Nolojen tilanteiden Matti  –  mikä minussa on vikana

 

Karoliina Korhonen:

Suomalaisten painajaisia
Vähäsanaista vertaistukea
Atena 2016. n.100 s.

Kuopion Musiikkilukion kasvatti Karoliina Korhonen opiskelee Oulussa ja valmistuu pian mediatuottajaksi. Vastikään hän sai vuoden 2015 somevaikuttajan tittelin, Some Awardsissa.

Suomalaisten painajaisia, samanaikaisesti julkaistiin myös englanninkielinen versio Finnish Nightmares. A Different Kind of Social Guide to Finland.

Korhosen piirroshahmo on supisuomalainen. Käsien asento muuttuu vaivihkaa. Ilme syntyy silmien mustuaisten vaihtaessa paikkaa ja vienoista viivoista silmien ympärillä. Viivasuu pyöristyy välillä. Ilmeet syntyvät ikään kuin huomaamatta.

Matin lakki on saanut loppusilauksensa sinisestä viivasta.

Tarinat etenevät kahdeksan välilehden mukaan. Miten käyttäydymme julkisissa kulkuneuvoissa, töissä tai asiakaspalvelussa. Ruoka hämmentää myös (rakas mämmimme). Tietysti meillä on päiväunemme.

Hississä kohtaaminen tuntemattoman kansaa ujostuttaa, mutta bussipysäkilläkään ei pidä tulla liian liki. Ja bussihan on jo täysi, jos jokaisella penkkirivillä istuu yksi ihminen, siis seisomme.

Liian usein mietimme, mikä minussa on vikana. Sekin on oma syysi, jos saat ala-arvoista palvelua.

Suomalaisen small talk on vertaansa vailla, ja tietysti joku ottaa tosissaan kysymyksesi ”mitä kuuluu”.
Korhonen todistaa kirjan loppusivulla, että suomalaisen hymy on aitoudessaan harvinainen.

Korhosen kirjaa lukiessa alkaa tuntua siltä, että meistä jokaisesta taitaa löytyä vähän Mattia.

Luin kirjaa itsekseni ja nauraa hörähdin tuon tuosta. Mietin, olisiko noloa nauraa ääneen ihmisjoukossa? Kenelle oikein nauran?  Kirjasta voi saada vertaistukea, kun huomaa nauravansa itselleen.

Karoliina Korhosen vahvuus on mielikuvituksessa. Hänen perheeseensä kuuluu mies ja kaksi kissaa. Mihinkä nuori nainen vielä ehtiikään, kun alkuvauhti on huimaa.

 

 

Hopeatähti esittää Järven Tarinan

HOPEATÄHTI: KEVÄÄN ELOKUVATAPAUS!

 

Huom! Kaksi esitystä! Ti 23.2. klo 13 ja 15.15: JÄRVEN TARINA

Suomi 2015. Dokumentti. Ohjaus: Marko Röhr, Kim Saarniluo­to. Käsikirj.: Marko Röhr, Antti Tuuri. Kuvaajia: Pasi Lensu, Teemu Liakka, Hannu Siitonen, Juha Taskinen. 1t 36 min. S.

”Tämän mittaluokan luontoelokuvaa ei ole koskaan aikaisemmin toteutettu Suomessa” (Pasi Lensu, kuvaaja)

Huippusuosittu METSÄN TARINA (2012) saa jatkoa! JÄRVEN TARINA (2016) vie katsojan Suomen luonnon ainutlaatuisimman aarteen, järviemme, saloihin ja myytteihin.

Suomalaisen kulttuurin ja muinaisten uskontojen tarinat heräävät henkiin, kun pinnan alla oleva maailma avataan katsojille ensi kertaa tässä laajuudessa.

JÄRVEN TARINASSA kaikki kerrotaan veden kautta; selityk­sensä saavat niin maailman synty kuin veden äärellä ja alla elävät eläimet, kasvit ja hyönteiset. Vuodenajat vaihtuvat tarinoiden myötä, yli kuusi tuhatta vuotta järvien historiaa kerrotaan vanhojen suomalaisten tarujen, uskomusten ja uskontojen kautta.

 

PS.Virossa

PS.

