Hopeatähti-näytös 9.2. Kino Kuvakukossa: 45 vuotta

Hyvät Hopeatähti-kerholaiset,
seuraava näytöksemme on tiistaina 9.2. klo 13.
Nähdään Kino Kuvakukossa, Vuorikatu 27.

 Charlotte Rampling ja Tom Courtenay palkittiin   roolisuorituksistaan Hopeisilla karhuilla Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa 2015.

 

 

Muut kevätkauden 2016 elokuvat:

 

Ti 23.2. klo 13 ja 15.15: JÄRVEN TARINA

Ti 15.3. klo 13: MALALA

Ti 5.4. klo 13: MANDARIINIT

Ti 26.4. klo 13: NUOTIN VIERESTÄ

Kaarlen palkinnot

Röngälle, tietokirjailija Anna Kortelaiselle sekä suomentaja Anuirmeli Sallamo-Laville Kaarlen palkinnot

Gummeruksen perinteiset Kaarlen palkinnot kaunokirjailijalle ja suomentajalle saivat tänä vuonna rinnalleen uuden tietokirjapalkinnon. Kaarlen palkinto kaunokirjailijalle myönnettiin Matti Röngälle hänen romaanistaan Eino. Kaarlen palkinnon tietokirjailijalle sai Anna Kortelainen teoksellaan Avojaloin – 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta. Suomentaja Anuirmeli Sallamo-Lavi sai Kaarlen palkinnon kääntäjälle.

 

Kaarlen palkinnot on nimetty Gummeruksen perustajan Kaarle Jaakko Gummeruksen mukaan. Kaunokirjailijalle palkinto on jaettu vuodesta 1970, ja se myönnettiin nyt 46. kerran. ”Eino on romaanitaiteen hallittu, ryhdikäs ja sydämellinen taidonnäyte. Teos osoittaa kirjailijan erinomaista uusiutumiskykyä: ymmärrystä säilyttää kirjoittamisessaan se, mikä on hyvää, ja uskallusta lähteä kohti uutta. Matti Rönkä uskaltaa haastaa itsensä uudessa kirjallisuusgenressä ja onnistuu siinä. Einossa tuttua on kurinalaisuus ja tarkkuus, jolla se on kirjoitettu, tarinan koukuttavuus sekä jämäkkä, omalle paikalleen napsahtava lause”, toteaa Anna Baijars, Gummeruksen kustannusjohtaja.

Kuvat: Marek Sabogal

Uusi tietokirjallisuuspalkinto perustettiin, sillä ”haluamme osoittaa arvostustamme tietokirjailijoille ja tietokirjallisuuden monimuotoisuudelle”, Anna Baijars kertoo. ”Anna Kortelaisen Avojaloin on oiva esimerkki niistä moninaisista taidoista, joita tietokirjailijalta vaaditaan: sujuvaa kynää, hyviä yhteistyötaitoja, uteliaisuutta ja kykyä tarttua tarinaan. Avojaloin-teoksen tarinat ovat kiehtovia ja taiten kirjoitettuja kertomuksia elävästä elämästä”, Baijars perustelee.

Kaltio on kulttuurilehti 

 

 

Kaltio on myös lähde, ja siitä pulppuaa virkistystä kuten Kaltio-lehdestäkin.

Aikakauslehti Kaltio täytti viime keväänä 70 vuotta, juhlaseminaari pidettiin marraskuussa Oulun pääkirjastossa.

Juhlajulkaisu kuuluu myös asiaan:

Ville Ranta: Oululaisia suurmiehiä

Elias Lönnrotin elämä ja teot aikakauslehti Kaltiossa vuosina 1832 – 2006. 38 s. Kaltio 2015.

Kirjan sarjakuvat on (esipuhetta lukuun ottamatta) julkaistu aikakauslehti Kaltion peräkkäisissä numeroissa 4/2002–1/2006.

Elias Lönnrotin esipuhe on tätä päivää ja mennyttä, sarjakuvaa sekin. ”Oululaiset purkivat kaiken, mikä kaupungissa oli kaunista ja rakensivat rumaa tilalle. Ja olivat tästä ylpeitä”

”Lähdin Oulusta 1832 Kainuuseen, jossa koleraepidemia oli tehnyt kolmanneksesta ihmisiä mustia ruumiita.”

