykäksi ja 13-vuotiaana hänen kielensä on jo puhuttavassa kunnossa. Ihmiset puhuivat kuuromykän kuullen kaiken sanottavansa ja Jussi on tarkkakorvainen ja hyvämuistinen.

Pian ollaankin sitten merillä. Jussi saa kaverin, pikimustan neekeripojan, jolle hän opettaa keittiöpojan askareet. Huutolaispojat ovat kohtalotovereita.

Sokeaakin Jussi näyttelee menestyksekkäästi.

Myöhemmin Kultakentillä Jussi oppi, että kaikki raha mitataan kullassa. Oli myös siirrytty telegrafiaikaan.

Viikoittain kuolleita lapsia kannettiin maanuumenista haudattaviksi. Silloin Jussi ymmärtää miten hän paimenessa ollessaan oli onnekas näihin lapsiin verrattuna.

Peni kuolee luonnollisesti vanhuuttaan. Jussi toteutti ”koiran lain” ja teetti nahasta itselleen koirannahkarukkaset.

Liverpoolissa vuokraemäntä sanoo: söör. Raha sen teki.

Seitsemäntoistavuotiaana Jussi alkoi tehdä metsätöitä punapuu-alueella punanahkojen kanssa. Oman asunnonkin hän hankki. Vain omaa naista hänellä ei ollut.

Jussilla oli arvonimi tilanteen mukaan; ruhtinas Nätti, venäläinen ruhtinas jne. Ja anekdootteja riitää. Hänen istuessaan paavin aitiossa, oli Hitler kysynyt Mussolinilta, kuka pipopäinen istui Nätti-Jussin vieressä. Seurapiireihin Nätti-Jussi solahtaa luontevasti.

Jussi tunnettiin miehenä, jolla oli pallit rautaa. ”Timanttiset testikkelit” oikeammin, mutta ei hän asiaa ryhtynyt oikomaan. Lukijalla on odotettavissa metka tarina.

Suomeen palattuaan Nätti-Jussi katseli punavankien rivejä ja mietti. Jos olisin jäänyt Karstulaan, marssisin nyt tuossa joukossa.

Kohtalo oli tehnyt Nätti-Jussista parempiosaisen, silti hän yhä oli kansanmies.

Jussi oli päättänyt ostaa auton. Buick-merkki oli hänelle mieleen. Ja vielä tuhannen hehtaarin metsäalue oli saatava.

Rahojen kokoaminen oli vaikeaa, sillä varat oli hukattu Amerikan pörssissä. Mutta metsätöitä riittäisi 28-vuotiaalle riuskalle miehelle.

Nätti-Jussia tarvitaan milloin missäkin Mannerheimin käskystä hän matkustaa Helsinkiin, hän on avuksi monessa, kun hän tunsi paljon ihmisiä ja on luotettava.

Vanha tuttu Ruben Nussbaum pyysi maailman korkeimman rakennuksen vihkiäisiin. Talo oli rakennettu Astorin ja Nätti-Jussin yhteisesti omistamalle tontille.

Nätti-Jussin suurpiirteistä varainhoitoa kuvaa Rovaniemen pankin pankkikirjan merkinnät. ”Nätillä rahaa eniten.” Ja repullisen raha haettuaan pankkikirjaan merkittiin: ”Nätti otti vähäsen.”         

Seesteiset elämän loppuvuodet näkyvät tekstissä. Kun vanha kunnon Nätti-Jussi kuittaa saunottajalle maksun omaan tyyliinsä, ei saunottaja jää sanattomaksi. Hän nostaa helmansa ja sanoo: Laita saman tien tuonne lompsaan.

Vaikka Nätti-Jussi on liioittelun mestari, niin ovat kirjailijat Paasilinna ja Lehtinen panneet parastaan ja ovat kirjoittanet uskottavan elämäntarinan. Veijaritarinan.

 Vallan mainio kirja junamatkalukemiseksi!

 

Ritva Kolehmainen