Olen käynyt monta kertaa Tallinnassa, myös Viljandissa ja Tartossa. Pärnussa kylpylässä vietin kerran joulun. Kiertomatkalla näin "Kartanoiden Viron",  kävin joissakin sisälläkin, jossakin lounastin. Näin Puhdistus-elokuvan ja olin Kun kyyhkyset katosivat -kirjan julkistusjuhlassa.
Muistan Perjuskoiden helmitaulun ja kauppatavat. Nykyinen Kaubamaja on hailea muisto entisestä.
Monet tavat ja sanat ovat iskostuneet mieleeni. Sinkkiarkku kertoo karua kieltään...
Patarei-sana nousi mieleen näytelmää katsoessani. Sanottiinko se näytelmässä vai nousiko se esiin muistojen mukana?
Kun käytte seuravan kerran Tallinnassa kesällä, poiketkaa Patarein vankilaan. Sen näkee jo satamasta, kun osaa katsoa. Mitä siellä nyt lienee?

 

Sataman puoleista vankilan rantaa

 

 

Patarein vankilan muuria

Suosalo valloitti yleisön Kuopiossa

Hyvä ilta Kuopion kaupunginteatterissa

 

 

Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämön Palvelija-esitys on houkuttanut katsomaan jo pitkään.  Esitys tuli vierailulle Kuopioon. Salin täysi oli väkeä, ja toinen esitys on tänään (to 17.2.)päivällä.  

Monitaituri Martti Suosalo vetää parituntisen monologinäytelmän monine sivuhenkilöineen luovasti. Yleisön kiinnostus on intensiivistä.  

Palvelija on Kari Hotakaisen Helsingin Kaupunginteatterille kirjoittama monologinäytelmä. Kaikissa elämän vaiheissa tapaamme palveluammatissa toimivia ihmisiä, ensirääkäisyn todistavasta kätilöstä haudankaivajaan. Jotkut ovat luonnostaan palvelijoita, toisille rooli ei sovi.  Kuinka paljon voi ihmiseltä pyytää, missä vaiheessa mitta tulee täyteen. Jokaisella on omakohtaisia kokemuksia niin palvelijana olemisesta, laajasti ottaen, kuin palvelijana olemisesta.

Tästä esitys alkaa; Arto Jylhämö pitää seminaariluennon aiheesta ”Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta”. Rikoskomisarion lisäksi näytelmässä tavataan palvelualan ammattilaisia kätilöstä ja papista mielenterveyshoitajaan ja parturikampaajaan.

Kuinka paljon voi ihmiseltä pyytää, missä kulkee raja kun palvelijan mitta tulee täyteen? Palvelijan roolin esittää Martti Suosalo. Hän sujahtaa näytelmän kaikkiin rooleihin luontevasti.  Suosalo on itse ohjannut esityksen. Ammattilainen taitaa senkin.

Jos on lukenut Kari Hotakaisen romaanin Henkireikä (Siltala 2015), se auttaa esityksen seuraamisessa. Jyvällä toki pysyy muutoinkin.

Sofi Oksasen näytelmä valloittaa Kuopiossa

Komeaa puheteatteria

Kuopion kaupunginteatteri kulkee menestyksestä toiseen.

Tästä alkaa Juuditin (Anna Lipponen) ja Edgar Partsin (Mikko Rantaniva)

 

Kun kyyhkyset katosivat sai ensi iltansa tammikuun lopulla. Sofi Oksanen näytelmää on tiedetty odottaa jo pitkään. Ensi-ilta vastasi odotukseen. Esitys palkitsi yleisön, joka kuunteli intensiivisesti.

Virolaisen ohjaajan Priit Pedajaksen ohjaus on puhutteleva. Niin ikään virolainen Liina Unt vastaa lavastuksesta ja puvustuksesta. Kokonaisuus on kaunista ja harmonista.

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulta vuoteen 1966. Ensimmäisen neuvostomiehityksen jälkeen kansallissosialistinen Saksa hallitsi vuodet 1941–1944. Lavastuksen natsitunnukset hätkähdyttävät. Sirppi ja vasara ovat usein nähtyjä, kun olen Eestissä käynyt 1970-luvulta alkaen. (Olin paikalla myös hiljaisen mielenosoituksen aikana.)

Sitten Viro elikin taas neuvostomiehityksen aikaa. Viron SNT eli Viro sosialistinen neuvostotasavalta. Viro on jäänyt miehittäjien jalkoihin mennen tullen.

Näytelmä alkaa Juuditin (Anna Lipponen) ja Edgar Partsin (Mikko Rantaniva) häillä.

Edgar pakenee jo hääyönä. Rantanivan ja Lipposen roolit istuvat tekijöilleen kuin valettu.
Juudit kyselee mitä minä tein väärin? Mikä minussa on vialla.