Ulla Kirjokansi on tullut kylään kuulemaan runonlaulajaa. Ulla intoilee. Me perustamme Ouluun kansanrunouskeskuksen. Palautamme seudulle oikeutetun aseman runonlaulannan kehtona.

Ulla Kirjokanta pyytää runonlaulajaa laulamaan, ja Kirjokanta etsii siitä läntisiä piirteitä.

– Tämä on kyllä minun omasta piästä, laulaja mutisee. Oppikiistoja on, paikallinen kulttuuritoimija tajuaa asian.

Pitäisi purkaa rumat rakennukset.

Kulttuuriväen juhlien jälkeen Vilkuna ja Ranta matkustavat Valamoon. Siellä vasta markkinameininkiä löytyykin. Hiljentymispaikka löytyy yllättävästä paikasta.

Ulla Kirjakangas saa miehen pakenemaan ulos, On ahdistavaa, kun kaikki haluavat jotain runonlaulajasta.

Aamulla Elias suuntaa pohjoiseen. Moni muukin piilottelee.

Lukuisten vastoinkäymisten jälkeen päätoimittaja Vilkuna löytää henkisen kodin körttiläisyydestä ja alkaa piirtää pohjoista Suomea virsiä laulellen.

Sitten edessä onkin jo kafkamainen juttu, Elias huomaa eräänä aamuna muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi.

 

Syksyllä 1832 Elias istuu kirjoituspöytänsä ääressä ja potee kiperää sormeaan. Hän ei voi kirjoittaa eikä ladata piippuaan. Hän oli leikannut sormeensa paperiveitsellä.

Pitäisikö perustaa raittiusseura?

Tavataan vielä muutamia ihmisiä ja ihmetellään Oulun palon jälkiä. Ja tietysti saunotaan! Piti matkata Pisa vuorelle, vaan miehet eksyivät. Palasivat sitten Kuopioon.

Lönnrot saa aikaan sirkusmeininkiä, kun on tehnyt itselleen sukset.

Lopulta hän päätyy piirilääkäriksi Kajaaniin.

 

Tässä on joitain raapaisuja sarjakuvakirjasta. Tosiasiassa sarjakuvia pitää lukea ruutu ruudulta.

Sarjakuvista on kirjan lopussa Kootut selitykset. Jälkisanat on kirjoittanut Jussi Vilkuna.

Ville Rannan Kajaani sarjakuvaromaani jäi mieleeni mukavasti, siksi oli ilo tarttua uuteen juhlajulkaisuun.

Kaltion nettisivuilta löytyy Kaltion historiaa. Suosittelen.

                                                    
                                                     Ville Ranta
                                                      KAJAANI

Asema 2008 (2. painos 2011)
 

 

 

Satunäytelmä kasvattaa tulevia teatterin ystäviä

Klassikkosatu uusin kujein

Kuopion kaupunginteatterin kevätkausi alkoi Todellinen prinsessa -sadulla. 12.1. Maria-näyttämöllä sai ensi-iltansa Hans Christian Andersenin satuklassikko.

Mikko Roihan tähän aikaamme muotoiltu satu on hervottoman hauska. Todellinen prinsessa on Pekka Laasosen esikoisohjaus Kuopiossa.

Hyvässä lastennäytelmässä on taso myös aikuiskatsojalle. Murteen käyttö oli mainio oivallus, varsinkin kun sitä puhuu itse prinsessa. Aika hyvin vitsit upposivat ainakin ekaluokkalaiseen.

Todellinen prinsessa -satu on yksi Andersenin (1805–1875) tunnetuimmista saduista. Se julkaistiin ensi kerran 1835. Andersenin satuja on käännetty 125 kielelle.

Edessä Seija Pitkänen, Ritva Grönberg, Natalil Lintala. Takana Aki Pirskanen, Sari Happonen, Sanna-Mia Toikkanen, Tapani Korhonen ja Allan Ruotsalainen.

