Kaltio on kulttuurilehti 

 

 

Kaltio on myös lähde, ja siitä pulppuaa virkistystä kuten Kaltio-lehdestäkin.

Aikakauslehti Kaltio täytti viime keväänä 70 vuotta, juhlaseminaari pidettiin marraskuussa Oulun pääkirjastossa.

Juhlajulkaisu kuuluu myös asiaan:

Ville Ranta: Oululaisia suurmiehiä

Elias Lönnrotin elämä ja teot aikakauslehti Kaltiossa vuosina 1832 – 2006. 38 s. Kaltio 2015.

Kirjan sarjakuvat on (esipuhetta lukuun ottamatta) julkaistu aikakauslehti Kaltion peräkkäisissä numeroissa 4/2002–1/2006.

Elias Lönnrotin esipuhe on tätä päivää ja mennyttä, sarjakuvaa sekin. ”Oululaiset purkivat kaiken, mikä kaupungissa oli kaunista ja rakensivat rumaa tilalle. Ja olivat tästä ylpeitä”

”Lähdin Oulusta 1832 Kainuuseen, jossa koleraepidemia oli tehnyt kolmanneksesta ihmisiä mustia ruumiita.”

Ulla Kirjokansi on tullut kylään kuulemaan runonlaulajaa. Ulla intoilee. Me perustamme Ouluun kansanrunouskeskuksen. Palautamme seudulle oikeutetun aseman runonlaulannan kehtona.

Ulla Kirjokanta pyytää runonlaulajaa laulamaan, ja Kirjokanta etsii siitä läntisiä piirteitä.

– Tämä on kyllä minun omasta piästä, laulaja mutisee. Oppikiistoja on, paikallinen kulttuuritoimija tajuaa asian.

Pitäisi purkaa rumat rakennukset.

Kulttuuriväen juhlien jälkeen Vilkuna ja Ranta matkustavat Valamoon. Siellä vasta markkinameininkiä löytyykin. Hiljentymispaikka löytyy yllättävästä paikasta.

Ulla Kirjakangas saa miehen pakenemaan ulos, On ahdistavaa, kun kaikki haluavat jotain runonlaulajasta.

Aamulla Elias suuntaa pohjoiseen. Moni muukin piilottelee.

Lukuisten vastoinkäymisten jälkeen päätoimittaja Vilkuna löytää henkisen kodin körttiläisyydestä ja alkaa piirtää pohjoista Suomea virsiä laulellen.

Sitten edessä onkin jo kafkamainen juttu, Elias huomaa eräänä aamuna muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi.

 

Syksyllä 1832 Elias istuu kirjoituspöytänsä ääressä ja potee kiperää sormeaan. Hän ei voi kirjoittaa eikä ladata piippuaan. Hän oli leikannut sormeensa paperiveitsellä.

Pitäisikö perustaa raittiusseura?

Tavataan vielä muutamia ihmisiä ja ihmetellään Oulun palon jälkiä. Ja tietysti saunotaan! Piti matkata Pisa vuorelle, vaan miehet eksyivät. Palasivat sitten Kuopioon.

Lönnrot saa aikaan sirkusmeininkiä, kun on tehnyt itselleen sukset.

Lopulta hän päätyy piirilääkäriksi Kajaaniin.

 

Tässä on joitain raapaisuja sarjakuvakirjasta. Tosiasiassa sarjakuvia pitää lukea ruutu ruudulta.

Sarjakuvista on kirjan lopussa Kootut selitykset. Jälkisanat on kirjoittanut Jussi Vilkuna.

Ville Rannan Kajaani sarjakuvaromaani jäi mieleeni mukavasti, siksi oli ilo tarttua uuteen juhlajulkaisuun.

Kaltion nettisivuilta löytyy Kaltion historiaa. Suosittelen.

                                                    
                                                     Ville Ranta
                                                      KAJAANI

Asema 2008 (2. painos 2011)