Ronald Simson, metsäveli (Karri Lämpsä) yrittää selittää: – Anna Juuditille aikaa.

Rosalie Arm (Riina Björbacka) toivoo, että Juudit tulisi heille asumaan. Maalla ruokaakin riittää paremmin.

Naiset puhuvat anopista. Juudit kokee, että tämä vahtii häntä. Lydia Bartels (Annukka Blomberg) olisi pian myös Rosalien anoppi. He pitävät myös spiritisti-istuntoja. Vain sellaisin kysymyksiä sallitaan, joihin vastaus on kyllä tai ei.

Roland järjestelee Juuditista houkutuslintua tietoja urkkimaan. Mutta Juudit törmääkin sattumalta Hellmut Hertziin (Antti Launonen) Vaalea kaunis nainen viehättää miehittäjiä. Juuditkin ihastuu kaikkeen ylellisyyteen mitä on tarjolla, kun eletään mustan pörssin aikaa. Myöhemmin hän moittii Edgaria, ettei tämä vie häntä ylellisyyskauppoihin.

Edgar on ollut äidille jotenkin erityinen eli suosikki.

Edgar karkasi puna-armeijasta. Ronald arvelee, ettei tämä rivisotilaan muottiin taivu.

Ronald ja Rosalie puhuvat Edgarin sairaudesta. Kulissiavioliitto salaa sen, ettei Edgar pysty olemaan mies Juuditille.

Edgar on monikasvoinen mies, joka sanoo nimenvaihdostaankin, että se on vain varotoimi. Moni elää väärennettyjen paperien turvin. Koskaan ei voi olla varma kuka on kätyri tai ilmiantaja. Tavaroilla on vaihtoarvo. Naiset näyttävät napsivat jotain ”pastilleja” tuon tuosta. Olisivatko ne Pervitiniä?

Edgar houkuttaa Rolandia poliisin töihin, mutta päätyy sinne itse. Jossain vaiheessa Juudit huomaa, ettei kyyhkysiä enää näy. Saksalaiset ovat ne syöneet.



Valtiollisen poliisin Mentzel (Pekka Kekäläinen) astuu kuvaan. Hän antaa Eggert Fürstille (Edgar) tehtäviä. Mentzel on tyytyväinen saamaansa nimilistaan.  Hänellä on toinenkin murhe; virolaisia ilmoittautuu kovin vähän vapaaehtoisiksi armeijaan. Edgar ehdottaa, että pojat saisivat kantaa viron värejä. Tehtävät eivät tunnu koskaan loppuvan.

Edgar jatkaa valokuvaamista ja pääsee myöhemmin elokuvan tekoon. Valokuvillakin voidaan valehdella.

Olen Kun kyyhkyset katosivat -kirjan lukenut heti sen ilmestyttyä ja mietin, onko näytelmässä yhtä rajuja kohtauksia kuin oli Puhdistus-elokuvassa. Ei ollut, vaikka kiikku-kohtaus kylmäsikin.

Näytelmä avaa omalla tavallaan historiaa ja voi muistuttaa, ettemme aina tiedä mitä naapurissa tapahtuu. Vai emmekö halua tietää. Näytelmä elää myös tässä ajassa. Näin käy usein klassikoiksi kohoavien teosten kanssa.

Näytelmän rooleissa on Kuopion kaupunginteatterin omaa väkeä. Kaikki täyttävät osansa mainiosti; niin Sari Harju kuin Ilkka Pentti ja Mikko Paananen. Heillä on useita rooleja.

Ohjaaja Pedajas hallitsee näyttämön vähillä ihmisillä. Hän näyttää suuret tapahtumat yksilöiden kautta.

Musiikki kantaa muistoja, se vie mukanaan, ja Georg Otsin laulu pysäyttää.

Ritva Kolehmainen



Pekka Kekäläinen on loistava äänenkäyttäjä roolissaan 

 

Sari Harju ja Karri Lämpsä tekevät vahvat roolit 

 

 

 

 
 
 
 

71. maa

on erilainen
kun sillä on asunut
vaeltanut

hikoillut

palelluttanut
nähnyt päivän
laskevan nousevan
katoavan ilmestyvän

maa on erilainen

kun tietää
täällä
juuret
tyvet

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     LyriikkakuvateosAurinkoAurinko, Aurinko, isäni

Nils-Aslak Valkeapää ja Pekka Sammallahti
paino Vaasa Oy 1992