Kuva: Aki Nyyssönen

Kuningattarella (Ritva Grönberg) on huoli prinssipojastaan (Tapani Korhonen), joka ei ole löytänyt puolisoa, vaikka alkaakin jo olla ikämies. Käy selväksi, ettei sopivaa ehdokasta niin vain löydy. Poika ei halua, eikä äidille tahdo kelvata kukaan tyttö. Paikallisväriä on näytelmään saatu kuninkaan kautta, tämä kun on häipynyt Nilsiään.

Hersyvä ja sanavalmis prinsessa (Sari Happonen) on valmis prinssin puolisoksi, mutta hän joutuu testiin. Olisiko hän kyllin hieno sellaiseen virkaan. Happosessa ei ole mitään falskia, vaan hän istuu rooliinsa kuin valettu. Prinssi ei taidakaan olla ihan niin vastahakoinen naimisiinmenosta kuin antaa ymmärtää. Kerrassaan hellyttävä rooli. Niin on myös Seija Pitkäsen lakeija.

Näytelmään on helppo eläytyä. Keppihevonen toimii vallan mainiosti ratsuna. Se on teatterin taikaa.

Puvustus (Anu Ihatsu, valmistus Pirkko Jokelan johdolla) on kaunis ja pikkutyttöjen mieleen kaikkine röyhelöineen ja rusetteineen. Ja ne värit! Lavastus (Olavi Antikainen ja valmistus hänen johdollaan) on satumainen torneineen. Ja satu tarvitsee kertojansa, Natalil Lintala on eloisa trubaduuri - "hovinarri".

Kuningatar tuntee pettymystä, kun prinsessan patjan alla olikin jotain muuta kuin herne.

Onnellinen loppu kuuluu hyvään satuun, niin on tässäkin.

Esityksen kesto on 40 minuuttia (ei väliaikaa). Pienetkin katsojat  jaksavat seurata esitystä tuon ajan. Todellinen prinsessa on helppo aloitus ensi kertaa teatteriin tulevalla lapselle noin 5-vuotiaasta ylöspäin.

Monet pienet katsojat olivat pukeutuneet juhlavan söpösti.

 

 

 

Hopeatähdet-elokuvat jatkuvat 19.1.

HOPEATÄHDET-ELOKUVAKERHO  aloittaa kevätkauden 2016 tiistaina 19.1.

 

Ti 19.1. klo 13 ja 15.15: TYTTÖKUNINGAS – MIKA KAURISMÄEN ODOTETTU UUTUUS!

Suomi/Kanada/Saksa/Ruotsi 2015. Draama.

Ohjaus: Mika Kaurismäki. Käsikirjoitus: Michel Marc Bouchard. Pääosissa: Malin Buska, Sarah Gadon, Michael Nyqvist, Lucas Bryant, Laura Birn, François Arnaud, Martina Gedeck, Timo Torikka, Samuli Edelmann.

Suomenkiel. tekstitys. 1t 46 min. K12. 6 €

Ruotsin kuningatar Kristiina(1626–1689) syntyi ainoana lapsena odotetuksi kruununperilliseksi ja kasvatettiin isänsä pyynnöstä prins­sinä. Nuori Kristiina joutui kruununperijäksi jo kuusivuotiaana isänsä kuollessa,  ja Ruotsin hallitsija hänestä tuli 18-vuotiaana.

Kristiina omasi ikäisekseen poikkeuksellista viisautta ja halua muutokseen. Hän myös rikkoi vahvasti aikan­sa naiskäsitystä – hän mm. miekkaili, metsästi karhuja ja pukeutui usein housuihin – ja ajautui väistämättä yhteenottoihin hovin konservatiivisten luterilaisten aatelismiesten kanssa. Elokuvaa on kuvattu Turun seu­dulla, suuri osa kuvauksista Turun linnassa.  Montrealin kansainväliset elokuvajuhlat: paras naispääosa (Malin Buska) & yleisöpalkinto.

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Nähdään Hopeatähdet-näytöksissä :)

 

Ja kevätkauden seuraavat elokuvat:

 

Ti 9.2. klo 13: 45 VUOTTA

Ti 23.2. klo 13 ja 15.15: JÄRVEN TARINA

Ti 15.3. klo 13: MALALA

Ti 5.4. klo 13: MANDARIINIT

Ti 26.4. klo 13: NUOTIN VIERESTÄ